Kynnet leikattu & eka matokuuri annettu...aikas pulskia pentuja...
 |
| Tyra haukottelee... |
 |
| Nybygårds Typiska Tyra & B-pentue 2 viikkoa |
 |
| B-pennut 2 viikkoa |
 |
| vierekkäin |
Tuohon pikkupentujen madotukseen pikkuvinkkiä. Olen monesti kuullut että se koetaan hankalana ja sotkuisena asiana. Sitä se ei suinkaan ole, kun keksii pikkujujun...
Terve imeväisikäinen pentu yleensä haukottelee, kun sen nostaa uniltaan ja pitää hieman pystyasennossa. Suupieltä voi myös hieman sormella kutittaa, niin haukottelee helpommin. (Tarvikkeet ja aineet tulee tietysti olla valmiina ennekuin pentua nostaa...) Sitten vaan lääkeannos etusormella syvälle suuhun suupielestä, pentu sulkee suunsa ja nielemistä voi helpottaa silittämällä leuan alta. Ravistelevat ja puistelevat hieman päätään, siinä se! Pentu hoiti hienosti homman ihan itse...minun ei tarvinnut törkkiä eikä kammeta mitään väkisin, kerrassaan loistavaa!
Siellä on taas ilo ja suru kulkeneet käsi kädessä. Otan osaa molempiin! Arvostan suuresti sitä, että haluat avoimesti kertoa sekä myötä- että vastoinkäymisistä. Onneksi niitä ilon hetkiä kuitenkin mahtuu paljon jokaisen koiranomistajan elämään, mutta joskus luopumisen aika tulee aivan liian aikaisin. Elämä ei aina ole oikeudenmukaista!
VastaaPoistaKiitos Kukka kommentistasi. Käsi kädessä, niinhän se menee...Itse koen asian niin, etten ole tätä tilannut saati halunnut, siis sairautta ja kurjuutta, ikävää ja luopumista, en sitä toivo ihmisille enkä eläimillekään, ikinä! Iloa ja hienoja hetkiä mahtuu elämään kuitenkin paljon. Monet niistä hetkistä on pieniä, ehkä vaatimattomiakin...mutta silti aivan loistavia!
PoistaElämä ei anna kaikille tasapuolisesti, ja kuitenkin jokaisella on oma taakkansa kannettavana...mutta kaikella lienee oma merkityksensä, uskon niin.
Se se varmaan on näky, kun nuo pulleromasut lähtevät vyörymään ensiaskeleitaan! :)
VastaaPoistaOvat niin paksuja tuosta vyötäröltä, että olen melkein huolestunut;) Mahtavatko nuo pikkujalat jaksaa...? No, eiköhän se siitä!
PoistaTyra hymyilee kakkoskuvassa, ihan selvästi :)
VastaaPoistaTyra osaa kyllä hymyillä, se on hauska koira. Itse asiassa se on oppinut (?) viimeisen vuoden aikana hymyilemään. Kun sille juttelee, se saattaa hymyillä niin että etuhampaat näkyy. On sellaisen virnistävän näköinen, silmätkin sikkurallaan...
PoistaSe käytös on aika kiinnostavaa, onko se itse oppinut ja hyväksi havainnut hymyn? Me ihmisethän hymyillään ja tarkoitus on hyvä, mutta koiran hymy? ei varmaan koirien kesken tarkoita samaa? No, ei Tyra kyllä muille koirille hymyilekään, vain ihmisille ja erikoistilanteissa.
Otto hymyilee myös, kun tulen kotiin oltuani pois pidempään kuin yhden tunnin. Ensin luulin, että se irvistelee, kun se nosti ylähuultaan niin että koko hammasrivistö näkyi, ja olin tosi hämmästynyt. Mutta kavereilta kysymällä selvisi, että sehän vaan matkii ihmisen hymyä.
PoistaTämä on niin jännittävää! Koirat matkivat ihmisiä...hymyilevät. Minäkin olin aivan otettu, kun Linuksen tapasin pitkästä aikaa ja se aivan selkeästi minulle hymyili. No, emännälleen hymyili vielä leveämmin. Onpas hyväntuulisia koiria!
PoistaHeh...kohta joku ilonpilaaja kommentoi, että niillä on vatsavaivoja...näinhän ihmisvauvojen ensihymyä kovasti selitellään. En kyllä sellaista kommenttia hyväksy lainkaan;)
PoistaIhana Tyra <3 :)
VastaaPoistaJa pallero-pennut myös :)
Oispa ihana nähdä kolmikkoa, mut ei taida aikataulu antaa myöden vierailuun :)
Hih, no, jahkas pikkusen ikää tässä kertyy lisää...nämä ovat sellainen "töpötrio" ihkuja juu=)
PoistaNoi Tyran ilmeet on mainiot. Mutta noi Ballerot on kyl niin sulosia :)
VastaaPoistaTyralla ilmeitä piisaa...ballerot on kiva nimitys, tulee mieleeni ballerina, mutta nämä kaksi ovat kyllä bulleriinoja.
PoistaUi jeekulispleekulis, ovatpa ihanaisia potria palleroita <3 .
VastaaPoistaHerkuttelugeenit on siis peritty ainakin,
kuin myös sanoisin, että hymyilygeenikin.
Hippu-mummohan hymyilee alvariinsa. Meille ihmisille siis <3 .
Ja röhkii. Ja tuoksuu hyvälle.
Tyra näyttää kovin tyytyväiseltä äitiyteensä, kahden pennun hoitaminen on varmasti mukavaa, jos vertailee johonkin 8-päiseen katraaseen. Vaan mistäpäs Tyra sitä tokikaan tietää tai osaa vertailla. Jos ei joku oo kertonunna <3 .
Rapsutuksia ja muiskauksia täältä pikkusille ja Tyra-tyllerölle pusu kuonoon <3 .
Pst ja jos aikataulu antaa myöten, niin myö tullaan 4 polven kuvausreissulle....
terkuin Heitiiiiii
Hih, tuokin on jännää että suvussa on niin hyviä syömäreitä...en ikuna unohda miten Hippu mourusi kun laitoin uunissa broileria...hih! Tyra ei röhki...mutta Qira-isomummo kylläkin ollessaan oikein tyytyväinen. Ja Tyrahan tuoksuu...Qira tuoksuu...Jonna tuoksuu...ehkäs nämäkin aikanaan.
PoistaTyrahan on suht pieni koira, joten sille tämä on passeli pentumäärä.
Kiitos, tuossa aamulla Tyra sängyssä lötkötteli vieressäni ja sitä piti sitten oikein silitellä kunnolla kauttaaltaan.
Jep, olis kyllä kiva saada sellainen potretti...kunhan kasvavat jokusen viikon vielä.
terkut ja halit teille myös!
Meillä asuu yksi samalla geeniperimällä varustettu jätkä. Sekin tuoksuu ja on erittäin puhelias. Välillä jopa dramaattinen. En ole koskaan aikaisemmin tavannut pärpättävää ja mouruavaa koiraa. Tämä äänekkyys tulee esille aina silloin, kun jotain halutaan. Kun Viggo oli pentu, menin usein lankaan, koska se oli niiiin lutunen pärpätyksineen. Mokoma huomasi sen tehoavan. Nykyään osaan olla jo välittämättä, mutta ainahan voi yrittää....
VastaaPoistaHih, Viggon isoäiti hurisee silleen vaatimattomasti minulle ollessaan mielissään. Isälleni se esittää ison repertuaarin eri ääniä halutessaan jotain syötävää...ne äänet on aikas vaativia. Fiksuja ovat, tietävät tasan tarkkaan mikä toimii ja kenen kanssa.
PoistaAlkaa hiljalleen kiehtomaan eri koirien omat tavat tehdä ja haluta asioita. Pitäs varmaan tehdä "sukupuu" näistä asioista :D
PoistaJuu...on paljon muutakin mitä kummastelen ja laitan perinnöllisyyden piikkiin, siis ihan koiran käytöksessä. Eikä ole pelkästään emolta opittuja, olen myös nähnyt samanlaisia toimintatapoja, uniikkeja sellaisia, jotka ovat tulleet mahdollisesti isältä tyttärelle...nämä ovat kyllä niin jännittäviä asioita seurailla.
PoistaIlmiselvästi pieniä kuuttejahan siellä Tyran laatikossa koisii :)!
VastaaPoistaHih, niin, kun nuo hännät on tuollaisia töpsyköitä...suloisia sellaisia, odotapa kun näet ne ihan livenä...
PoistaOnpa ihania pötkylöitä! Tuli mieleen Onni, muistelen että se erottui pentueesta kun oli hieman pulskempi poika. Vieläkin välillä puhutaan tonni-onnista :) Nyttemmin nimitys viittaa enemmän siihen määrään onnea mitä onnen-monni tuo tullessaan!
VastaaPoistaEikös vaan olekin pötkylöitä, ruokahalut tallella, vissiin;)
VastaaPoistaOlihan se Onnikin sieltä isommasta päästä, se tonnin keijukainen taisi olla Ultrabra Uffe, josta sitten kasvoikin ISO pihakoira. Kyllähän nämä koirat sitä iloa ja elämää tuovat roppakaupalla, sitä ei käy kiistäminen...vaan joskus nousee tukkakin pystyyn. No elämä on yksi iso vuoristorata...!