Sivut

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

FI MVA Nybygårds Praktiska Paul "Pablo"!!!


FI MVA Nybygårds Praktiska Paul "Pablo"
photo by Ulla Talja
Olen onnekas ja onnellinen...enkä pelkästään näyttelytulosten vuoksi. Iloinen ja onnellinen olen, koska näin tänään useita kasvattejani omistajineen, päivä oli aurinkoinen ja mukava, ihmiset iloisia. Koirat käyttäytyivät mallikkaasti ja muutenkin, maailmasta löytyy paljon asioita joiden vuoksi voi olla onnellinen ja iloinen!

Tuusulan näyttelyssä ... Näyttelyyn oli ilmoitettu 19 pihakoiraa jotka Saija Juutilainen arvosteli. Paikalla oli ennätysmäärä kasvattejani; 9 koiraa omistajineen! Ja Pablo sai kunnian olla se kymmenes kasvattamani valio!
Onnea Pablolle, Ullalle ja Hanskille! Olette mainioita ihmisiä ja antaneet Pablolle parhaat puitteet kasvaa ja kehittyä! Ja toden totta! Vuodessa Pablosta on kuoriutunut ihan aito ja oikea pihakoira...alkaa olla nyt sellaisen valmiin äijän näköinen kolmivuotiaana! Komiahan se on aina ollut...!!

Onnittelut ja kiitokset kaikille mukana olleille! Erityiskiitoksen ansaitsee Ulla, joka hienosti esitti meidän Lottaa, kuin myös Satu, joka Lottaa sitten luotsasi kasvattajaryhmässä. Ja Lotta taisi tykätä kun oli eri ihmisiä  hihnan päässä, hih! Tulokset jäivät hieman vaillinaisiksi, vaan tärkein löytyy, se laatuarvosana...

Nybygårds Praktiska Paul "Pablo" AVO ERI1 SA PU1 SERT FI MVA VSP
Nybygårds Toleranta Tore "Konna" AVO EH

Nybygårds Visa Vickan "Vickan" JUN ERI2
Nybygårds Xbox Xara "Sara" JUN EH
Nybygårds Lovande Lotta "Lotta" AVO ERI2 SA
Nybygårds Näpna Nemi "Nemi" AVO ERI1 SA VARA-SERT
Nybygårds Originella Oona "Miina" AVO ERI
Nybygårds Typiska Tyra "Tyra" AVO ERI
Nybygårds Cajsa Caramel "Cajsa" VAL ERI SA

Ja sokerina pohjalla...Kennel Nybygårds KASV1 KP ROP-KASVATTAJA

Aivan ilahtunut olen myös Konnasta ja Annikasta, ensimmäinen näyttely...Konna liikkui hienosti hihnassa ja oli ilo katsella parivaljakon menoa, upeeta! Kuin myös toinen ensikertalainen; Sara ja Kati...wau! Kyllä tulin melkeinpä kateelliseksi, kun katsoin miten Sara seisoi kauniisti pöydällä...hienoa!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Ååååh!!

Aamusella saimme lisävahvistusta pihakoirapopulaatioon...



Å-pallerot painoivat 210g, 229g, 184g ja 222g. Terveyttä, pitkää ikää ja onnellista elämää toivotamme tulokkaille!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Samassa veneessäkö...?

Olemmeko kaikki samassa veneessä? Kasvattajat? Tai aloittelevat kasvattajat? Harrastajat? Entä narttujen omistajat? Urosten omistajat? Pystymmekö olemaan samassa veneessä...onko sellaista venettä olemassa tai voiko sen rakentaa?

Veneitä näyttää olevan miljoonaan eri lähtöön. Erilaisia veneitä. Paljon veneitä joihin mahtuu vain yksi; soutaja. Veneitä joissa on muutamia matkustajia. Sitten on venekuntia...onko kirkkovenettä näkynyt?

Jossainpäin veneille tehdään ilkivaltaa...porataan reikiä pohjaan...jossain purjeet revitään...jossain tankkiin laitetaan sokeria...jossain airot katkotaan...ja merikortti revitään...jossain veneessä "syödään kuormastakin"...

kuvan koira & kanootti eivät liity tekstiin kuin kesäisen kuvituksen ominaisuudessa=)
Kiitos Kukka kuvasta!

Mikä on veneilymeininki ja -sää tänään? Kunhan mietiskelen...

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

15-vuotias!!!

Tänään meidän Paavo-belgimme täyttää 15 vuotta. Muutama kuva papparaisesta metsässä...




Ihana vanha koiruus! Vauhti on jo hidastunut, eikä kuulokaan pelaa...näkö-ja hajuaistin varassa pärjää kuitenkin hyvin. Terveyttä toivotellaan vanhukselle jatkossakin!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannusvieraita!

Eilisen Juhannuspäivän ilonaiheista yksi oli Brunon vierailu, kiitokset Heidille, Callelle ja tietysti Brunolle!

Nybygårds Zuper Zune "Bruno"

Nybygårds Zuper Zune "Bruno"

Bruno

Bruno

"farmor" Göta, Gem & Bruno

torstai 20. kesäkuuta 2013

Hyvää Juhannusta!

Nybygårds Vilda Viggo"Viggo"

Viggo

Viggo, Werna, Gem & Göta
Meillä kävi vieraita Haminasta tänään, kiitokset Mialle ja Terolle ja Viggolle kanssa, olette huipputyyppejä!
Ihanaa keskikesänjuhlaa kaikille!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ihmeellinen Luonto!

Tänään aamukävelyllä metsässä törmäsimme Finan ja Töllin kanssa johonkin kanalintuun pesueineen, lienikö pyy, niin luulisin.
Yhtäkkiä jaloissa vaan pyöri kasa kirjavia untuvikkoja säntäillen joka suuntaan. Onneksi Fina oli hihnassa, joten sain sen pidettyä hyvin kuosissaan, ettei napannut ainuttakaan untuvikkoa. Tölli olikin sitten irti ja joutui osaksi "näytelmää" ja emolinnun tapaa pelastaa poikueensa. Emolintu roikotti siipeään ja juoksi muutaman metrin herättäen Töllin takaa-ajoon. Lintu nousi hieman ilmaan, lensi vaivalloisen näköisesti muutaman metrin ja tupsahti taas maan kamaralle, näin se jatkoi matkaansa ehkä satakunta metriä pois pesueensa luota, Töllin seuratessa kintereillä. Sillä aikaa poikaset hajaantuivat kovaa kyytiä sirkuttaen eri suuntiin. Jatkoin matkaani Finan kanssa, kutsuin Tölliä ja se tuli täyttä laukkaa luokseni. Lintuemo oli varmaankin pyrähtänyt lopulta puuhun Töllin tavoittamattomiin...luonnossa on nyt paljon tällaista pikkuporukkaa liikkellä.


Toinen luku samassa sarjassa on meidän ulko-oven viereen, postilaatikon päälle ja tuhkakuppiin pesinyt pikkulintu...ehkä joku sieppo? Ihmeellisen pesimäpaikan on itselleen valinnut. Toisaalta paikka on suojassa sateelta ja alustakin on tanakka, mutta minun mielestäni paikka on hyvin rauhaton. Vaan linnun mieleen se näyttää olevan hyvä. Mikäs minä olen lintujen touhuja arvostelemaan, hih! Se välillä pyrähtelee pois hautomasta, kun liikettä luonnollisesti on talosta sisään ja ulos jatkuvasti. Saa nähdä josko haudonta onnistuu...

ei mikään kirjekyyhky, vaan postilaatikkosieppo

Aasinsiltana tuo linnunpesän alla oleva jälkiliina (jota en tietenkään voinut käyttää)...viime torstaina teimme kimpassa Margitin ja Sabinan kanssa verijälkeä koirille Västankvarnissa. Kolme jälkeä veretettiin seuraavan päivän jäljestystä varten. Sää olikin sitten jäljenteon jälkeen aikamoinen, vettä oli satanut reilusti ja pitkään, tuultakin ollut kohtalaisesti. Perjantaina lähdimme ensimmäisinä Götan kanssa jäljestämään sitä vuorokauden vanhaa ja olosuhteiltaan hyvin vaativaa jälkeä. Minulla oli pieniä vaikeuksia valita oikeaa koiraa, vaan päädyin sitten Götaan...Götalla kun ei ole erityisemmin omia aktiviteetteja ollut pitkään aikaan. Itse olen viimeksi verijäljellä ollut Paavon kanssa joskus vuonna "keppi ja kivi" eli siitä on kauan aikaa...

Göta oli ilmiömäinen, oikea luonnonlahjakkuus tässä lajissa! Alkumakausta se haisteli tovin ja lähti heti päättäväisenä työhön. Oli aika haastavaa itselleni pysyä nahoissani, se nimittäin tuntui niin loistavalta nähdä ja tuntea oma taitava koira tekemässä haastavaa työtä ihan alkumetreiltä. Götan vauhti oli koko ajan maltillinen, se oli hyvin keskittynyt ja eteni hienosti ja epäröimättä. Itse olin varautunut jarruttelemaan, sillä Götassa löytyy sekä vauhtia että voimaa tarvittaessa. Vaan siellä tepastelin rauhallisesti liinan päässä seuraten taitavaa koiraani, mikä uskomaton fiilis!! Jäljellä oli myös kaksi kulmaa, joissa makaukset, ne Göta sivuutti tyystin. Se oikaisi mutkat suoriksi ja jatkoi työntekoaan. On kuulemma varsin tavallista että aloittelevat koirat tekevät näin, kertoi ohjaajamme Kati, kuin myös että työskentelimme vaativissa olosuhteissa, jopa kokeneille koirille.

Kun lopulta pääsimme kaadolle ja Göta löysi sen peuran sorkan...hyvä ihme...en osaa sanoin edes kuvailla, en ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt Götaa sellaisessa mielentilassa! Se otti sorkan suuhunsa ja kun kehuin sitä asiasta sanallisesti...se oli jotain sanoinkuvaamatonta, onnea, tyytyväisyyttä, onnistumisen iloa, sekoitus suurta ylpeyttä ja osaamista! Se kulki häntää matalalla heiluttaen edestakaisin ihmisten luo ja näytti kasvaneen kokoa ja melkeinpä täyttävän koko metsän, minun taitava Götani! Göta kantoi sorkan hyvällä otteella läheiselle tielle ja luovutti sen minulle hetken kuluttua ja epäröimättä. Katin arvion mukaan tällä suorituksella olisi kilpailussa irronnut ykköstulos. Oli kyllä mahtava kokemus itselleni nähdä ja kokea tämä!
Vieläkin oikein liikutun kirjoittaessani tätä...

Nybygårds Gulliga Göta "Göta"

maanantai 17. kesäkuuta 2013

SM-joukkuehopea...

Agilityn Suomenmestaruuksista kisattiin viikonloppuna Kirkkonummella.
SM-mini joukkueen hopeamitalistien joukosta löytyypi tuttujakin.=).
Onnea Krista & "Mysti" Nybygårds Bina Ballerina ja tietysti koko joukkue!
 BAT:n sivuilla kuva, jossa Mysti & Krista siinä eturivissä!
Oi kuinka taitavia olettekaan!

Onnea, onnea!
Viikonloppuna meidän "Capun" Nybygårds Personliga Per jälkeläisistä kaksi ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään kerrassaan upeina, onnittelut Pihapolun kasvateille & kasvattajalle!

Finan massukuva...
Nybygårds Fina Flickan "Fina"



perjantai 14. kesäkuuta 2013

Valintoja

Elämässä joutuu joka päivä monen valinnan eteen, valintoja tehdään jatkuvasti; laitanko siniset vai punaiset sukat, syönkö jugurttia vai viiliä, mitä katson televisiosta, ostanko kaupasta sitä vai tätä...päivät kuluvat monia valintoja tehden.

Minulta kysellään asioita, jos jonkinlaisia asioita...ja hyvä onkin että kysellään, kiitokset kaikille kyselijöille, annatte minulle ajatuksen aihetta! Tämä on aihe, josta moni on kysellyt. Että miten se tapahtuu ja mitä asioita pohdiskelen valitessani urosta nartulleni, tai päinvastoin, suunnitellessani sitä tulevaa pentuetta.

En ole pitkään aikaan mietiskellytkään minkälainen valtava prosessi oikeasti on esim. uroksen valinta...siinähän on kysymys todella moniulotteisista ja tärkeistä päätöksistä. Aikaa päätöksentekoon kuluu usein paljonkin ja esityötä teen jatkuvasti, lähestulkoon päivittäin. Katselen sukutauluja, luen koiranettiä, Ruotsin jalostustietokannasta katselen tietoja, kuin myös Tanskalaisten ja Norjalaisten jalostustietokannoista.
Seuraan siis vähän kaikenlaisia asioita joita pihakoiramaailmassa tapahtuu. Kuin myös tietysti ihan yleisellä tasolla koiramaailman tapahtumia.

Lähtökohtana valinnoissa lienee pitkälti se terveys, eli että koira on terve ja toimiva, kelpo koira. Myös koiran sukulaisten terveys, erityisesti lähisukulaisten; sisarusten ja isovanhempien osalta kiinnostaa. Terveyden piiriin luen kuuluvaksi monenlaisia aioita, sellaisiakin, joiden tuloksia ei löydy mistään tiedostosta. Lisääntymisvietinkin tulee olla hyvä, elinvoimaa täytyy olla. Tarkastelen pikkuvikoja, esim. hammaspuutoksia, kivesvikaa, häntämutkia, purentavikoja, napatyrää, polvien ja lonkkien terveyttä jne. löytyykö suvusta ja jos niin missä määrin.

Luonne on tärkeä; minkälainen elämä koiralla on ollut? Onko kaikki sujunut hyvin ja helposti? Vaiko pikkuvaikeuksien kera ja jos niin minkälaisia ovat vaikeudet olleet ja mistä johtuneet? Koiran tulee myös herättää minussa tuntemuksia ja tunteita, minkälainen koira on ja tykkäänkö siitä? Jos sillä on luonnetestitulos (tai lähisukulaisilla) lueskelen ja katselen niitäkin. Mitkä ovat vahvuudet ja mitkä heikkoudet? (Koiran luonteen kehittymiseen vaikuttavat ympäristötekijät todella paljon, luonnetestituloksen periytymisastekin lienee vain n. 14% luokkaa.) Mutta arvioinnin paikkaa on tässäkin todella paljon, luonteessa.

Ulkomuotoon kiinnitän huomiota; että on pihakoiran näköinen. Mikään muotovalio ei tarvitse olla. Pari näyttelytulosta ei ole pahitteeksi, tuolloin tiedän ulkomuototuomarinkin olevan koirasta jotain mieltä. Tyyppi on tärkeä, se tulisi säilyttää, ettei meille käy kuten Tanskalaisilla aikoinaan, että oikea rotutyyppi oli kateissa ja sitä etsittiin vuositolkulla tiukoilla jalostusrajoituksilla. Nyttemmin on rajoitukset purettu siellä, vaan onko paluu entiseen jo käynnissä? Pihakoira ei ole vinttikoira! Rakenne, kulmaukset, luusto, häntä (töpö?) väritys (pigmentti), karva, koiran koko, sun muut yksityiskohdat ansaitsevat oman huomionsa, ainakin sen että on tietoinen asioista. Ja se sellainen yleisolemus että on vähän maalaisjätkän tai -kimulin näköinen kuuluu myös asiaan.

Sukutaulua tietysti tutkailen myös. Pelkkä sukusiitosprosentti ei tee minua autuaaksi millään muotoa. Sen ei tarvitse olla pelkkä nolla...testailen erilaisia yhdistelmiä ja pohdin samalla koiria, jotka sukutaulussa esiintyvät, ehkä kertautuvat, minkälaisia ne ovat olleet? Pikkuhiljaa vuosien myötä pääsee tilanteeseen, jossa tuntee enemmän näitä sukutaulun koiria, se helpottaa paljon ajatustyötä. Tuontikoirista ei aina tiedä kaikkea taustoista, sieltä voi paljastua yllätyksiä, niihinkin tulee olla varautunut. Myös koirian aiempien jälkeläisten tuloksia saatan katsella. Joidenkin koirien jälkeläisten terveystulokset tms. haluan mahdollisesti nähdä ennenkuin teen edes päätöstä seuraavasta pentueesta kyseiselle yksilölle. Se on jälkeläisseurantaa ja sitäkin harrastan.

Yhtenä punaisena lankana kautta linjan pidän kokonaisuutta ja sitä että valitsemani koirat tasapainottaisivat toistensa ominaisuuksia ja ettei samaa virhettä toisteta. Kuin myös tärkeänä koen sen että yhdistelmästä tulee järisyttävän hyvät fiilikset ja että olisin siitä valmis pennun kotiinkin aina jättämään. Mukana on paljon sellaista intuitiivistä, eli alitajuisestikin rekisteröityä faktaa koirista, ja joskus urosvalinta voi sen ansiostakin olla varsin helppo ja nopea. Esimerkkeinä voisin mainita muutamia tuontiuroksiani, joita olen jo pikkupentuna katsellut "sillä silmällä" että siitä tulee sen ja sen nartun kanssa hyvä juttu. No, aikaahan siihenkin kyllä kuluu, kun odotellaan pennun kasvua ja kehitystä ja pohditaan sen ominaisuuksia ja terveyttä sun muuta, mutta alustava suunnitelma on jo olemassa ja päätöksenteko näin helpompaa aikanaan kun faktat ovat tiedossa.

Tuonteihin olen suunnitelmallisesti panostanut aivan alkumetreiltä, tavoitteena vähintään koira per vuosi. Tavoite on hyvinkin pitänyt, joinain vuosina tuonteja on ollut useampia kuin yksi, joten enköhän ole pysynyt hyvinkin raameissani. Viime vuodet olen panostanut omiin tuonteihin, sillä yhteistyö muutamassa "projektissa" on joutunut vastatuuleen, niin valitettavaa kuin se onkin. Myös omien kasvattien käyttö kasvatustyössä mahdollisuuksien mukaan, tuntuu niin paljon paremmalta ja helpommalta, kun ne lähtökohdat ja ennenkaikkea tieto taustoista on paremmin itsellään hallussa. Eli kasvatan itselleni myös jalostusuroksia yhtä lailla kuin narttuja. Nyt  ihmetyttää, kun ajattelen menneitä vuosia ja alkuaikoja ja urosvalintoja... ihan hyviä valintoja olen tehnyt, mutta tietoni koirista tuolloin ovat olleet niin kovin vajavaiset ja suppeat. Jostain ja jotenkinhan on liikkeelle lähdetty...kiitollinen olen usealle henkilölle, että uroksia olen lainaan saanut ja näinollen alkuun päässyt!

Valinnanvaraa tulee myös olla riittävästi, eli ettei tarvitse välttämättä tyytyä "naapurin sesseen" (joka tietenkin voi olla myös loistava koira, vaikka onkin erirotuinen, hih!), jos on muitakin vaihtoehtoja. Joskus annan myös uroksiani muille jalostuskäyttöön, mikäli tarvetta ilmenee, riippuen tietysti omista suunnitelmistani ja uroksesta.
Tästäkin olen saanut eräiltä tahoilta kommenttia ja "takkuja tukkaani"...onneksi on olemassa hyvä ja luotettava kampaaja.

Seuraan myös tietysti minkälaisia yhdistelmiä muut kasvattajat tekevät. Pyrkimyksenä on saada eroavaisuuksiakin aikaan, jotteivät kaikki yhdistelmät olisi samankaltaisia ja kaikki koirat läheistä sukua keskenään. Näin on helpompaa suunnitella ja yhdistellä jatkossakin. Tietoisia riskejäkin joutuu välillä ottamaan, ja joskus myös ajattelemaan asioita pidemmällä tähtäimellä...vaikka sinne seuraaviin sukupolviin ja sitä seuraaviin jne.

Rakennetaan, parannetaan ja ennenkaikkea säilytetään!
Eipä taitanut tässäkään vielä kaikki ajatukseni jäsentyä, mutta jotain kuitenkin, suuri osa. Tässä kun kasvaa ja kehittyy itse koko ajan, niin tahtoen kuin tahtomattaankin.

Kuvituksena tänään toimii kuva ihanasta Otto-pojasta rakkaan Tiikerinsä kanssa, Kiitos Nanna!

Otto & Tiikeri
photo Nanna Salmi

torstai 13. kesäkuuta 2013

Digi & Qira




Kuvissa Nybygårds Qvicka Qvinnan "Qira" & Haritzas Diggiloo "Digi"

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kesäinen viikonloppu

Gem & Wirnu

Olipas kesäinen ja mukava viikonloppu!

Pari kasvattiani käväisi näytelmissä; Nybygårds Passliga Pamela "Tiiru" AVO ERI Tuurin näytelmässä
ja Nybygårds Qvalitets Qillen "Kille" AVO EH Oriveden näytelmässä. Kiitokset ja Onnittelut Paulalle ja Armille! Olette oikeita kasvattajan unelmia!

Nybygårds Wiktiga Wilman lonkkalausunto kennelliitosta; A/A, kerrassaan hienoa! Lotan ja Töllin jälkeläistilasto näyttää oikein hyvältä!


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Nybygårds Xbox Xero "Xero"

Tällainen komistus perheineen kävi meillä kylässä viikonloppuna!
Kiitos Heidi & Toni & Otto!! Ihanasti ajateltu!
Ja olette loistavasti kasvattaneet Xeroa, sosiaalinen ja ystävällinen koira, niinkuin kuuluukin olla!

Nybygårds Xbox Xero "Xero" 9kk

Xero