Meillä oli vierailun jälkeen rauhallinen poika. En tiedä kuvittelenko vain mutta minusta hetki isomman koiralauman kanssa teki hyvää. Ihan kuin poitsu olisi tyynempi.
Minä taas tarkkailin sinun upeaa käytöstä ja lauman pomona toimimista. Tässä on itsellä paljon opittavaa. Tarkkailemalla oppii muutamassa minuutussa paljon enemmän kuin kaikista kirjoista ikinä. Tai ainakin minä opin. Olet sinä Jaana kyllä taitava! Ja mahtavan mukava muutenkin :)
Niin minustakin, hienosti siinä näkee piirteitä sekä emästään Nemistä, kuin myös isästään Otosta.
Iso lauma on varmaan nuorelle pojjaalle kokemus, ja jännittävä sellainen.
Voi sentään Mia, minähän nyt oikeen punastun, hih! Ja yritän kuumeisesti kummastella mitä tuli tehtyä...? En kyllä muista...ehkä komensin vähän Tyraa, jolla oli mukamas joku "virkapuku" päällään? Ja Tölliä siitä äijäilystä ja jotain muuta pikkujuttua...no, ehkä tunnen jotenkuten nämä omat koirani=)ja siltikin yllätyn aina välillä. Parantamisen varaa löytyy aina, minäkin vielä opettelen!
Voin suomentaa vähän :) Tarkoitan sitä pientä sanatonta viestintää, jonka saa aikaan asennolla, eleillä, ilmeillä ja huomiota jättämisellä juuri oikeaan aikaan. Niin kuin puhetta oli, minua Ingeborg kieputti mennen tullen omistamalla vain maailman suloisimman koiran nassun :D
Kivaahan tämä on, jatkuva oppiminen ja erityisesti niin sanotut ahaa-elämykset!
Kiva kun suomensit. Juu, Ingeborgilla tuota dominanssia löytyy ja se on opiskellut jo kauan miten ihmiset heltyy ja taittuu sen omaan tahtoon. Vaan eikös teekin sen hienosti? taitava koira=)
Ingeborgia vois äkkiseltään luulla pehmeäksi nössöksi, vaan se on kyllä kaikkea muuta. Siellä sisällä asuu myös se sitkeä pikku "noita-akka" jolla on paljonkin sanomista. Ja kuten näit, se myös dominoi muita koiria ja se muiden astuminen "ohimennen" on sellaista muistuttelua siitä. Ovela pikkuinen söpönassukka!
Oi! Onpas Bruno Otonpojasta on tullut komea sälli! Olen näkevinäni siinä sekä isänsä rakennetta että ilmettä, sen sijaan pään väritys on peritty Nemiltä. Jos Otto ymmärtäisi, se olisi varmasti kamalan ylpeä pojastaan. :)
Näitten aikuistenkin söpönassukoitten kanssa menee helposti halpaan, ja yhtenä päivänä sitä vaan havahtuu siihen, että koira on hivuttautunut arvojärjestystikkailla monta askelta ylöspäin. Se on kasvattava kokemus. ;)
Niin, komia sälli! Olenpa oikein tyytyväinen & iloinen minäkin. Hauskaa, sillä minäkin näen Brunossa sellaisen sekoituksen vanhempiaan, niin Nemiä kuin Ottoakin. Ja reipas kaveri oli kyllä!
Tikapuilla on onneksi paljon askelmia ja pääsee ylös ja alas tarvittaessa=)
Mainion näköinen vesseli :)
VastaaPoistaMeillä oli vierailun jälkeen rauhallinen poika. En tiedä kuvittelenko vain mutta minusta hetki isomman koiralauman kanssa teki hyvää. Ihan kuin poitsu olisi tyynempi.
Minä taas tarkkailin sinun upeaa käytöstä ja lauman pomona toimimista. Tässä on itsellä paljon opittavaa. Tarkkailemalla oppii muutamassa minuutussa paljon enemmän kuin kaikista kirjoista ikinä. Tai ainakin minä opin. Olet sinä Jaana kyllä taitava! Ja mahtavan mukava muutenkin :)
Niin minustakin, hienosti siinä näkee piirteitä sekä emästään Nemistä, kuin myös isästään Otosta.
PoistaIso lauma on varmaan nuorelle pojjaalle kokemus, ja jännittävä sellainen.
Voi sentään Mia, minähän nyt oikeen punastun, hih! Ja yritän kuumeisesti kummastella mitä tuli tehtyä...? En kyllä muista...ehkä komensin vähän Tyraa, jolla oli mukamas joku "virkapuku" päällään? Ja Tölliä siitä äijäilystä ja jotain muuta pikkujuttua...no, ehkä tunnen jotenkuten nämä omat koirani=)ja siltikin yllätyn aina välillä. Parantamisen varaa löytyy aina, minäkin vielä opettelen!
Voin suomentaa vähän :) Tarkoitan sitä pientä sanatonta viestintää, jonka saa aikaan asennolla, eleillä, ilmeillä ja huomiota jättämisellä juuri oikeaan aikaan. Niin kuin puhetta oli, minua Ingeborg kieputti mennen tullen omistamalla vain maailman suloisimman koiran nassun :D
PoistaKivaahan tämä on, jatkuva oppiminen ja erityisesti niin sanotut ahaa-elämykset!
Kiva kun suomensit.
PoistaJuu, Ingeborgilla tuota dominanssia löytyy ja se on opiskellut jo kauan miten ihmiset heltyy ja taittuu sen omaan tahtoon. Vaan eikös teekin sen hienosti? taitava koira=)
Ingeborgia vois äkkiseltään luulla pehmeäksi nössöksi, vaan se on kyllä kaikkea muuta. Siellä sisällä asuu myös se sitkeä pikku "noita-akka" jolla on paljonkin sanomista. Ja kuten näit, se myös dominoi muita koiria ja se muiden astuminen "ohimennen" on sellaista muistuttelua siitä. Ovela pikkuinen söpönassukka!
Onpas ihana vieras käynyt! :)
VastaaPoistaKiitos Heidi, kiva oli pentua nähdä ja miten se oli kasvanut ja kehittynyt!
PoistaOi! Onpas Bruno Otonpojasta on tullut komea sälli! Olen näkevinäni siinä sekä isänsä rakennetta että ilmettä, sen sijaan pään väritys on peritty Nemiltä. Jos Otto ymmärtäisi, se olisi varmasti kamalan ylpeä pojastaan. :)
VastaaPoistaNäitten aikuistenkin söpönassukoitten kanssa menee helposti halpaan, ja yhtenä päivänä sitä vaan havahtuu siihen, että koira on hivuttautunut arvojärjestystikkailla monta askelta ylöspäin. Se on kasvattava kokemus. ;)
Niin, komia sälli! Olenpa oikein tyytyväinen & iloinen minäkin. Hauskaa, sillä minäkin näen Brunossa sellaisen sekoituksen vanhempiaan, niin Nemiä kuin Ottoakin. Ja reipas kaveri oli kyllä!
PoistaTikapuilla on onneksi paljon askelmia ja pääsee ylös ja alas tarvittaessa=)
Voih, miten suloinen Bruno! Näen pojassa paljon samaa kuin meidän Nemissä. Ei ole omena kauas puusta pudonnut :) . AIVAN IHANA!
VastaaPoistaEikös olekin komea=)
Poista