Pari pientä kertomusta, joissa koiran tuntemusten ja tunnetilojen tulkinta meni aivan pieleen...
Koiran lukeminen on asia, johon tarvittaisiin paljon opastusta, koiran ilmeitä kun ei voi suoraan peilata ihmisten ilmeisiin ja tunteisiin. Lukemistaitoa oppii parhaiten elämällä koiran kanssa ja tarkkailemalla sitä/niitä.
Hännänheilutuskaan ei aina ole ystävällisyyttä...se voi myös olla kiihtymystä...katso koiraa aina kokonaisuutena, pelkkä hännäntuijotus ei kerro totuutta!
Tässä muutama viikko takaperin otin Wirnupennun töihin mukaani...yksi työkaverini huokaili ja huolestui kovasti, Wirnu oli hänen mielestään niin SURULLINEN! Olin aivan hämmästynyt ja hämmentynyt ja katsoin koiraani. Koira siis roikkui kainalostani ja rypisti otsaansa mielenkiinnosta pöydällä olevia astioita ja keksejä kohtaan...se olisi halunnut päästä tutkimaan ja haistelemaan...se ei siis varmaan ollut surullinen...ajatelkaa kuinka pitkälle metsään tuossa oltiin menossa? Utelias ja kiinnostunut=surullinen???
Nuorta koiraa opetettiin seisomaan pöydällä, se seisoi ja katseli pöydältä käsin kurssitovereitaan (siis muita läsnäolevia koiria) ja lipoi huuliaan ja tärisi...sen omistaja oli juuri lukenut Tuurid Rugaasin kirjasta rauhoittavat signaalit tuosta lipomisesta, eli että koira rauhoittelee siten itseään koska pelkää...itse asiassa ko. koira ei ollut peloissaan vaan raivoissaan ja valmiina hyökkäämään ja syömään suihinsa tai ainakin tappelemaan muiden kanssa! Raivostunut=pelokas??? Menikö metsään...?
On olemassa pihakoiria jotka eivät ole maailman rohkeimpia koiria, ne ovat pehmeitä koiria, joista saa aivan kelpo kavereita oikealla huolellisella sosiaalistamisella ja käsittelyllä pennusta pitäen. Sen pitäisi olla jokaisen koiranpennun oikeus! Kohdelkaa koiria koirina, pennusta pitäen, sillä ne ovat sen arvoisia! Niistä ei saa tekemälläkään ihmisiä, eikä ihmisen korvikkeita, ei edes jatkeita...
Älä myöskään vahingossa opeta koiraasi pelokkaksi. Olen liian usein nähnyt, miten koira ensin pelästyy jotain hieman...omistaja ottaa koiran syliinsä tai alkaa silittelemään, rauhoittelemaan ja lohduttamaan sitä kuin lasta. Ja arvaatteko mitä siinä tapahtui, aivan huomaamatta tultiin vahvistaneeksi koiran pelkoa...omistaja tavallaan palkkasi koiraa siitä tapahtuneesta, eikö? Eli ei ole kovinkaan vaikeaa saada koiraa pelkäämään aivan tavallisia ääniä, ihmisiä tai tapahtumia...
Säälin ja muiden tunnetilojen siirto hihnaa pitkin ja ilmankin hihnaa käy koirilta loistavasti, ne (koirat) ovat oikeita mestareita siinä asiassa, imevät itseensä meidän tunteita ja tuntemuksia, mielialoja.
Eli älä välitä koirallesi vääränlaisia tunteita ja tuntemuksia!
Älä myöskään tulkitse väärin koirasi eleitä ja ilmeitä!
Ole tarkkana ja opettele!
Loppuun vielä todella ilmeikäs kuva omasta ilmeikkäästä ja rakkaasta Wirnusta ja Millasta...elehtikää ja ilmehtikää hyvät ihmiset!
 |
| Wettiga Werna "Wirnu" & Riktiga Rita "Milla" |
Ohjelma poliisikoiranäytöksissä oli usein seuraavanlainen: maalimies (eli henkilö, joka esittää varasta/roistoa) kävelee kentällä, poliisiauto koirineen saapuu ja pysähtyy n.40 metrin päähän tästä. Maalimiestä puhutellaan, johon hän vastaa aggressiivisesti ja torjuvasti. Poliisi käskee häntä pysähtymään, tai koira lähetetään liikkeelle! Maalimies lähtee juosten pakoon-avaan poliisiauton takaluukun (Yleisö tietenkin oletti että autosta hyppäisi ulos koulutettu saksanpaimenkoira) ja ulos hyppääkin pieni Nicke lähtien takaa-ajoon tarmokkaasti haukkuen. Yleisöä tietenkin nauratti kovasti tämä yllätys, mutta se hiljeni täysin, kun Nicke saavutti maalimiehen ja hyppäsi ottaen tiukan puruotteen maalimiehen oikeasta hihasta. Tämän jälkeen käskin maalimiestä pysymään paikoillaan, jolloin Nicke irroitti otteensa siirtyi vartioimaan maalimiestä intensiivisesti haukkuen. Päästyäni maalimiehen luo, kuljetimme häntä poliisiautoa kohti Nicken jatkaessa vartiointiaan haukkuen. Maalimies teki hyökkäyksen minua kohti ja Nicke torjui sen puremalla. Samassa yhteydessä testattiin myös Nicken rohkeutta; maalimies pelotteli koiraa kepin avulla hyökäten, sekä pakoyritys laukausten kera, vartioimisosio, jossa jätin Nicken vartioimaan pakenemistä yrittävää maalimiestä, Nicke tietysti esti paon.
