Sivut

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Hauskaa Vappua!





vappukarkeloiden odottelua

Tyra & Gem

Oikein iloista, onnellista ja ihanaa vappua kaikille!

P.S. näettekö tuossa alemmassa kuvassa jotain todella outoa???? Hehhee...

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kansainvälisiä...

Ovat koirat, niillä ei tunnu olevan kielimuureja, kommunikointi käy aivan luonnostaan...Gem tuli perjantaina Tanskasta ja osasi heti kommunikoida luontevasti muiden kanssa! Erityisesti Ylvan kanssa oli kivaa.

Ylva & Gem

Nybygårds Yngsta Ylva & Little Denmarks Genuine Gem

Ylva & Gem

Lauantaina Lahden KV näyttelyssä Nybygårds Xbox Xena "Heta" ilahdutti pentuluokassa iloisella ja reippaalla käytöksellään kaikkia. Nybygårds Praktiska Paul "Pablo" AVO EH, Nybygårds Ovanliga Ottar "Otto" AVO ERI2, Nybygårds Taktiska Tage "Tito" AVOH. Suurensuuret kiitokset ja onnittelut kaikille näytelmissä esiintyneille koirille omistajineen!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Who's that Dog?

Welcome to Finland; Little Denmark's Genuine Gem!
Many thank´s to Helene for this wonderful little puppy. I'm so pleased and lucky to have him here!!
I'm also very thankful to You, dear Helene, You gave me so much information about all the ancestors to this great little puppy...


Little Denmark's Genuine Gem

Little Denmark's Genuine Gem
Photos by  Helene Riisgaard-Pedersen.

So, we are home, Gem already met our Jappi and Ingeborg and Tölli...

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Koiranpäivää!

Tänään vietetään koiranpäivää...Wirna ottaa sen rennosti! Ottakaahan tekin rennosti!


Wettiga Werna

Polvitutkimustuloksia eiliseltä;
Nybygårds Vackra Vera "Pippi" 0/0
Nybygårds Viga Vivan "Dixi" 0/0
Nybygårds Visa Vickan "Vickan" 0/0
Nybygårds Vilda Viggo "Viggo" 0/0 (tutkittu jo aiemmin)
Nybygårds Will Wara Walter "Walter" 0/0
Nybygårds Wettiga Werna "Wirna" 0/0

Suurkiitokset Carolalle, Riinalle, Otolle ja Kimmolle, olette ihania! Siinä rivissä kun istuskeltiin rauhalliset ja hiljaiset pihakoirat sylissä, tulin oikein hyvälle mielelle teidän kanssanne jutellessa, vieläkin naurattaa...ja olispa ollut kamera matkassa...
Lonkkakuvien osalta jäämme jännittyneenä odottamaan Kennelliiton lausuntoa...

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Wilman kuulumisia!

Nybygårds Wiktiga Wilma, kotoisammin Wilma vaan on aloittanut agilityn alkeiskurssia Jennan kanssa.
Tässä muutama kuva Wilman menosta, kuvat Minna Levikari, kiitokset niistä!
Eilen Wilma oli Jennan ja Roosan kanssa Match Showssa; Juniorhandler kisan toinen, lapsi ja koira 4.sija, pienten aikuisten 1. ja BIS 2, onnittelut kaikille! On Wilma kuin ilmetty isoäitinsä Ingeborg ...


Wilma agi 1.jpg
Wilma hyppää
Wilma agi 7.jpg
Nybygårds Wiktiga Wilma


BIS 2
Kiitokset tytöille Wilman esittämisestä!
IMG_0983 pieni L&K Ruusa.jpg
Lapsi & Koira kisan neljäs

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kun kutittaa...

Kun kutittaa, on parasta raaputtaa...!







Maaliskuussa kamera valmiina katselin Töllin selänrapsutussessiota....ja mitä isä edellä sitä tytär perässä.



Hauskaa keväistä viikonloppua!! Rapsutelkaa koirianne!!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Analyysi valokuvasta

Ingeborg, Qira, Ada & Amina
kuva vuodelta 2008

Tämä ylläoleva valokuva on ollut Tanskan rotuyhdistyksen kalenterissa; joulukuun 2008 kuvana.

Itsehän olen elänyt tuon hetken, joten tiedän jo sen perusteella mitä kuvassa todella tapahtui.

Yksi kuvan  tulkinta menee näin; "koirakuva, jossa 4 pihakoiraa istuu rivissä, silmät raukeina viiruina, nenät kohollaan, tyynesti tuulia tuoksutellen."

Toinen tulkinta; "Voin melkeinpä kuulla niiden haukkuvan!"

Eli näin eri tavoin on tilannetta/kuvaa tulkittu ja vain toinen niistä on oikeassa sen suhteen mitä todella tapahtui. Voisin vielä valaista ja avata asiaa kertomalla että toinen tulkinnoista on ilmeisesti "kissaihmisen" ja toinen "koiraihmisen"...

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Koiran Murinat

Mitä koira oikeastaan sanoo muristessaan?
Yleensä se haluaa yksinkertaisesti vain lisää etäisyyttä kohteeseen jolle se murisee. Murina voi myös olla tavallaan varoitus tai merkki luottamuspulasta, pelosta jne..ja silloinkin koira haluaa lisätä etäisyyttä murinansa kohteeseen.

Valaisenpa asiaa esimerkillä, tai parilla...tai useammallakin.

Meillä Tölli koira joskus innostuu pesemään Jappi koiran naamaa, silmiä, korvia jne. Jappia tämä toimitus ei suinkaan ilahduta ja se alkaa murisemaan, haukahtaakin joskus välillä ja murisee lisää. Eli Jappi haluaa Töllin lopettavan pesutoimituksen heti. Tölli saattaa siitä huolimatta vaan jatkaa ja Jappi jatkaa murinoitaan...usein säälin Jappimummelia ja puutun peliin käskemällä Töllin pois. Jappi halusi siis Töllin lopettavan ja mielestäni se jopa pyytää minua apuun katseellaan ja on tyytyväinen kun tilanne korjaantui, eikä sen itse tarvinnut alkaa enempiin toimenpiteisiin. Tehdään Japin kanssa siis hyvää yhteistyötä ja yhteisymmärrys pelaa.

Pienet pennut joskus innostuvat puremaan esim. emäänsä leikkiessään. Emo murisee pennulle hetken ja toisen ja kolmannenkin ja jos pentu siitä huolimatta ei lopeta pureskeluaan, rähähtää emo pennulle ja saattaa ottaa pennusta suullaan otteen niskasta tai jopa koko pään suuhunsa. Eli emo murisemalla varoitti pentua ja halusi sen lopettavan pureskelun ja koska pentu ei varoitusta totellut olivat seuraukset sen mukaiset.

Koiran ruoan & puruluiden kanssa ei muuten ikinä saa pelleillä. Olen joskus ennenvanhaan kuullut sanottavan, että koiraa pitäisi testailla, josko se puolustaa ruokaansa? Eli yrittämällä ottaa siltä ruoka tai luu pois ja katsomalla muriseeko, käykö näpeille vaiko mitä??  Toivon todellakin koko sydämestäni ettei kukaan enää tänä päivänä tällaista tee, edes leikillään! Ruoka on koiralle ja minullekin pyhä asia, se on sille elintärkeä ja sitä tulisi kunnioittaa aina! Ruokarauha on tärkeä! Omat koirani eivät murise ihmiselle joka lähestyy ruokakuppia tai puruluuta, mutta toiselle koiralle kylläkin, eli varoittavat ja haluavat vain etäisyyttä.

Voin huoletta syöttää seitsemän koiraa samassa tilassa, vieri vieressä kun itse seison tattina ja vahdin toimitusta. On minun vastuullani, että kaikki pysyvät omilla kupeillaan ja syövät oman osuutensa. Jos ikinä edes tulee tilanne että joku lähtee toisen kupille, puutun siihen välittömästi käskien tunkeilijan pois. Voin myös ottaa jokaiselta ruokakupin pois tarvittaessa. Joskus olen vahingossa antanut väärän annoksen väärälle koiralle ja joutunut näinollen ottamaan kupin pois. Koirani luottavat minuun näissä asioissa, sillä jokaiselle riittää ruokaa. Eivätkä murise minulle, koska se perusluottamus on olemassa.

Koira voi murista myös leikkiessään. Meidän Tyra on sen suhteen oikein pelottava! Sillä on pieneksi koiraksi aika mahtava ääni, kuin myös emällään ja emänemällään. Tuntuu että olisi sekin ominaisuus vähän "sukuvika", siis se kova ääni. Leikkimurinat kuuluvat koirien painileikkien luonteeseen ja ovat vain leikkiä. On myös koiria, jotka päästelevät murinan tyylisiä öriseviä ääniä kun ovat oikein mielissään ja hyväntuulisia, vaikkapa kun niitä rapsuttaa juuri oikeasta kutisevasta kohdasta.

Niin ja hetki sitten Jappi tuossa sängyllämme  murisi ja haukkui unissaan...eli sekin on mahdollista.

Myös hetki ennen tappelua tai koiran hyökkäystä kuullaan murinaa, sen sävy on aika selkeä; poistu nyt hetivälittömästi tai tulee hammasta!!! Uhkaavasti murisevan koiran edessä ei kannata tehdä äkkinäisiä liikkeitä mihinkään suuntaan, jos haluaa välttää pureman. Eli etäisyyttä siinäkin yritetään saada aikaiseksi...

Ja sitten sokerina pohjalla, rakas Töllikoirani! Luulin se jo menettäneen pienen koiranjärkensä! Istuin sohvalla katsellen telkkaria, Tölli makasi sohvan toisessa päässä pää tyynyllä (aivan, meillä koirat voivat tehdä niinkin) kun tuli Pedigreen Dentastiks-mainos...(ensin en tätä oikein tajunnut itsekään yhdistää, vasta kun näin saman toistamiseen)...Tölli nousi jäykästi seisomaan, alkoi murisemaan kumeasti niskakarvat koholla tuijottaen televisioon...Mrrrrrrrhhhh!!!
Testasinpa äsken vielä huvikseni Tölliä ja Pedigree- mainosta tietsikalla, se löytyy täältä ...kova ja uhkaava oli murina tälläkin kertaa!!
                                                                                                                        
Tämäkin mielestäni kertoo hyvin yksinkertaisesti miten koira toimii. Ja että kaikkeen löytyy aina jonkin syy...
Etäisyyttähän Töllikin halusi tuohon tunkeilijaan joka pyrki olohuoneeseemme Tv-ruudun kautta ja näytti niitä rumia hampaitaan...eikä suinkaan, kuten koiraa inhimillistäen voisi ajatella; ettei Tölli tykkää tekohammas-ajatuksesta!!

Samalla tässä muistuttelen kurkkimaan sinne koiran suuhun ja hoitamaan hampaita tarvittaessa...Ylva pentumme (5kk) tuli sunnuntaina kotiin Helsingin visiitiltään ilman maitokulmahampaitaan, minne lie ne jättänyt?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Seitsemän viikkoa

Z-pennut täyttivät 7 viikkoa lauantaina, sen kunniaksi saivat matokuurin ja kaulapannat kaulaansa. Manikyyri siirrettiin suosiolla sunnuntaille.
Pentujen emo, Nemi lähti myös lauantaina omaan kotiinsa Espooseen. Ensimmäinen pentu muuttaa uuteen kotiinsa keskiviikkona, seuraavat perjantaina ja lauantaina, näin meillä hiljenee pentupuuhat ja tohinat pikkuhiljaa...
Vielä muutamia kuvia, kun koko poppoo koolla...kuinka nopeasti aika rientääkään...

Zuzu & Zally
koko joukkue zetor

Zally & Ziv

Zaza

Zuzu

Zune

Tölli kertoo

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Zetojen pentuetarkastus

Tässä viime päivinä ovat pennut saaneet eväitä tulevaan ja lisää tarjoillaan... Muutamana päivänä meillä on ollut ohjelmassa tiivis tutustuminen pölynimuriin. Pölynimuri on ensin tavattu pelkkänä esineenä keittiössä ja myöhemmin se on alkanut vaan soittelemaan niitä omia ääniään. Ensimmäinen luonnollinen reaktio pennuilla on ollut pako pesään, mutta pennut ovat tulleet pesästään kutsuttaessa toteamaan, ettei maailmanlopun aika ollutkaan vielä. Ovat olleet täysin toimintakykyisiä pelästymisestään huolimatta.

Eilen sain aivan ihania koulutushetkiä, kun Nemi tuli pölynimurin viereen syömään, huolimatta siitä että se kone möykkäsi omiaan. Ja pennut tietysti rynnistävät nisille aina kun Nemi jonnekin pysähtyy ja vaikkei pysähtyisikään. Kuva jonka nappasin tapahtumasta ei ole paras mahdollinen ja ääntähän siihen ei mukaan saanut=) Pennut nisillä, Nemi syö ja pölynimuri pauhaa vieressä...
Nemi, pölynimuri ja z-pennut.
Tässä aamutuimaan pakkasin pennut kevythäkkiin ja lähdimme pienelle autoajelulle. Alkumatkasta kuului muutama pieni piipitys, ei mitään häiritsevää mekkalaa ja hiljenivät matkan jatkuessa. Ohjelmassa oli pentuetarkastus eläinlääkärillä. Jokainen pentu tutkittiin yksitellen ja löydökset, joita oli vain yksi, eli Zöta Ziv, jolla pieni napatyrä merkittiin todistukseen. Muuten kaikki normaalia ja hyvin pennuilla. Nemi emo lähtee huomenna kotiinsa, luulenpa että tulee nauttimaan olostaan ilman naskalihampaisia pikkuriiviöitä. Meille kyllä tulee Nepparia ikävä...siitä on tullut mieheni lemmikki ja lellikki, nimeltään "merenneito".

torstai 4. huhtikuuta 2013

Minkä ikäisenä?

Missä iässä ovat koirani pentuja saaneet...jälleen kerran, omia kokemuksiani ja näkemyksiäni. Joskus on hyvä tarkastella asioita mahdollisimman laajalti, samalla ehkä myös itse oppii jotain ja löytää uusia asioita ihmeteltäväksi.

Sukukypsyydenhän pihakoira saavuttaa jo suhteellisen ajoissa, kuten niin monet muutkin pienten rotujen edustajat. Nartun sukukypsyys ajoittuu ensimmäiseen kiimaan, aikaisin kiiman aloittaja on meillä ollut 5-6kk ikäinen ja myöhäisin 1 vuosi ja 2-3kk. Urokset sitten...jaa, lienevät sukukypsiä jo alle vuotiaana fyysisesti,  aiemminkin...joskin siittiöiden tuotanto tuolloin ei liene ihan huippuluokkaa.

Katselin läpi kasvattamani pentueet, niiden sekä isien että emojen iät pentueiden syntyessä.
Nuorin narttu on ollut vain 1 vuotta ja 9 kuukautta saadessaan ensimmäisen pentueensa, B-pentue.
Nuorin isä on ollut vain 1 vuotta ja 5 kuukautta, D-pentue.
Vanhin ensisynnyttäjä on ollut meidän Ingeborg; 4 vuotta ja 1 kuukautta, L-pentue.
Vanhimman synnyttäjän titteli on Japilla; 7 vuotta ja 11 kuukautta, R-pentue.
Vanhin isä on ollut 8 vuotta ja 8 kuukautta, N-pentue.

Lieneekö minua alkuaikoina vaivannut liika kiire ja innostus, sillä enää en astuttaisi narttua noin nuorena ensimmäistä kertaa. No, tässäkin totean; "never say never"...joskus voi joutua syömään sanansa. Mutta uskon että silloin minulla täytyy olla joku todella hyvä ja painava ja hyvin perusteltu syy, etten voi odottaa sitä seuraavaa juoksua...joka tulee kuitenkin joskus reilun puolen vuoden kuluttua.

Viimeisten n. viiden vuoden aikana ovat kaikki meillä synnyttäneet nartut olleet vähintään 2-vuotiaita, suurin osa  yli 3 vuotiaita. Omaksi ilokseni voin todeta, että kehityksen suunta tässä on mielestäni aivan oikea...nartut ovat jollain tapaa paljon kypsempiä emoina, kun ikää on enemmän. Kaikki sujuu paremmin, astutus, tiineys, synnytys ja pentujenhoito. Ei sen puoleen että niillä nuoremmillakaan olisi aikoinaan isoja ongelmia ollut...mutta näin tuntuu paremmalta ja seesteisemmältä, varsinkin minusta itsestäni.

Myös urosten osalta olen hyväksi havainnut tuon vähintään kahden vuoden "rajapyykin", mieluummin enemmänkin. Kaikki tuntuu olevan selkeämpää ja helpompaa, kun koiralla on ikää aavistus enemmän. Sen ymmärtää pikkuhiljaa, kun näkee ja kokee, oppii tuntemaan koiria ja löytyy vertailukohteita. Ennenkaikkea, myös koirien ja niiden sukulaisten terveys yms. on tuolloin paremmin tiedossa ja "päänuppikin koiralla paremmin kasassa"...

Tämä asia on mainittu mm. Kennelliiton yleisessä jalostusstrategiassa näin; Jalostukseen käytettävän koiran suositellaan olevan iältään vähintään 2-vuotias, mielellään tätä vanhempi, jotta sen ja lähisukulaisten ominaisuuksista saadaan mahdollisimman varmaa tietoa jalostusta varten (kts. myös kohta: ”Perinnölliset viat ja sairaudet”)

Ajattelen myös näin, että ensin teetetään koiralla pentue tai pari....odotetaan ja katsotaan mitä niistä tuli kasvettuaan, selvitetään niiden terveys jne., jonka jälkeen vasta ihmetellään jatkoa...varsinkin urosten osalta tämä tuntuu hyvältä strategialta.

Näin ajatellen, annanpa koirieni kasvaa ja kehittyä ...!

Tölli kehittävillä nokkaunillaan...


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Yhteisposeeraus!

                          Näin upeasti poseeraavat Zetat Paavo-belgin ohjauksessa! Kaunista...!!

Ziv, Zuzu, Zune, Zally, Zaza & Paavo

Nybygårds Z-pentue 2.4.2013