torstai 3. joulukuuta 2015

Nysgerrig

...on tanskan kieltä ja tarkoittaa uteliasta...sana myös mielestäni kuvaa varsin hyvin tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa...

Uteliaana ihmisenä lähetin lokakuussa Tanskan rotujärjestön jalostustoimikunnalle kysymyksen koskien heidän jalostussuosituksiaan ja määräyksiään. Lähinnä halusin tietää minkälaisia ohjeita ja sääntöjä heillä on tanskalais-ruotsalaisten pihakoirien kasvattajille; uusille aloitteleville ja vähän pidemmälle kasvatustyössään ehtineillekin.

Vastauksen kysymykseeni sain nopeasti, kiitokset siitä. Kysymykseni ja vastaus siihen julkaistiin Tanskalaisten GÅRDHUNDEN jäsenlehdessä nr. 4 . jonka sain kotiin eilen.

Tanskan rotuyhdistyksen jalostustoimikunta koostuu kokeneista kasvattajista, joilla kokemusta rodun kasvatuksesta alkaen vuodesta 1987 eteenpäin...ei ihan "eilisen pihakoiran pentuja" siis...

Kerroin samalla myös Suomen suosituksista ja että yhdistys täällä kertoo mm. kotisivuillaan suoraan lainaten "Rodun kotimaassa rodulla on terveysohjelma, johon kuuluu lonkkakuvauspakko ja tilastojen perusteella ohjelma näyttää toimivan hyvin"
Sääli sinänsä, että tuo edellinen lause jättää rodun toisen kotimaan Tanskan täysin huomioimatta...itse olen erittäin tyytyväinen omiin tanskalaisiin koiriini.

Viimeisin Tanskalainen tuontikoirani...sitä minulle "valitsemassa" oli 14 tanskalaista pihakoirakasvattajaa ja voin hyvillä mielin ja luottavaisena todeta, että loistavan koiran sain!!



Ilsö Amina fra Sundet
vuonna 2009
Kuvassa Amina, toinen tanskalaisista kantanartuistani, joka muutti meille Tanskasta aikuisena vuonna 2007. Se sopeutui loistavasti ja oppi suomenkielen ihan noin vaan. Perusterve ja rakas koira, joka viettää eläkepäiviään täällä lähellä...täytti ihan äskettäin 12 vuotta...Onnittelut!

Aminalla on kaksi pentuetta Suomessa ja sen neljännen polven jälkeläiset ovat vasta lähdössä uusiin koteihinsa...onnea ja menestystä niille kaikille!

10 kommenttia:

  1. Nyt rupes muakin kiinnostamaan, että mitä ne vastas. Asia on kaikinpuolin hyvin ajankohtainen ja vaikka ei olisikaan, pidän itse pihiksen alkuperäistä "ydintä" hyvin tärkeänä.

    Ilahdun aina sun mietteistäsi ja kannanotoistasi. Kiitos niistä!

    Vai on se Amina-mamma jo 12-vuotias :) Hienon ja rakkaan poitsun se minullekin antoi. Terveenä ja hyvässä kunnossa tämä Kåre-pentu täällä porskuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain perusteellisen vastauksen ja olen siihen tyytyväinen, A4 ei ihan riittänyt, mutta melkein. Perusidea on se, että sairaalla koiralla ei tehdä pentuja. Jos pentueeseen syntyy pentu, jolla perinnöllinen sairaus, samaa yhdistelmää ei toisteta. Jos koira jättää kahden eri partnerin kanssa kumpaankin pentueeseen samaa perinnöllistä sairautta, sillä ei tehdä enää pentuja.

      Pitävät rotua terveenä, ei ole rotuspesifisiä sairauksia. Tietävät hyvin, että kaikki elävät olennot, niin ihmiset kuin koiratkin kantavat perimässään geenejä jotka saattavat sairastuttaa yksilön tai jopa johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Eivät erikseen etsimällä etsi sairauksia. Rodussa löytyy niin paljon erilaisia geenivariaatioita, joskus jollain voi ilmetä jotain...mutta voi kulua hyvinkin pitkä ajanjakso ennenkuin samaan sairauteen törmätään uudelleen. Ja kertovat myös, että hyvin harvan sairauden periytymismekanismi tunnetaan riittävän hyvin jotta voidaan tehdä tarkkoja päätelmiä.

      Rotumme on lukumääräisestikin pieni ja kaikkia sairauksia ei saada ikinä hävitettyä, mutta tiedossa on myös, että jotkut luulevat sen olevan mahdollista. Lisäksi löytyy paljon niitä, jotka luulevat tietävänsä paljonkin perinnöllisyydestä, vaikkei asia niin olekaan.

      Tanskassa heidän suosituksensa ja koko systeemi toimii aivan erinomaisesti. Tanskalaiset koirat eivät ole muita sairaampia, eikä "lonkkaniveltilastot" ole sen huonompia. Heillä ei koiria röntgenkuvata, eikä lonkkavian vuoksi lopetettuja koiria ole.

      Tässä muutama poiminta tuosta saamastani vastauksesta. Kiva että ilahdut...nämä omat mietelmät ovat vuosien varrella vaan vahvistuneet kokemuksen myötä. Elävässä elämässähän ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita, hyvään lopputulokseen voi päästä niin monilla tavoin.

      Poista
    2. Tanskassa mennään maalaisjärjellä. Kiitos Jaana tästä ♡

      Poista
    3. Maalaisjärjellä kasvatetaan aitoja maalaiskoiria...?

      Poista
  2. Kaunis Amina! Lisää hyviä vuosia toivotaan:) Juu tuo sana kuvaa hyvinkin tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa, ainakin meillä täällä kotona huiskii kovinkin utelias ja kaikin puolin paras mahdollinen "tanska-ruotsi juuret omaava sekoitus";)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna.
      Niinpä, terkut sulle & sun pojilles!
      Kaikille iso hali kanssa!

      Poista
  3. Mitäs tanskalaiset suosittelee? Terkkuja sille nuorelle tanskalaisuroolle, tykkään kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna-Stiina.
      Kirjoitin Mian kommenttiin jo suht kattavaa vastausta, kurkkaapas sitä.
      Mielestäni siellä ajatellaan asioita järkevästi, ihan maalaisjärjellä.

      Poista
  4. Kyllä Taskassa osataan, sieltä kun saisi mallin tännekin. Muistan kun hain ekan pentun ja kerroit mitä sairauksia voi tuolla ja sain kokea yhden ei niin kivan sairauden. Nyt uuden rakkauspakkauksen kanssa eletään päivä kerrallan ja otetaan haasteita vastaan :D jos sen nyt noin voi sanoa. Jepen jälkeen kaikki muu tuntuu pieneltä "vialta". Olen oppinut niin paljon koirista, kiitos Jaana tästäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on täynnä arvoituksia...ja kukapa sitä tietää ne vastaukset?
      Heh, ehkä hieman aina pelottelen sairauksilla...kaikenlaisella mihin voi törmätä...ehkä se on hyvästä ehkä pahasta, en tiedä itsekään. Jokaisesta päivästä koiransa kanssa kannattaa nauttia täysillä, mitä ikinä se tullessaan tuokaan?
      Uutta tässä kaikki opitaan, jokaikinen päivä=)
      Iloiset terveiset Inkoosta!

      Poista