Johtajuutta...

Mikä on johtaja? Mikä on auktoriteetti? Kuka päättää? Missä ovat pelisäännöt? Pitääkö niitä olla?
Mitä tapahtuu kun ei sääntöjä ole? Entä jos ei ole johtajaa? Jos emme tunnusta auktoriteetteja?
Onko järjestys hyvä?

On olemassa vanha sanonta; "joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee..."
Rajua?? Herättää ajatuksiani koirien maailmasta ja siitä kuinka tärkeitä ovat säännöt ja rajoitukset, ainakin jossain mittakaavassa...

Me ihmiset suosimme ja tykkäämme koirista jotka ovat aina terhakan ja sähäkän näköisiä, hännät ja korvat pystyssä, etupää koholla ja vahvasti esillä, ne ovat reippaan ja vahvan ja elinvoimaisen näköisiä, eikö? Näitä yksilöitä myös koiranäyttelyissä yleensä palkitaan. Koirien elekielessä tuo kaikki on hyvin haastavaa, jos se esitetään toiselle koiralle...eli tahtovat viestittää niin omasta statuksestaan joka em. tapauksessa on: se suuri johtaja, ylempiarvoinen otus! No, joskus myös tuttujen koirien leikkiessa keskenään näkee samaa elekieltä...

Entäpä miten tulkitsemme päinvastaisen...eli koira joka hieman kyyristyy, madaltaa päätään ja kroppaansa, vetää korvat ja suupielet taaksepäin, hännän asento on alhaalla kannettu, koira voi myös kellahtaa selälleen, eli se haluaa oikeasti viestittää meille olevansa ystävällinen ja vaaraton ja kunnioittavansa meitä ja haluavansa tehdä kaiken meidän eteemme ja puolestamme, eli alistuu meille. Useimmiten kuitenkin kuulee puhuttavan kuinka koira tuolloin mököttää ja on surullinen ja surkea ja loukkaantunut...eli miten on? Oliko em. tulkinta oikein? Tätäkin käytöstä voi tosiaan nähdä myös tuttujen koirien leikkiessä keskenään ja leikissä saattavat roolitkin välillä vaihtua, johtajasta tulee alistuva ja päinvastoin, mutta erotettakoon leikki todellisuudesta ja vieraat tutuista.

Itse olen omistanut koiria jo useamman vuosikymmenen ja voin kertoa, että olen noviisi mitä tulee koirien elekielen täydelliseen ymmärtämiseen, vielä on niin paljon opittavaa...

Tässä yksi kuva koirasta joka on alistunut vahvemmalleen ihan täydellisesti!

Digi on jähmettynyt ja alistunut Töllille, joka jo jätti kuvan ja koko tapahtuman taakseen=)

Meillä ei kotona pidetä vaaleja koirille, meillä ei vallitse demokratia, eivätkä koiramme osallistu päätöstentekoon, jollain tasolla voisin ajatella että meillä vallitsee oikeastaan diktatuuri. Jos minä päätän että kynnet leikataan, ne leikataan. Minä myös päätän missä järjestyksessä koirat menevät ulos ja sisään, tai kuka lähtee lenkille metsään ja kenen kanssa ja milloin. Minä päätän milloin ruoka tulee, puruluut ja muut herkut ovat myös hallussani. Jos joku ei toimi kuten käsken, tulee huutia tai huomautusta. Enkä siis ala nameilla houkuttelemaan ja suostuttelemaan... Ja ihminen on koirilleni pyhä olento jota tulee kunnioittaa ja jolle tulee alistua tarvittaessa.

Nuorten koirien ja pentujen pelästymisiin ja vastaanhangoitteluihin tulisi suhtautua myös päättäväisesti. Eli esimerkkinä voin mainita parikin tapausta, joissa vein nuoren koiran ihmispaljouteen...hieman nolotti, sillä pentu kiljui suoraa huutoa---ihmiset katselivat kauhistellen ja ihmeissään, en mitenkään lohduttanut, tyynnytellyt tai rauhoittanut pentua, sillä olisin tuolla toiminnalla vaan vahvistanut pennun pelkoa, nökötimme hetken paikallaan ja sitten liikkeelle, mitään kamalaa ei tapahtunut ja pentu pääsi nopeasti pelostaan, nyt sen voi viedä minne vaan, sillä se luottaa minuun ja on oppinut käsittelemään pelkojaan.
Yritän siis olla koirilleni johtaja.