 |
| Wettiga Werna ja munan matka... |
 |
| Lovande Lotta (valokuva 9.3.2010), Wernan äitee... |
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Ihanaa Pääsiäistä!
Iloista Pääsiäistä! Happy Easter! Glad Påsk! God Påske!
Jotain yhteneväisyyttä elekielessä kenties??
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Jotain uutta & jotain vanhaa
Jotain uutta & jotain vanhaa saivat pennut kokea tänään. Pääsivät ulos meidän muiden koirien kanssa takapihalle. Paavo-belgimme taas melkein nuoreni silmissä kun tapasi pentulauman...
 |
| vastaanottokomitea |
 |
| kuka kukin on? |
 |
| ja nyt tuli sitä vanhaakin kuvioihin |
 |
| ikäeroa lähemmäs 15 vuotta... |
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Kissanristiäiset...
Eipäs kun koiran!!
Pennut tunnistusmerkittiin tänään ja saivat viralliset nimensä.
Kiitokset Tarjalle kaikesta taas kerran, olet ihana!!
Pennut tunnistusmerkittiin tänään ja saivat viralliset nimensä.
Kiitokset Tarjalle kaikesta taas kerran, olet ihana!!
 |
| Nybygårds Zocker Zally |
 |
| Nybygårds Zuper Zune |
 |
| Nybygårds Zamba Zaza |
 |
| Nybygårds Zöta Ziv |
 |
| Nybygårds Zumba Zuzu |
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Viisiviikkoinen vikkelä viisikko!
Viime sunnuntaina z-pentue muutti keittiöön, väljempiin tiloihin uutta oppimaan...uudet hajut ja äänet ja lelut.
Ensireaktio oli tutkia alue, sen jälkeen pientä piipitystä hetken verran, ja nokkaunille. Eli hienosti kävi tuo sopeutuminen moneen uuteen ympäristötekijään kerralla. Pennut ovat myös tavanneet jo paljon ihmisiä, vierailijoita on lähestulkoon joka päivä. Reippaita pentuja!
Tänään pennut ovat saaneet kokea jälleen uutta ja suurta ja jännittävää...ensimmäinen ulkoilu auringonpaisteessa ja lumihangessa. Varsin rohkeasti tutustuivat uusiin ympäristöelementteihin jälleen kerran, ovat uteliaita. Joillekin tuli jo heti vauhtia jalkoihin...poistuivat aika kauaskin minusta ja muista pennuista. Myös traktorin ääni tuli pennuille tutuksi...eivät reagoineet siihen erityisesti. Tästä alkaa uusi vaihe jälleen kerran ja ulkoilukertoja per päivä tulee pikkuhiljaa lisää...kuin myös muuta=)
Meillä on oma sosiaalistamisohjelma pennuille, sellainen jonka olen todella hyväksi vuosien varrella havainnut. Pennuilla on kasvuaikanaan erilaisia herkkyys/kehityskausia joiden tarpeisiin vastataan aina pentuelähtöisesti ja pentukohtaisesti. Erityistä painoarvoa annan pennun käsittelylle, niin vieraiden kuin tuttujen käsien toimesta.
On hienoa myös että minulla on apuna lauma eri ikäisiä koiria, jotka osaltaan auttavat pentujen kasvatuksessa ennen luovutusta uuteen kotiin.
Ensireaktio oli tutkia alue, sen jälkeen pientä piipitystä hetken verran, ja nokkaunille. Eli hienosti kävi tuo sopeutuminen moneen uuteen ympäristötekijään kerralla. Pennut ovat myös tavanneet jo paljon ihmisiä, vierailijoita on lähestulkoon joka päivä. Reippaita pentuja!
 |
| z-pentue & Nemi tutkivat uudet tilat |
Tänään pennut ovat saaneet kokea jälleen uutta ja suurta ja jännittävää...ensimmäinen ulkoilu auringonpaisteessa ja lumihangessa. Varsin rohkeasti tutustuivat uusiin ympäristöelementteihin jälleen kerran, ovat uteliaita. Joillekin tuli jo heti vauhtia jalkoihin...poistuivat aika kauaskin minusta ja muista pennuista. Myös traktorin ääni tuli pennuille tutuksi...eivät reagoineet siihen erityisesti. Tästä alkaa uusi vaihe jälleen kerran ja ulkoilukertoja per päivä tulee pikkuhiljaa lisää...kuin myös muuta=)
 |
| zetat ulkoilee |
 |
| zetat |
On hienoa myös että minulla on apuna lauma eri ikäisiä koiria, jotka osaltaan auttavat pentujen kasvatuksessa ennen luovutusta uuteen kotiin.
torstai 21. maaliskuuta 2013
Suditellaan!
Sain inspiraation tekstiini, kun luin meidän Titon blogia . Siellä on pari videoklippiä joissa Tito sudittelee takajaloillaan merkittyään ensin paikan virtsallaan. Huomioikaa myös sen jälkeinen toiminta...eli Tito ravistelee itseään! Tuo ravistus on jännityksen purkamista, eli tilanne on ollut nuorelle koiralle varsin jännittävä tai ristiriitainen ja se nollaa tilanteen ravistamalla itsestään "pahan pois".
Tito siis on merkinnyt itselleen reviirin, oman tilan ja "omistaa alueen"!
Samantyyppisestä toiminnasta löysin hyvän esimerkin Bill Campbellin kirjasta (Behavior problems in Dogs), jossa hän kertoi, ettei erään vartiointiyrityksen koulutettu koira osoittanut aggressiota/vartioimiskäytöstä edes käskystä, ennenkuin oli virtsallaan merkinnyt alueen omakseen.
Katselin muutamaa kirjaa aiheesta ja mitä muut tuumaavat asiasta, siis miksi koira kuopii maata ulostettuaan tai virtsattuaan? Desmond Morris kertoo kirjassaan "Miksi koira hautaa luun" että koiran tarkoituksena on laajentaa jättämänsä yksilöllisen hajun alaa ja levittää sitä. Kuin myös että koiran hikirauhasista, jotka sijaitsevat varpaiden välissä, koira saisi vielä yhden lisäkomponentin, lisähajun jätetyksi paikan päälle.
Myös Helena Koskentalon kirjasta; Pelkopurija ja huomionhakija löytyy hyvää tietoa asiasta!
Koiran hajuaistin täytyy olla suuren luokan laboratorio verrattuna meidän ihmisten vajavaiseen hajuaistiin!
Koiraeläimet siis merkitsevät oman reviirinsä sekä virtsaamalla että ulostamalla, erityisesti urokset merkkailevat virtsaten, mutta myös nartuilla tätä toimintaa nähdään. Urokset nostavat koipeaan ja nartutkin tekevät sitä, narttujen merkkamistyylit saattavat olla mitä moninaisemmat, riippuen koirasta ja sen "arvoasemasta".
Näin on myös uroksilla, hyvin alistuvat yksilöt saattavat virtsata kuin nartut, kaikki 4 jalkaa maassa.
Ajatella, että koiran virtsaamistyylilläkin voi olla suuri merkitys, sitäkin kannattaa siis tarkkailla ja pohtia!
Meillä on ollut parikin narttukoiraa, jotka nostavat koko takapäänsä ilmaan, seisten vain etutassuillaan ja virtsaavat näin. Nämä tyypit ovat yleensä sosiaalisessa hierarkiassa korkea-arvoisempia, dominoivampia koiria, ainakin oman arvioni suhteen. Nämä koirat myös usein sudittelevat, kuten Tito videossa ja virtsaavat toisten virtsamerkkien päälle.
Sitten on näitä narttuja, jotka kyykistäessään hieman kohottavat toista takajalkaansa, tekevät ehkä pieniä "pumppausliikkeitä" ilmassa olevalla koivellaan, nämäkin koirat ovat hyvin tietoisia omasta asemastaan. Merkkaavat usein toisten jättämien virtsamerkkien päälle, sudittelevat myös kuten Tito videoissa,ovat myös korkeampiarvosia lauman hierarkiassa.
Meillä kotosalla tällä erää esimerkiksi Ingeborg, Göta ja Jappi kuuluvat tähän kategoriaan. Ingeborg muuten myös merkitsee muiden ulosteet omalla virtsallaan, jos sille tuulelle sattuu.
Ja sitten on narttuja joilla on kaikki jalat tiiviisti maassa, ne ovat usein nuoria, ei vielä niin korkealle kivunneita arvo-asteikossa. Ne eivät merkkaa/virtsaa toisten virtsojen päälle lainkaan ja oikestaan voisi sanoa että tyhjentävät vain rakkonsa, koska on hätä. Usein huomaa myös etteivät pennut/nuoret koirat edes halua virtsata sellaiseen paikkaan jossa on jonkun korkea-arvoisemman yksilön virtsamerkit ennestään. Tämä asia kannattaa huomioida kun yrittää saada pentukoiraansa pissalle.
Eli mitä tästä nyt voisi ajatella? Heidi esitti Titon tapauksessa kysymyksen otsikossaan "Hyvä vai huono juttu"
Mielestäni se nyt vähän riippuu...jos tulee ongelmia (voisin kuvitella että äijän ego alkaa kasvaa), esim. liiallista vahtimista, dominanssia muita koiria/ihmisiä kohtaan, tulisi merkkailukäytöstä ilman muuta rajusti rajoittaa ja puuttua siihen. Itse puutun aina liialliseen merkkailuun, mutta, esimerkiksi tänään sai Töllipoika metsässä merkkailla omistukseensa ne paikat joihin Otto eilen meillä käydessään oli omat "puumerkkinsä" jättänyt...
Tito siis on merkinnyt itselleen reviirin, oman tilan ja "omistaa alueen"!
Samantyyppisestä toiminnasta löysin hyvän esimerkin Bill Campbellin kirjasta (Behavior problems in Dogs), jossa hän kertoi, ettei erään vartiointiyrityksen koulutettu koira osoittanut aggressiota/vartioimiskäytöstä edes käskystä, ennenkuin oli virtsallaan merkinnyt alueen omakseen.
Katselin muutamaa kirjaa aiheesta ja mitä muut tuumaavat asiasta, siis miksi koira kuopii maata ulostettuaan tai virtsattuaan? Desmond Morris kertoo kirjassaan "Miksi koira hautaa luun" että koiran tarkoituksena on laajentaa jättämänsä yksilöllisen hajun alaa ja levittää sitä. Kuin myös että koiran hikirauhasista, jotka sijaitsevat varpaiden välissä, koira saisi vielä yhden lisäkomponentin, lisähajun jätetyksi paikan päälle.
Myös Helena Koskentalon kirjasta; Pelkopurija ja huomionhakija löytyy hyvää tietoa asiasta!
Koiran hajuaistin täytyy olla suuren luokan laboratorio verrattuna meidän ihmisten vajavaiseen hajuaistiin!
Koiraeläimet siis merkitsevät oman reviirinsä sekä virtsaamalla että ulostamalla, erityisesti urokset merkkailevat virtsaten, mutta myös nartuilla tätä toimintaa nähdään. Urokset nostavat koipeaan ja nartutkin tekevät sitä, narttujen merkkamistyylit saattavat olla mitä moninaisemmat, riippuen koirasta ja sen "arvoasemasta".
Näin on myös uroksilla, hyvin alistuvat yksilöt saattavat virtsata kuin nartut, kaikki 4 jalkaa maassa.
Ajatella, että koiran virtsaamistyylilläkin voi olla suuri merkitys, sitäkin kannattaa siis tarkkailla ja pohtia!
Meillä on ollut parikin narttukoiraa, jotka nostavat koko takapäänsä ilmaan, seisten vain etutassuillaan ja virtsaavat näin. Nämä tyypit ovat yleensä sosiaalisessa hierarkiassa korkea-arvoisempia, dominoivampia koiria, ainakin oman arvioni suhteen. Nämä koirat myös usein sudittelevat, kuten Tito videossa ja virtsaavat toisten virtsamerkkien päälle.
Sitten on näitä narttuja, jotka kyykistäessään hieman kohottavat toista takajalkaansa, tekevät ehkä pieniä "pumppausliikkeitä" ilmassa olevalla koivellaan, nämäkin koirat ovat hyvin tietoisia omasta asemastaan. Merkkaavat usein toisten jättämien virtsamerkkien päälle, sudittelevat myös kuten Tito videoissa,ovat myös korkeampiarvosia lauman hierarkiassa.
Meillä kotosalla tällä erää esimerkiksi Ingeborg, Göta ja Jappi kuuluvat tähän kategoriaan. Ingeborg muuten myös merkitsee muiden ulosteet omalla virtsallaan, jos sille tuulelle sattuu.
Ja sitten on narttuja joilla on kaikki jalat tiiviisti maassa, ne ovat usein nuoria, ei vielä niin korkealle kivunneita arvo-asteikossa. Ne eivät merkkaa/virtsaa toisten virtsojen päälle lainkaan ja oikestaan voisi sanoa että tyhjentävät vain rakkonsa, koska on hätä. Usein huomaa myös etteivät pennut/nuoret koirat edes halua virtsata sellaiseen paikkaan jossa on jonkun korkea-arvoisemman yksilön virtsamerkit ennestään. Tämä asia kannattaa huomioida kun yrittää saada pentukoiraansa pissalle.
Eli mitä tästä nyt voisi ajatella? Heidi esitti Titon tapauksessa kysymyksen otsikossaan "Hyvä vai huono juttu"
Mielestäni se nyt vähän riippuu...jos tulee ongelmia (voisin kuvitella että äijän ego alkaa kasvaa), esim. liiallista vahtimista, dominanssia muita koiria/ihmisiä kohtaan, tulisi merkkailukäytöstä ilman muuta rajusti rajoittaa ja puuttua siihen. Itse puutun aina liialliseen merkkailuun, mutta, esimerkiksi tänään sai Töllipoika metsässä merkkailla omistukseensa ne paikat joihin Otto eilen meillä käydessään oli omat "puumerkkinsä" jättänyt...
 |
| Otto, Nemi ja z-pentue, perhepotretti photo by Nanna Salmi |
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Linkkivinkkiä...
Tämä teksti kannattaa lukea huolella ja pohdiskellen, täyttä asiaa jälleen kerran Käsitys koirien terveydestä !
Tekstistä tulee mieleeni eräs "vanha pihakoirakasvattaja" joka tokaisi aikoinaan keskustellessamme minulle "koira on yksi suuri kokonaisuus" ei pelkkiä lonkkia ja muita pikku detaljeja. Samainen kasvattaja myös kertoi näin; "sairauksia tulee ja sairauksia menee"...ja vuosikymmenten kokemuksella!
Eli hänen neuvonsa oli mielestäni varsin viisas; tulisi katsoa kokonaisuutta enemmän ja että totuus on se, että vaikka kuinka päin väännämme ja käännämme numeroita, kirjaimia ja tilastoja, on luonto meitä vahvempi vaikuttaja ja sitä tulisi kuunnella!
Linkin tekstissä myös esitettiin kysymys "Kumman tien sinun rotusi on valinnut"? Miten on pihakoiran laita?
Tekstistä tulee mieleeni eräs "vanha pihakoirakasvattaja" joka tokaisi aikoinaan keskustellessamme minulle "koira on yksi suuri kokonaisuus" ei pelkkiä lonkkia ja muita pikku detaljeja. Samainen kasvattaja myös kertoi näin; "sairauksia tulee ja sairauksia menee"...ja vuosikymmenten kokemuksella!
Eli hänen neuvonsa oli mielestäni varsin viisas; tulisi katsoa kokonaisuutta enemmän ja että totuus on se, että vaikka kuinka päin väännämme ja käännämme numeroita, kirjaimia ja tilastoja, on luonto meitä vahvempi vaikuttaja ja sitä tulisi kuunnella!
 |
| tarkkana kuin pihakoirat! |
Linkin tekstissä myös esitettiin kysymys "Kumman tien sinun rotusi on valinnut"? Miten on pihakoiran laita?
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Nybygårds Qvadrats Qalle "Qalle"
Sain terveisiä Qallelta perheineen kuvien kera, kiitos Katjalle kuvista! Komee äijä!
Aurinkoista & makeeta maanantaita!
 |
| photo K.Hednäs |
 |
| photo K.Hednäs |
lauantai 16. maaliskuuta 2013
2012 Näyttelykoira & Agilitytulokas!
Inkoon koirakerho Canidaen Vuoden 2012 Näyttelykoira, FI MVA High West Terry "Tölli"
Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat; 2012 Agilitytulokas; Nybygårds Passliga Pamela "Tiiru"
Onnittelut & kiitokset Paulalle hyvästä työstä ja menestyksestä Tiirun kanssa agilitykentillä...ja jatkoa seuraa...!!
Z-pentueella menee myös hetkittäin lujaa...suut on täynnä teräviä hampaita, niillä tehdään jo paljon pikkujuttuja. Kiinteää ravintoa maistellaan, sekä Nemin kupista kuin myös lautaselta...vähän on kilpajuoksun makua välillä, että ehdin tarjoamaan sapuskaa pennuille ennen Nemiä...Pieniä leikkihetkiä pitävät välillä, nukkuvat paljon ja onpa jo ensimmäinen "pako pesästä" tehty. Pennut ovat kasvaneet tasaisesti ja hyvin, painot 1200g-1600g välillä. Tänään oli myös ohjelmassa kynsienleikkuu & madotus. Hieman myöhemmin päivällä tapaavat ensimmäisiä vierailijoita. Pari kuvaa aamulta=)
Aurinkoista & keväistä viikonloppua!
Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat; 2012 Agilitytulokas; Nybygårds Passliga Pamela "Tiiru"
Onnittelut & kiitokset Paulalle hyvästä työstä ja menestyksestä Tiirun kanssa agilitykentillä...ja jatkoa seuraa...!!
Z-pentueella menee myös hetkittäin lujaa...suut on täynnä teräviä hampaita, niillä tehdään jo paljon pikkujuttuja. Kiinteää ravintoa maistellaan, sekä Nemin kupista kuin myös lautaselta...vähän on kilpajuoksun makua välillä, että ehdin tarjoamaan sapuskaa pennuille ennen Nemiä...Pieniä leikkihetkiä pitävät välillä, nukkuvat paljon ja onpa jo ensimmäinen "pako pesästä" tehty. Pennut ovat kasvaneet tasaisesti ja hyvin, painot 1200g-1600g välillä. Tänään oli myös ohjelmassa kynsienleikkuu & madotus. Hieman myöhemmin päivällä tapaavat ensimmäisiä vierailijoita. Pari kuvaa aamulta=)
 |
| Nemi & zetat |
 |
| Neppari & Z-pentue |
Aurinkoista & keväistä viikonloppua!
torstai 14. maaliskuuta 2013
Hevostelua!
 |
| Jaffa |
 |
| Tarja, Wilma, Jaffa & Ylva |
 |
| syötiin jonkun eväät |
 |
| tulossa! |
 |
| taas evästä! |
 |
| tarkkana...kuului koiran haukuntaa...? |
tiistai 12. maaliskuuta 2013
RemonttiReetat!
Viime viikkoina ovat koiramme olleet kaikki enemmin tai vähemmin osallisina remonttitouhuissa. Mieheni on uusinut pesutiloja, purkanut ja paneloinut seiniä, kaakeloinut seiniä ja lattiaa jne. Aktiivisimmat aputyypit ovat olleet Werna, Tyra ja Ylva. Eli nämä nuorimmaiset, ovat niin uteliaita! Onhan tietysti vanha Paavokin kantanut kortensa kekoon, enemmin ehkä "rakennusvalvojan" virassa; tupsahtanut paikalle hömelön näköisenä... Onpa joku sotkenut tassunsa maaliin ja vanhat silikonipätkät, kuin myös kaikki pienet roskat ja puupalikat ovat saaneet kovaa kyytiä.
Innokkaimmat RemonttiReetat ovat kantaneet suussaan työkaluja ja jemmailleet niitä peteihinsä. Olen pitänyt pieniä "petitarkastuksia" välillä ja tehnyt monenlaisia löytöjä; ruuvimeisseli, ruuveja, taltta, vanhaa silikonipätkää, suojaputkea, pahvia silputtuna jne.
Meillä on ollut hetkittäin kovaakin meteliä mm.pöytäsirkkelistä, leka on paukkunut, kaakelileikkuri kolissut, pora pörrännyt ja naulapyssy paukahdellut ja nämä pikkutyypit touhuavat mukana täysillä, tai nukkuvat rauhassa... Välillä olen saanut rynnätä auttamaan remonttimiestäni jonka äänestä on jo kuultanut iso epätoivo; "Nej! Tyra...ta inte...hämta tillbaks skruvmejseln genast...nej, nej, nej, Tyra!!"
Innokkaimmat RemonttiReetat ovat kantaneet suussaan työkaluja ja jemmailleet niitä peteihinsä. Olen pitänyt pieniä "petitarkastuksia" välillä ja tehnyt monenlaisia löytöjä; ruuvimeisseli, ruuveja, taltta, vanhaa silikonipätkää, suojaputkea, pahvia silputtuna jne.
Meillä on ollut hetkittäin kovaakin meteliä mm.pöytäsirkkelistä, leka on paukkunut, kaakelileikkuri kolissut, pora pörrännyt ja naulapyssy paukahdellut ja nämä pikkutyypit touhuavat mukana täysillä, tai nukkuvat rauhassa... Välillä olen saanut rynnätä auttamaan remonttimiestäni jonka äänestä on jo kuultanut iso epätoivo; "Nej! Tyra...ta inte...hämta tillbaks skruvmejseln genast...nej, nej, nej, Tyra!!"
 |
| löytyiskös mitään... |
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Kolmiviikkoiset Zetat!
Ja pennut kasvaa ja kehittyy...korvatkin ovat käytössä, kuulevat ja reagoivat ääniin. Haparoivia ensiaskelia otetaan, hoikemmat pennut käyttävät jalkojaan paremmin. Kynnet on taasen tänään leikattu ja tänään olisi tarkoituksena haistella/maistella ja tutustua kiinteään ravintoon ensi kertaa. Nemi jakselee oikein hyvin ja hoitelee pentujaan mainiosti. Pari kuvaa palleroista & Nepparista.
 |
| Nemi & z-pentue 3vko |
 |
| zetat 3 vko |
torstai 7. maaliskuuta 2013
Mentalist!
Olen huomannut etten juurikaan enää juttele turhia koirilleni. Joskus vuosia sitten höpöttelin kaikenlaista merkityksetöntä ja jatkuvalla syötöllä, kuin papupata konsanaan...pulinaa, pulinaa ja pulinaa.
Nyt ymmärrän paremmin ja olen useimmiten hiljaa. Koira ei kaipaa eikä ymmärrä höpötyksiäni liiemmälti. Enemmin merkitystä on omalla mielentilallani ja kehoni kielellä, sanoja ei juurikaan tarvita. Kun höpötän vähemmän, on koiran helpompi keskittyä olennaiseen ilman ylimääräisiä ja sekoittavia ääniä ja pulinoita, nekin varmaan aiheuttavat koiralle ylimääräistä stressiä. Eli pyrin siis olemaan mahdollisimman selkeä luettava koirilleni kaikin tavoin, myös kehonkieleni osalta, jätetään pois kaikki turha viuhtominen ja vipatus.
Myös ihmisten kesken on sanatonta viestintää todella paljon, miettikääpä vaikka...kaikki ilmeet ja eleet ja asennot jotka kertovat niin paljon. Ja tunnetilatkin välittyvät ja tarttuvat ihmisestä toiseen varsin helposti.
Tottakai koirat ymmärtävät sanoja jotka useasti toistuvat puheessamme, ne ovat oppineet yhdistämään äänteiden merkityksen ja tarkoituksen. Osan sanoista olemme tarkoituksella oikein opettaneetkin...
Voisinpa kertoa pari esimerkkiä, minusta ne ovat aika hauskoja.
Äitini ihana Qira koira (kuvan Pippi-koiran emänemä), oppi ihan itsekseen yhdistämään tietokoneen sulkemisen yhteydessä kuuluvan lurituksen (kun windows sulkeutuu, tulee sellainen luritusmusiikki) ja ulkoilun. Koira oli itsekseen yhdistänyt tietokoneen sulkemisen ja uloslähdön, koska äitini oli toiminut usein juuri tässä järjestyksessä. Musiikista oli tullut koiralle tärkeä merkki tulevasta ja sille niin tärkeästä tapahtumasta.
Toinen hauskuus samaisella koiralla; äitini oli usein ennen lenkille lähtöä jutellut koiralle ja ilmeisesti toistellut useinkin samaa mantraa; mentäiskös...ulos. Qira koira oli oppinut tuon sanan mentäiskös varsin hyvin...eräänä iltana oli isäni kysynyt äidiltäni, että mikä ohjelma Tv-stä on seuraavaksi tulossa. Johon äitini oli hetken mietittyään vastannut, että Mentalist (niminen tv-sarja) ja arvaatteko mitä? Koira oli pinkaissut kuin vieteriukko ylös pedistään ja juossut kiitolaukkaa eteiseen...vanhempani olivat ihmeissään ja demonstroivat minulle uudelleen saman asian, ja toden totta, Mentalist kuullostaa koiran korvissa varmaan niin samantapaiselta kuin mentäiskös...
Ihmetellä saa kuinka fiksuja otuksia ovatkaan koirat ja miten vaivattomasti ne aistejaan käyttämällä yhdistelevät erilaisia asioita! Oppiminen ja havainnointi on niillä jatkuvasti päällä...tämä meidän tulisi pitää mielessä aina...koirat oppivat siis koko ajan!!
Entäpä katse? Usein sanotaan että pelkkä katse riittää...ja totta, koiraa pystyy liikuttamaan pelkän katseenkin voimalla, enkä tässä nyt suinkaan tarkoita minkään sortin levitointia, se jätettäköön niille jotka sen hallitsevat. Koira voi myös kokea katseeni palkintona ja hyväksyntänäkin. Koirat myös usein katsovat kysyvästi, pyytävät lupaa tai hyväksyntää tai kertovat jotain. Tarkkana tulee olla tässäkin, ettei anna katsettaan väärään aikaan ja väärällä tavalla, ettei koira sitä tulkitse hyväksyntänä johonkin asiaan, josta itsellään ei ole tietoa tai aavistustakaan.
Esimerkkinä katseen voimasta voisin kertoa meidän Japista, joka on isännän oma kultamussu ja kerjää julkeasti ruokaa häneltä. Ja tietysti saa useimmiten sen haluamansa makupalan sen kummemmitta kyselyittä, automaattisesti...Mutta jos minulla on vaikkapa omena (Japin suuri herkku) ja syön sitä, saattaa Jappi tulla hieman etäämmälle istumaan/makaamaan ja katselemaan ja toivomaan parasta. Jos tuolloin siirrän katseeni Jappiin, se kääntää ensin päänsä sivulle. Jos tällöinkin vielä katson sitä, se nousee istumasta ja siirtyy kauemmas ja jos yhä edelleen katson, se menee kokonaan pois. Eli koira liikkui pelkän katseeni voimalla, siinä oli sitä sanatonta viestintää...ja koiran dominointia hienoimmillaan!
Nyt ymmärrän paremmin ja olen useimmiten hiljaa. Koira ei kaipaa eikä ymmärrä höpötyksiäni liiemmälti. Enemmin merkitystä on omalla mielentilallani ja kehoni kielellä, sanoja ei juurikaan tarvita. Kun höpötän vähemmän, on koiran helpompi keskittyä olennaiseen ilman ylimääräisiä ja sekoittavia ääniä ja pulinoita, nekin varmaan aiheuttavat koiralle ylimääräistä stressiä. Eli pyrin siis olemaan mahdollisimman selkeä luettava koirilleni kaikin tavoin, myös kehonkieleni osalta, jätetään pois kaikki turha viuhtominen ja vipatus.
Myös ihmisten kesken on sanatonta viestintää todella paljon, miettikääpä vaikka...kaikki ilmeet ja eleet ja asennot jotka kertovat niin paljon. Ja tunnetilatkin välittyvät ja tarttuvat ihmisestä toiseen varsin helposti.
Tottakai koirat ymmärtävät sanoja jotka useasti toistuvat puheessamme, ne ovat oppineet yhdistämään äänteiden merkityksen ja tarkoituksen. Osan sanoista olemme tarkoituksella oikein opettaneetkin...
Voisinpa kertoa pari esimerkkiä, minusta ne ovat aika hauskoja.
Äitini ihana Qira koira (kuvan Pippi-koiran emänemä), oppi ihan itsekseen yhdistämään tietokoneen sulkemisen yhteydessä kuuluvan lurituksen (kun windows sulkeutuu, tulee sellainen luritusmusiikki) ja ulkoilun. Koira oli itsekseen yhdistänyt tietokoneen sulkemisen ja uloslähdön, koska äitini oli toiminut usein juuri tässä järjestyksessä. Musiikista oli tullut koiralle tärkeä merkki tulevasta ja sille niin tärkeästä tapahtumasta.
Toinen hauskuus samaisella koiralla; äitini oli usein ennen lenkille lähtöä jutellut koiralle ja ilmeisesti toistellut useinkin samaa mantraa; mentäiskös...ulos. Qira koira oli oppinut tuon sanan mentäiskös varsin hyvin...eräänä iltana oli isäni kysynyt äidiltäni, että mikä ohjelma Tv-stä on seuraavaksi tulossa. Johon äitini oli hetken mietittyään vastannut, että Mentalist (niminen tv-sarja) ja arvaatteko mitä? Koira oli pinkaissut kuin vieteriukko ylös pedistään ja juossut kiitolaukkaa eteiseen...vanhempani olivat ihmeissään ja demonstroivat minulle uudelleen saman asian, ja toden totta, Mentalist kuullostaa koiran korvissa varmaan niin samantapaiselta kuin mentäiskös...
Ihmetellä saa kuinka fiksuja otuksia ovatkaan koirat ja miten vaivattomasti ne aistejaan käyttämällä yhdistelevät erilaisia asioita! Oppiminen ja havainnointi on niillä jatkuvasti päällä...tämä meidän tulisi pitää mielessä aina...koirat oppivat siis koko ajan!!
Entäpä katse? Usein sanotaan että pelkkä katse riittää...ja totta, koiraa pystyy liikuttamaan pelkän katseenkin voimalla, enkä tässä nyt suinkaan tarkoita minkään sortin levitointia, se jätettäköön niille jotka sen hallitsevat. Koira voi myös kokea katseeni palkintona ja hyväksyntänäkin. Koirat myös usein katsovat kysyvästi, pyytävät lupaa tai hyväksyntää tai kertovat jotain. Tarkkana tulee olla tässäkin, ettei anna katsettaan väärään aikaan ja väärällä tavalla, ettei koira sitä tulkitse hyväksyntänä johonkin asiaan, josta itsellään ei ole tietoa tai aavistustakaan.
Esimerkkinä katseen voimasta voisin kertoa meidän Japista, joka on isännän oma kultamussu ja kerjää julkeasti ruokaa häneltä. Ja tietysti saa useimmiten sen haluamansa makupalan sen kummemmitta kyselyittä, automaattisesti...Mutta jos minulla on vaikkapa omena (Japin suuri herkku) ja syön sitä, saattaa Jappi tulla hieman etäämmälle istumaan/makaamaan ja katselemaan ja toivomaan parasta. Jos tuolloin siirrän katseeni Jappiin, se kääntää ensin päänsä sivulle. Jos tällöinkin vielä katson sitä, se nousee istumasta ja siirtyy kauemmas ja jos yhä edelleen katson, se menee kokonaan pois. Eli koira liikkui pelkän katseeni voimalla, siinä oli sitä sanatonta viestintää...ja koiran dominointia hienoimmillaan!
 |
| "Pippi" Nybygårds Vackra Vera & Tallinnantuliaiset photo by Ripa |
tiistai 5. maaliskuuta 2013
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Kaksiviikkoiset Zetat
Tänään Z-pentue 2 viikkoa. Silmät ovat auenneet, pennut ovat kaikki kasvaneet omaan tahtiinsa hienosti. Suurin pennuista painoi tänään 905g ja pienin 635g. Nemillä kaikki hyvin mallillaan, hoitaa pentujaan hienosti ja se tykkää meidän miesväestä ihan valtavasti.
Pentujen kynnet on nyt leikattu ja ensimmäinen madotuskin hoitui siinä samalla.
Pari kuvaa tältä aamulta...
Pentujen kynnet on nyt leikattu ja ensimmäinen madotuskin hoitui siinä samalla.
Pari kuvaa tältä aamulta...
 |
| Nemi & pennut |
 |
| Nemi & pennut |
 |
| Nemi näyttää niin pieneltä... |
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Milloin syntyvät pienet pihakoirat?
Otsikon kysymystä oli joku joskus jossain pohdiskellut ja se herätti minussakin uteliaisuuden selvitellä asiaa kasvattamieni pentueiden osalta.
Kaivoin arkistostani kaikki muistiinpanovihkot, jotka ovat narttukohtaisia, eli jokaisella pentueen synnyttäneellä emolla on oma vihko. Niihin on kirjattu kaikenlaista asiaa koskien pentueen suunnittelua, kiimaa, astutusta, synnytystä, pentueen kasvua jne.koskien. Olipa siellä hauskoja kirjoituksia ihan asian vierestäkin tai kuka oli vieraillut pentuja katsomassa ja milloin jne. Hyvä jos en ollut kirjannut paljonko kahvia keitettiin ja mitä kahvileipää oli tarjolla...
Muistiinpanoni näyttävät kehittyneen vuosien varrella maltillisemmiksi ja asiallisemmiksi, eli tarvittava tieto on helpompi löytää.
Olen katsonut ajankohdan pentueen ensimmäisen pennun syntymästä. Itse synnytyshän käynnistyy ensin avautumisvaiheella, jonka kesto voi vaihdella yksilöllisesti hyvinkin paljon. Avautumisvaihe voi kestää muutamasta tunnista jopa reiluun vuorokauteen asti, jonka jälkeen ensimmäinen pentu syntyy. Ja tässähän on vielä sellainenkin seikka; kaikki nartut eivät näytä ulospäin kaikkia pienimpiä tuntemuksiaan...tarkkana saa siis "lueskella koiraa" koko ajan.
Suurin osa synnytyksistä näyttää ajoittuneen ilta-tai aamuyöhön, mutta poikkeuksia löytyy vähän joka ajankohdalle. Jaottelin vuorokauden/kellonajat kolmen tunnin osioihin esim. 00-03, 03-06, jne. Laskeskelin prosentuaaliset osuudet, eli kuinka monta prosenttia synnytyksistä meillä on tapahtunut kyseisten kellonaikojen puitteissa(ja siis ensimmäisen pennun syntymä/kellonajan mukaan). Mukaan on laskettu myös sektioon päätyneet synnytykset, joissa synnytys kuitenkin käynnistynyt normaalisti (3kpl). Ehkä merkityksetöntä tietoa, ehkä ei, vaan nytpä tätäkin asiaa on tullut pohdiskeltua...
Kaivoin arkistostani kaikki muistiinpanovihkot, jotka ovat narttukohtaisia, eli jokaisella pentueen synnyttäneellä emolla on oma vihko. Niihin on kirjattu kaikenlaista asiaa koskien pentueen suunnittelua, kiimaa, astutusta, synnytystä, pentueen kasvua jne.koskien. Olipa siellä hauskoja kirjoituksia ihan asian vierestäkin tai kuka oli vieraillut pentuja katsomassa ja milloin jne. Hyvä jos en ollut kirjannut paljonko kahvia keitettiin ja mitä kahvileipää oli tarjolla...
Muistiinpanoni näyttävät kehittyneen vuosien varrella maltillisemmiksi ja asiallisemmiksi, eli tarvittava tieto on helpompi löytää.
Olen katsonut ajankohdan pentueen ensimmäisen pennun syntymästä. Itse synnytyshän käynnistyy ensin avautumisvaiheella, jonka kesto voi vaihdella yksilöllisesti hyvinkin paljon. Avautumisvaihe voi kestää muutamasta tunnista jopa reiluun vuorokauteen asti, jonka jälkeen ensimmäinen pentu syntyy. Ja tässähän on vielä sellainenkin seikka; kaikki nartut eivät näytä ulospäin kaikkia pienimpiä tuntemuksiaan...tarkkana saa siis "lueskella koiraa" koko ajan.
Suurin osa synnytyksistä näyttää ajoittuneen ilta-tai aamuyöhön, mutta poikkeuksia löytyy vähän joka ajankohdalle. Jaottelin vuorokauden/kellonajat kolmen tunnin osioihin esim. 00-03, 03-06, jne. Laskeskelin prosentuaaliset osuudet, eli kuinka monta prosenttia synnytyksistä meillä on tapahtunut kyseisten kellonaikojen puitteissa(ja siis ensimmäisen pennun syntymä/kellonajan mukaan). Mukaan on laskettu myös sektioon päätyneet synnytykset, joissa synnytys kuitenkin käynnistynyt normaalisti (3kpl). Ehkä merkityksetöntä tietoa, ehkä ei, vaan nytpä tätäkin asiaa on tullut pohdiskeltua...
 |
| Nybygårds Z-pentue on syntynyt 04:50-> |
- klo 00:00-03:00 15,38%
- klo 03:00-06:00 19,23%
- klo 06:00-09:00 11,53%
- klo 09:00-12:00 7,63%
- klo 12:00-15:00 3,84%
- klo 15:00-18:00 15,38%
- klo 18:00-21:00 7,69%
- klo 21:00-24:00 19,23%
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)