Sivut

tiistai 18. syyskuuta 2012

Tunteiden tulkki...

Pari pientä kertomusta, joissa koiran tuntemusten ja tunnetilojen tulkinta meni aivan pieleen...


Koiran lukeminen on asia, johon tarvittaisiin paljon opastusta, koiran ilmeitä kun ei voi suoraan peilata ihmisten ilmeisiin ja tunteisiin. Lukemistaitoa oppii parhaiten elämällä koiran kanssa ja tarkkailemalla sitä/niitä.
Hännänheilutuskaan ei aina ole ystävällisyyttä...se voi myös olla kiihtymystä...katso koiraa aina kokonaisuutena, pelkkä hännäntuijotus ei kerro totuutta!

Tässä muutama viikko takaperin otin Wirnupennun töihin mukaani...yksi työkaverini huokaili ja huolestui kovasti, Wirnu oli hänen mielestään niin SURULLINEN! Olin aivan hämmästynyt ja hämmentynyt ja katsoin koiraani. Koira siis roikkui kainalostani ja rypisti otsaansa mielenkiinnosta pöydällä olevia astioita ja keksejä kohtaan...se olisi halunnut päästä tutkimaan ja haistelemaan...se ei siis varmaan ollut surullinen...ajatelkaa kuinka pitkälle metsään tuossa oltiin menossa? Utelias ja kiinnostunut=surullinen???

Nuorta koiraa opetettiin seisomaan pöydällä, se seisoi ja katseli pöydältä käsin kurssitovereitaan (siis muita läsnäolevia koiria) ja lipoi huuliaan ja tärisi...sen omistaja oli juuri lukenut Tuurid Rugaasin kirjasta rauhoittavat signaalit tuosta lipomisesta, eli että koira rauhoittelee siten itseään koska pelkää...itse asiassa ko. koira ei ollut peloissaan vaan raivoissaan ja valmiina hyökkäämään ja syömään suihinsa tai ainakin tappelemaan muiden kanssa! Raivostunut=pelokas??? Menikö metsään...?

On olemassa pihakoiria jotka eivät ole maailman rohkeimpia koiria, ne ovat pehmeitä koiria, joista saa aivan kelpo kavereita oikealla huolellisella sosiaalistamisella ja käsittelyllä pennusta pitäen. Sen pitäisi olla jokaisen koiranpennun oikeus! Kohdelkaa koiria koirina, pennusta pitäen, sillä ne ovat sen arvoisia! Niistä ei saa tekemälläkään ihmisiä, eikä ihmisen korvikkeita, ei edes jatkeita...

Älä myöskään vahingossa opeta koiraasi pelokkaksi. Olen liian usein nähnyt, miten koira ensin pelästyy jotain hieman...omistaja ottaa koiran syliinsä tai alkaa silittelemään, rauhoittelemaan ja lohduttamaan sitä kuin lasta. Ja arvaatteko mitä siinä tapahtui, aivan huomaamatta tultiin vahvistaneeksi koiran pelkoa...omistaja tavallaan palkkasi koiraa siitä tapahtuneesta, eikö? Eli ei ole kovinkaan vaikeaa saada koiraa pelkäämään aivan tavallisia ääniä, ihmisiä tai tapahtumia...

Säälin ja muiden tunnetilojen siirto hihnaa pitkin ja ilmankin hihnaa käy koirilta loistavasti, ne (koirat) ovat oikeita mestareita siinä asiassa, imevät itseensä meidän tunteita ja tuntemuksia, mielialoja.


Eli älä välitä koirallesi vääränlaisia tunteita ja tuntemuksia!
Älä myöskään tulkitse väärin koirasi eleitä ja ilmeitä!
Ole tarkkana ja opettele!

Loppuun vielä todella ilmeikäs kuva omasta ilmeikkäästä ja rakkaasta Wirnusta ja Millasta...elehtikää ja ilmehtikää hyvät ihmiset!

Wettiga Werna "Wirnu" & Riktiga Rita "Milla"



4 kommenttia:

  1. No on ilmeikäs kuva! Wirnu selvästi funtsii, että: "Oi mamma, tule säkin tänne pötköttelemään!" ;)

    Kyllähän nuo koirat tarkkoja tuntuvat olevan. Ihan kuin lukisivat ajatuksia..... En tiedä onko toista niin taitavaa ihmisten eleiden ja ilmeiden tulkkia olemassakaan, kuin koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat on kyllä niin nokkelia ja vikkeliä...niiltä on vaikea, ellei peräti mahdotonta salata omia tuntemuksiaan.

      Poista
  2. Hyvä Jaana! Kiitos hyvästä esityksestä. Olen itse koittanut opetella Rippe-suomi-sanakirjaa ja osaan melko pitkälle tulkita eleet ja ilmeet. Mutta monesti olen hukassa. Täytyy sanoa: "Anna seuraava vinkki!" Näen että jotakin se Rippe haluaa sanoa ja intoa on, mutta en heti keksi mistä on kysymys. Yleensä se vinkki tulee sieltä ja asia selviää. Mutta Rippe taas lukee vaivattomasti minua ja ymmärtää useamman sanan lauseita nopeasti ja oikein. Komentaa ei tarvitse. Jos komennan, Ripelle tulee usein uhma: "En halua, en nyt!" Siinä sitten katsotaan kumpi on alfauros. Kyllä se osaa alistuakin hyvin eikä kiukuttele. Mutta aina täytyy kehua! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos=) Niinpä, tämän kielen opiskelu ei pääty ikuna...joka päivä oppii jotain. Ja tätähän ei voi opiskella kansalaisopistossakaan. Eikä ole sanakirjojakaan joita lueskella...on vaan elettävä mukana ja toivottava että kehittyy ja oppii tulkitsemaan oikein!

      Poista