Vitsi on Vitsi

Mietin...asioita ja ihmisyyden syvintä olemusta.
Peiliin jo aamulla kurkkasinkin...ei ollut nenään kasvanut syyliä, hih!

Juttelin eilen erään pihakoiraihmisen kanssa, hän kyseli kovasti ja oli aidon huolestunut asioista. Hienoa että ihmiset ovat valveutuneita ja vielä hienompaa kun uskaltavat kysellä. Lähinnä juttelimme uroskoirastani Digistä, jonka pennut syntyivät viime sunnuntaina...suloisia pieniä palleroita (tai no, jos pienin painoi reilut 200g, niin sanoisin että olivat ihan kunnon palleroita).

Koirani taustat kiinnostivat häntä ja vielä enemmin terveystulokset. Laitanpa ne tähän ihan omasta mielenkiinnosta; Digi HD A/A polvet 0/0, Digin kolmesta siskosta kahden lonkat on kuvattu B ja B. Digin isä C (ei sisaruksia), isänemä C, isänisä D. Digin emä A (sen sisarukset 1xA, 2xB, 1xC), emänisä B, emänemä-ei kuvattu, emänemän veli B. Polvia ei Ruotsissa systemaattisesti tarkasteta, joten niistä ei ole tuloksia.

Tuo D-lonkkainen isoisä on elänyt pitkän ja hyvän elämän. Sen maallinen taival päättyi 14 vuotiaana. Olen ollut yhteydessä isoisän omistajaan, hänellä on nyt Digin sisko itsellään. Tapasimme ensi kerran Helsingissä PMV-05 näyttelyssä, jossa Digin isoisä voitti 9 vuotiaana PMV-05 tittelin ja minun koirani Jappi oli vastakkaisen sukupuolen paras.
Tuolla isoisällä on oma kotisivukin. Reissanut ympäri Eurooppaa näyttelyissä vielä vanhanakin. Maailman veteraanivoittajatittelin sai 12 vuotiaana...tittelit eivät periydy, mutta en usko että sitä saa, jos kovasti ontuu ja on vaivainen...?

Samaan hengenvetoon tuli käytyä vielä läpi Digin "morsmaikun" taustat...kun innostun kertomaan, ei jutuista meinaa tulla ikinä loppua=)

No, Namin 5 veljeä ovat kaikki terveystarkastettuja. Polvet kaikilla 0/0 ja kahdella lonkat mallia A/A ja kolmella B/B...olkoonkin, että yksi veljistä on tarkastettu epävirallisesti ja eläinlääkärin lausuman mukaan B.

Namin isän lonkat B/C ja isän siskot myös. Isän siskojen jälkeläisillä, joita yhteensä 8 kpl on lonkkajärjestys seuraava 3xA, 3xB ja 2xC. Namin isänpuolen isoisä ja -äiti A ja B. Namin emä A/A emänisä A, emänemä B...Namin emänemänemä C -rotuunotettu koira. Näin pääpiirteittäin...

Jep jep! Siinäpä sitä, faktaa koirista koirien taustalla. Voi tarkastaa avelsdatasta ja koiranetistä=) kasvateistani on noin 70% tutkittuja...

Eräs ystäväni laittoi minulle tällaisen linkin jo reilu pari viikkoa sitten http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/435204.html

Kiinnitin huomioni siihen, että em. linkin keskustelussa mainittiin että D-lonkkaisia on surutta astutettu...kun mietin asiaa, miksi kirjoittaja mainitsi sen monikossa? Vuonna 2008 on näin käynyt...ja tuloksethan olivat näköjään ihan kohtuulliset.

Samaisessa keskustelussa kommentoitiin myös sitä etteivät kasvattajat tutkituta koiriaan...? Omat prosenttini ovat lonkkien osalta 71% kasvateistani tutkittu ja polvet 69% tällä erää. Ja suht normaalijakaumaa tulosten osalta...

Hjördis ei nauranut vitsilleni 

Vitsikästä viikonloppua!

Syntymäpäiväonnittelut!!

11-vuotiaalle Qiralle, naapurin loistavalle mummukoiralle.

Leonberget'z Q af Bäcka "Qira"

Qira

Qira

Tänään monella Nybygårds-koiralla syntymäpäivä; A-pentue & O-pentue, Onnea!!

BB-talossa...!

Tuusulan "BB-talossa" on vietetty synttäreitä!

JWW-14 Nybygårds Zuper Zune "Bruno" 2 vuotta, myöhästyneet onnittelut täältä kotipesästä koko pentueelle!
Nybygårds Bästa Börje "Börje" saman talon asukkeja, kasvaa ja komistuu...

JWW-14 Nybygårds Zuper Zune "Bruno" & viikkotehtävä?
photo H. Lind

Bruno & Börje päiväkirjahuoneessako?
photo H. Lind

Bruno & Börje ihan pihalla...
photo H. Lind

Nybygårds Vackra Vera "Pippi"

Kauniita kuvia, kauniista koirasta, kiitos Ripa!
Ihastelin kuvia ja näen niin paljon tuttuja piirteitä...

Nybygårds Vackra Vera "Pippi"
photo Ripa

Pippi
photo Ripa

Missä se metro oikein viipyy...??
photo Ripa

Iloista Ystävänpäivää ja laskiaista jo etukäteen!

Nybygårds Charm Camilla "Ebba"

Nybygårds Charm Camilla "Ebba"
photo K. Etzell

Ebba
photo K. Etzell

Kiitos Kristalle kauniista kuvista ja kuulumisista, niin on kaunis pentu!

"Throw the baby out with the bathwater"...

On sanonta joka tarkoittaa että heitetään menemään tärkeä asia muun seikan vuoksi...ennenvanhaan kylpeminen ei ollut yhtä helppoa kuin nykyisin. Vesi kannettiin kaukaa ja lämmitettiin ja koko perhe kylpi samassa vedessä yksi toisensa jälkeen tietyn hierarkian mukaan...ja vauvat viimeisinä, jolloin kylpyvesi taisi jo olla aikamoista sotkua...ja lopuksi vesi sitten heitettiin pois...

Mietintäni pohjaa 1.1.2015 voimaantulleisiin yhdistyksen jalostussuosituksiin, kuin myös nk. kasvattajalistaan. Muutoksia sielläkin ja tärkeänä sanana sitoutuminen. Onko meilläkin rodussa ensi vuonna jo nk. "sitoumuskasvattajia" kuten esim. rottweilereilla?? Ja mitä ne sellaiset ovat...tuottavatko pelkästään taattua huippulaatua sillä sitoutumisellaan tai sen ansiosta?

Innokkuus, suojelu, säännöstely ja varovaisuus on hyvästä jollain tasolla, mutta seurauksia kannattaa aina ajatella tarkoin.
Säilytämmekö näillä uusilla jalostussuosituksilla ja kasvattajalistan avulla pihakoiran sellaisena kuin se on aina ollut? Säilytämmekö näin rotumme ja populaation mahdollisimman monimuotoisena, elinvoimaisena ja terveenä? Pitäisikö katsoa ehkä varoittavia esimerkkejä muista roduista (historia usein toistaa itseään) ja samalla ehkä ihmetellä jo nyt valmiiksi tulevaisuuden roturisteytystä...mistä risteytyksestä  olisi pihakoiralle eniten hyötyä?

"Sairaushysteria" loistaa nyt olemassaolollaan rivien välistä. Sairastuneen yksilön sukulaisia ja sisaruksia ja vanhempia poistetaan jalostuksesta nopeasti ja tehokkaasti, koko suku saman tien?? Onko muiden tietämys ja kokemus perinnöllisyydestä erilainen kuin omani? Ymmärtääkseni yhä varsin harvan sairauden todellinen periytymismalli on edes tiedossa...??
Ja se ympäristön osuus...mikä se on? Vai onko sekin lakannut olemasta? Ja ennenkaikkea, yksi ja kaksi sairastapausta, ei tarkoita sitä että kaikki ovat sairaita, tämä on asia joka usein unohtuu...

Kasvattajalista uusin sitoumuksin; eli "Kahtiajako" kasvattajien parissa, mikä on sen anti rodulle??
Parantaako se rotua, sen terveyttä ja luonnetta ja jos niin millä tapaa? Nythän tässä on tekeillä jotain sen kaltaista...kasvattajat noudattavat orjallisesti suosituksia ja sitoutuvat yhdistyksen kasvattajalistalle niin halutessaan?? Kuka valvoo suositusten noudattamista ja poistaa listalta "rikkurin" jos sellainen ilmaantuu ja toivottaa tervemenoa??
Jaottelulla ei saada aikaiseksi kuin eripuraa ja luokittelua kasvattajien kesken (kuin myös koiranomistajien kesken), sekö on tarkoitus? Lisääkö tämä kasvattajien yhteistyötä? Lisääkö tämä avoimuutta sairauksista puhumisen suhteen? Vaiko kasvattajan oman itsetunnon kohotus? Voi luokitella itsensä johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvaksi? Ja samaan hengenvetoon kyselläänkin sitten jo mielipiteitä kasvattajilta yhteistyöstä ???

Mitä on oikea ja laadukas yhteistyö rodun hyväksi???

Ruotsissahan tällainen em. käytänne kasvattajalistasta on jo arkipäivää rotuyhdistyksen parissa. Ja sen anti oli? Kun katsoo heidän kasvattajalistaansa, ei sieltä löydy kuin muutama vanhempi ja kokeneempi pihakoirakasvattaja, missä loput ovat? Listalla on eniten uusia nimiä, tuoreita kasvattajia, vaikka vanhemmillekin kasvattajille niitä pentueita yhä syntyy...kuinka järkevää on ottaa mallia?? Ja se perustuu kokemukseen että?? Arvaan että on kysymyksessä se jokavuotinen "siivousinto" kenties?? Kun kaikki ei sovikaan ihan kaikkien pirtaan?

Jos katsoo Ruotsin terveystutkimustilastoja, niin voi todeta, että pihakoiria tutkitaan vähemmän vuosi vuodelta, vaikka pentujen syntyvyys on samaa luokkaa kuin ennenkin. Miksi näin? Ehkäpä suuri vaikutus lienee mm. sillä, että sisarusten ja sukulaisten tutkimustulokset otetaan huomioon jo jalostussuosituksissa...?? Toki järkevä kasvattaja aina katsoo kokonaisuutta...Tutkimustulokset lonkkaniveldysplasian osalta eivät ole ainakaan parantuneet ohjeiden/sääntöjen tultua voimaan. Miksi??? Oliko toimenpide siis oikea...??

Yhdistyksen terveyspankki? Niin, siellä kerrotaan jotain syylistä, hiivasta ja parin hampaan puutoksista yms....onpa joukkoon jokunen sairauskin eksynyt...??
Onko tämä keskustelua sairauksista??

Ymmärrän hyvin että ohjeita on hyvä olla, jotta voi tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen, avuksi ja tueksi...ymmärrän myös aloittelevan kasvattajan halun mitata asioita jonkun muun toimesta, kun ei itsellään ehkä vielä ole kokemusta ja näkemystä kaikesta....ja kuitenkin loppupeleissä, joku paljon meitä taitavampi ohjaa tätä kaikkea, en minä, etkä sinä, vaan??

Kas tällaisia asioita pohdiskelin. Oli niin monta muutakin asiaan liittyvää aspektia, mutten enää kehtaa pidempää kirjoitella, eiköhän tässä se tärkein jo tullutkin...eli lisää ajateltavaa! Ja taas paljon kysymyksiä...olen yhtä isoa kysymysmerkkiä????? Ja tietysti vailla vastauksia...

Nybygårds Bättre Berta "Maya"

Maya i dag, ålder 5 månader...vilken snygging!!
Tack Tarja för bilden...kvällen blev räddad!

Nybygårds Bättre Berta "Maya"
photo Tarja Simos-Grönholm

Här finns en bild av Tyra ca. 1år
Pappan Gempojken ca.4 månader

Kutinoita...

Olen paljon miettinyt koiran ruokintaa. Se on aihe johon jokaisella koiranomistajalla on jokin mielipide...ja usein se oma mielipide koetaan ainoaksi oikeaksi. Enpä mene väittämään että omani olisi se ainoa oikea, mutta isommilta katastrofeilta ovat koirani ja kasvattini säästyneet. Ja omat koirani syövät pääasiassa teollista kuivamuonaa, jota välillä höystän kaikenlaisella, ihan satunnaisesti. Aina ei kotona ole höysteitä...silloin syödään pelkkää nappulaa. Ja sama muona kaikille...pennuille, nuorille, uroksille, nartuille, imettäville ja tiineillekin. Yksinkertaista.

Markkinoillahan löytyy koirille vaikka mitä ruokaa...jotkut vannovat tietynmerkkisen teollisen muonan nimiin, toisille barf on se ainoa oikea jne. jne. Kaiken perusteena ja lähtökohtana tulisi kuitenkin muistaa pitää koiraa itseään ja sen hyvinvointia. Mielestäni se on kaiken a ja o! Ei ruokamerkki, ei oma mielipide sen varjolla että haluaa vain parasta koiralleen. (Sitähän me kaikki haluamme?) Ei nimittäin paljoakaan auta, vaikka syöttäisit kalleinta markkinoilla olevaa, uusinta uutta...tai vastapyydettyä tai ekologista ruokaa, jos se ei koirallesi sovi, tai jos se ei sille kelpaa. Ravintoarvo on tuolloin yhtä kuin nolla.

Otsikkona on kutinoita...sen vuoksi että varsin usein ravinnon epätasapaino ja erilaiset puutokset näkyy ensimmäisenä ihossa...karva on eloton, karvaa lähtee, koira kutisee, hilseilee, raapii ja rapsuttelee itseään. Iho on iso elin, joka tarvitsee hyvinvointiinsa paljon ravinteita, iho ja karvapeite myös uudistuu koko ajan, sekin tulisi huomioida.  Moni koira joskus kutisee satunnaisesti..ehkä karvanlähdön aikaan tai talvella kun sisäilma on kuivaa. Niihin kutinoihin usein riittää kun lisää ruokaan hieman öljyä, moni on saanut avun siitä helposti ja nopeasti. Myös liian tiheät pesut rasittavat ihoa...ja jos olen rehellinen, niin meiltä löytyy kotoa koiria, joita en ole joutunut ikinä kokonaan pesemään...saatte vapaasti nauraa ja kauhistella, mutta vastapainoksi voin kertoa; eipä niillä ole ollut iho-ongelmiakaan. Terve iho ja turkki pitää itse itsensä puhtaana, niin se vaan on.

Olen myös hämmästellyt suuresti, kuinka nopeasti pienissä iho-ongelmissa lähdetään todella radikaalille linjalle...varsinkin nuorten kasvavien koirien ollessa kyseessä. Kasvu syö tuhottomasti energiaa...kasvava koira tarvitsee paljon "rakennuspalikoita" ja energiaa ravinnossaan. Pieni iho-ongelma ja monet (eläinlääkäritkin) usein jo siinä vaiheessa alkavat ehdottelemaan ja kokeilemaan eliminaatiodieettiä tai allergiamuonaa. Monesti nuo em. vielä entisestään köyhdyttävät ja kaventavat ruokavaliota...

Tässä syksyllä yhdellä nuorella kasvatillani oli kainaloissa punotusta (itse epäilin sitä valjaiden aiheuttamaksi mekaaniseksi hankaumaksi). Karvat ajeltiin, kainaloita desinfioitiin ja hoidettiin jollain suihkeella, lisäksi samoin tein ehdotettiin allergiadieettiä, erikoisruokaa, eläinlääkärin toimesta.

Olin tavannut kyseisen koiran jokunen päivä ennen tuota iho-ongelmaa ja antanut varovaisesti ohjeita koiran ruokinnasta, että lisää ruokaa kuppiin!, sillä nuorukainen oli mielestäni hivenen hoikahko. Omistaja oli juuri ostanut säkillisen käyttämäänsä koiranruokaa ja pohti kovasti noudattaako eläinlääkärin dieettiohjeita, vaiko jatkaa samalla ruoalla määrää lisäten? Pohdimme yhdessä tätä ja tulimme tulokseen että hän syöttää tuon säkillisen ja jos koiran tila ei kohene, on tehtävä jotain muuta. Kului muutama viikko, koira sai reilumpia annoksia ja kun tapasin koiran seuraavan kerran, oli se aivan eri näköinen, terveemmän näköinen. Eikä tämä tarina ollut varmaankaan ainutlaatuinen...??

Itse olen "saanut aikaiseksi" samantyyppistä ongelmaa kahdella nartulla pentueiden jälkeen. Molemmilla kävi turkki ja iho elottoman näköiseksi pentujen ollessa 4-5 viikkoisia ja sen jälkeen (imetys ja tiineys olivat verottaneet kuntoa). Lisäksi kummallekin tuli varvasvälitulehdus, sellainen pieni patti varpaiden välissä. Toisen varvasvälitulehdus hoidettiin muistaakseni antibiootilla, sillä en tuolloin vielä omannut näin paljoa kokemusta ja tietoa asiasta. Toisen vaiva parani pelkällä hyvällä vapaalla ja runsaalla ruokinnalla hyvin nopeasti. Nykyisin annan ohjeet kotiutuvalle sijoitusnartulle; paljon hyvää ravitsevaa ruokaa ja rakkautta...liikuntaa ja lenkkeilyä vain maltillisesti, pitkille lenkeille ehditte sitten myöhemmin. Eli annetaan aikaa ja rauhaa ja ravintoa palautumiseen riittävästi.

Muutamat viimeisimmät pentueemme...Vickanin iho ja turkki oli loistokunnossa koko ajan, kuin myös Tyran...Lotalla sama juttu, enkä nyt oikein saa mieleeni että yksikään narttu olisi ihan kapiselta, karvattomalta ja kärsineeltä pentujen jälkeen/aikana näyttänyt...Pentueen jälkeinen nartun hyvä hoito ja ruokinta on erittäin tärkeää, kuin myös nuorten kasvavien koirien, ne vaativat erityistä ravitsemuksellista huolenpitoa pysyäkseen terveinä ja hyvinvoivina!

Sama pätee kaikkiin erityistilanteisiin koiran elämässä...myös urokset narttujen juoksujen aikaan kuluttavat äärettömän paljon enemmin, joten niidenkin ruokintaan tulee kiinnittää tuolloin tarvittavaa huomiota. Eli lisää ruokaa...ja stressinhallintaa.
Omaksi onnekseni urokseni täällä kotona, syövät reippaasti huolimatta narttujen juoksuista. Nytkin meillä on kolme juoksunarttua, Tölli ja Poika käyvät kovemmilla kierroksilla, painelevat ulkona tuhatta ja sataa etsien...on ne vaan rautaisia poikia!!

Missä ruoka viipyy?