Lotta' s New Hobby!

Rodeo Riding!

Jappi 10!!

Leonberget,z Japonica of Sweden "Jappi" 10 years today

Jappi

Ihana Ilma!

Eilen oli aivan ihana valoilmiö...auringonpaiste! Margitin ja Ellenin kanssa menimme metsään...

parijonossa kauniisti...ei etuilla!

Tölli, Tyra, Ellen, Werna, Ylva

sama porukka kasassa

Aivan ihana sunnuntaiaamu, pikkupakkanen, auringonpaiste ja mukavaa seuraa. Parin tunnin lenkin jälkeen Margit keitteli hyvät kaffeet ja kakkuakin oli tarjolla, Ellenin lauantaisen synttärin kunniaksi, kiitos iki-ihanasta sunnuntaiaamupäivästä Margit & Ellen!

Onnenpäivä!

Aamutuimaan sain kuvia Oton kolmevuotissyntymäpäiväjuhlallisuuksista, kiitos Nanna ja Onnittelut Otolle!

Onnittelut myös muille O-pentueen koirille, Ellenille, Miinalle, Ossille, Oskulle ja Olelle!

Oton 3-vuotiskakku
photo Nanna Salmi

Nybygårds Ovanliga Ottar "Otto"
photo Nanna Salmi

Myös Z-pentueen emänemänemä Qira tänään 9 vuotta, onnittelut naapuriin!

Pentuset täällä kasvavat ja komistuvat, syntymäpainot ovat kaksinkertaistuneet kaikilla. Nemi jakselee hyvin ja hoitaa pentujaan erinomaisesti. Pennut syövät ja nukkuvat ja nukkuvat ja syövät...

Nybygårds Z-pentue viikonvanhana

Nybygårds Näpna Nemi & Z-pentue

Viritän ja väritän...

Pihakoiran väritystä pohdiskelen, varsinkin saatuani äskettäin Tanskan rotuyhdistyksen uusimman jäsenlehden. Siinä on kirjoitus jossa pohdiskellaan rotumääritelmän pohjalta pihakoirien väritystä. Miten esimerkiksi ulkomuototuomareiden tulisi puuttua/vaikuttaa asiaan (kuin myös tietysti kasvattajien), mainita koirien värityksestä ja alentaa laatuarvostelua ja palkintosijaa liiallisen värityksen osalta. Kirjoituksessa mainittiin myös nämä pienet pilkut (ns. ticking) ja että ne näyttävät vain lisääntyvän pihakoirapopulaatiossa. Pitänee varmaan hyvin paikkansa, sillä em. pilkutusgeenin sanotaan periytyvän dominoivasti...

Sama aihe putkahti meilläkin esille, viime vuoden OpenShow tuomarin terveisissä rodun kasvattajille ("...että väritys säilyy rodunomaisena. Valkoisen pitää säilyä selkeästi pohjavärinä ja laikkujen laikkuina, ne eivät saisi yhdistyä laajoiksi yhtenäisiksi väripinnoiksi".-Lainaus; Pihaus 3/2012)

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran rotumääritelmä sanoo näin:
VÄRI: Valkoinen väri on vallitseva. Yksi- tai monivärisiä läiskiä, joiden koko ja 
väri (musta, punaruskea, ruskea sekä kellertävänruskean eri sävyt) voivat 
vaihdella; koiralla voi olla punaruskeat merkit. Pilkullisuus sallitaan. 


Omat ajatukseni värityksestä ovat seuraavanlaiset; että väri on vain yksi osa kokonaisuutta, detalji joka tulee ottaa huomioon, mutta joka ei saa olla se ainoa määräävä kriteeri, jonka perusteella omat koirani valitsen. Minulla on useitakin koiria, joilla ehkä väriä ripaus tai kaksikin enemmän kuin mitä rotumääritelmä sanoo, mutta kyseisillä koirilla on paljon muita tavoittelemisen arvoisia ominaisuuksia...Tämä edellämainitsemani ei suinkaan tarkoita sitä, että haluaisin kokomustia, kokoruskeita jne. pihakoiria, vaan että koira on suuri kokonaisuus, monen pienen tekijän yhteissumma.
Valkoinenhan ei oikeastaan ole väri vaan pikemminkin pigmentinpuutos. Ja kun ajatellaan sanaa puutos - se kuullostaa korvaan aika pahalta.!. Nisäkäsmaailmassa valkoinen väritys ja terveys eivät suinkaan aina kulje käsi kädessä. Jokainen on varmaan kuullut puhuttavan valkoisista sinisilmäisistä kissoista, jotka usein saattavat olla kuuroja...

Olen katsellut nyt mm. muutamien muiden valkovoittoisten rotujen terveystilannetta ja yhteyksiä terveyshaittoihin löytyy kyllä...


Parsonrusselinterriereillä on mainittu kuurouden olevan sidoksissa valkoiseen väriin, kuurojen koirien ollessa kokovalkoisia, vähäpigmenttisiä tai värittyneitäkin. Jackrusselinterriereillä samaten, valkovoittoinen väritys on lisännyt kuurousriskiä. Rodussa monet kasvattajat ovatkin alkaneet kuulotestaamaan pentueitaan, testauksien myötä myös kuuroiksi paljastuneiden pentujen lukumäärä näyttäisi olevan kasvussa. Myös dalmatiankoirilla kuurous liitetään pigmentin puutokseen, dalmatialaisten kuuroutta ja sen periytymistä on tutkittu paljonkin mm. USA:ssa.

Muistan myös lukeneeni Ruotsin pihakoirayhdistyksen jäsenlehdestä useita vuosia sitten, kuinka rodun kasvattajille luentoa pitänyt luennoitsija (nimeä en muista) oli maininnut kuurouden yhtenä riskinä rodussa.
Oli hämmästyttävää lukea muutamien kasvattajien kommentit em. luennolta; asia sivuutettiin kevyesti sanomalla etteivät ole tavanneet kuuroja pihakoiria...no, enpä ole tavannut minäkään...vielä!!

Viritän ja väritän vaan...!

kolme polvea omia pilkkuja vas. Ingeborg, Werna kesk., Lotta oik.

Keskiviikon kuva!

Nybygårds Z-pentue

Rambo!

Nybygårds Yngsta Ylva var lite på äventyr igår. Först en promenad på åkern med stora hundarna, sen kaffestund hos Tarja och där fanns katten Rambo! Det var spännande att se hur Ylva reagerade; första katten i livet! Tack Tarja och Denice för en trevlig eftermiddag och foton! Ylva tackar för en fin socialiseringsstund!

Ensimmäinen vuorokausi...

Nemin ja Zetojen kanssa on sujunut vallan mainiosti. Pentulaatikossa on satunnaisia pikkupiippauksia lukuunottamatta hiljaista ja rauhallista. Nemi hoitaa pentujaan "ammattilaisen ottein", kuin olisi aina tehnyt tätä.

Pentujen painot ovat lähteneet upeasti nousuun, +38, +13, +37, +31, +29g eli reippaita pikkupentuja, jänteviä ja elinvoimaisen oloisia ovat kaikki. Useinhan sanotaan että ensimmäisen elinvuorokauden aikana saattaa pennun paino jopa laskea...

Nemi & Z-pentue 1vrk

Nemi & Zetat 1vrk

ZZZZZ!!

Viime yönä tai oikeammin aamunkoitteessa Nemin ja Oton pennut; Z-pentue syntyi!
Ensimmäinen pennuista syntyi 04:51 ja viimeisin 8:29. Painolukemat pikkupalleroilla; 213g, 159g, 232g, 184g, ja 225g. Itse synnytys sujui hyvin ja vaivattomasti, sekä emä että pennut voivat hyvin.

lepäilyä ennen...

lepäilyä jälkeen...

Nybygårds Näpna Nemi & Z-pentue

Maatiainen!

Mikä on maatiainen?
Onko se ehkä maassa elävä lintu, joka on sukua talitiaiselle...? Ei kai nyt sentään!

Wikipediasta  löytyy sanalle ihan kelpo määritelmä. Meillä Suomessa on myös yhdistys nimeltä Maatiainen ry joka ajaa näiden omien kotimaisten maatiaistemme parasta, niin kasvien kuin eläintenkin. Ja eläimissä voisin mainita koirista paimensukuisen lapinkoiran, jolle on olemassa ihan oma suojeluohjelmakin.

Vastaavalla tavalla Tanskalais-ruotsalainen pihakoira luokitellaan Ruotsissa maatiaisroduksi ja sen myötä säilyttämisen arvoiseksi. Ruotsalainen Eleanore Gåvsten on tehnyt tutkimusta pihakoiran populaatiogenetiikasta, julkaisu vuodelta 2005; Bevarandegenetisk status hos dansk/svensk gårdshund (vapaasti suom. tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran geneettinen status säilyttämisen kannalta).
Sieltä voisin mainita muutamia tärkeitä asioita...pihakoiranjalostuksen ei tulisi pohjautua yksipuolisesti pelkästään ulkomuotoon, eikä pelkkiin näyttelymeriitteihin, sillä se voi johtaa jalostuspohjan liialliseen kaventumiseen. Vanhoja ja vähemmän käytettyjä sukuja tulisi priorisoida, kuin myös priorisoida yksilötasolla vanhempia koiria, jottei geneettinen katoaminen tapahdu niin nopeasti.
Terveys on tietysti tärkeä asia, mitä tekee täydellisellä ulkomuodolla, jos terveys reistaa? Kumpi on tärkeämpää, oikea hännän ja korvien asento vai hyvä terveys ja pitkä ikä?
Ja luonne, tärkeä asia, joskin monisyinen ja vaikea, sillä ympäristön vaikutus kasvuaikana sisältää ja vaikuttaa niin paljon koiran luonteen kehitykseen.

Pihakoira on mielestäni pikku piskin näköinen ja oloinen ja saa  sellaisena pysyäkin!


Maatiaisrotuja siis yritetään säilyttää, että ne pysyisivät mahdollisimman samanlaisina kuin ovat olleet jo aikoja, aikoja sitten. Jalostaminen taas tarkoittaa sitä että pyritään saamaan aikaan muutoksia (parempaan suuntaan?)...tässä kaksi asiaa, joita kannattaa miettiä ja punnita pienen pihakoirankin kohdalla.

Erittäin tärkeä asia kun mietitään edellistä; mitä tiedämme entisajan pihakoirista...tunnemmeko riittävästi rotua ja sen historiaa?

Pihakoirahan on ulkomuodoltaan ja muiltakin ominaisuuksiltaan varsin monimuotoinen koirarotu.

Kuten yleensäkin maatiaisroduissa, vaihtelu rodun sisällä on suurta. Ja niin kauan kuin on vaihtelua ulkomuodossa, uskon että sitä on myös ihan geneettisellä tasolla, kuten Tanskalaisessa tutkimuksessa on selvitettykin. Pihakoira on myös mielestäni koira, jolla on mahdollisuuksia tulevaisuudessa.  Ovat kaikkiruokaisia, terveitä, lisääntyvät ja hoitavat jälkeläisensä hyvin, tervepäisiä, vietit ja vaistot tallella...
Ylistän näitä pieniä ihania maatiaisotuksiani, olette kaikki niin kelpo koiria!

112-päivä

Viime viikolla sain palomieheltäni tällaisen tarran, joka on nyt liimattuna etuoveen...
Pelastussuunnitelmakin on olemassa...

Tänäänhän on myös 112-päivä josta mieleeni tulee meidän oma vanha palovaroittaja-Paavo!
Kävin kymmenisen vuotta sitten itsensä Anders Hallgrenin vetämän koulutuksen, jossa koira opettetiin ilmaisemaan savu/alkava palo ja kertomaan se emännälleen...

Ironista kyllä kertoa, mutta tässä syksyllä Paavo-vanhus nojaili uuden hellan luukkuun, sillä seurauksella että karvanpäät kärähtivät...onkohan vanhat opit jo unohtuneet?

Nemi!

Nybygårds Näpna Nemi "Nemi" saapui massuineen eilen illalla meille. Tänään on tarkoituksena hieman sisustaa yhdessä Nemin kanssa. Pari kuvaa Nemistä eilen illalla...

Nemi

ilmakuvassa Nemin massu näkyy paremmin

Sixten

I dag hade jag Nybygårds Kloka Klas "Sixten" med matte på besök, tusen tack Mette, det var roligt!

Nybygårds Kloka Klas "Sixten"

Så åkte vi till veterinären, för att få knäna undersökta, Lotta fick åka med. Båda hundarna hade friska knäleder 0/0.

Hei laukkaa...

Werna wauhdissa!

Harvat asiat antavat minulle sellaisen rauhoittavan luottavaisuuden tunteen kuin koirani uskollisuus.
                                                                                                              -Konrad Lorenz-