Muistan alkuun itse hieman vierastaneeni töpöhäntäisiä koiria, ajattelin että kyllähän koiralla täytyy ihan vallan pitkä häntä olla, jotta se koiralta näyttää. Ajatukseni ovat muuttuneet, onhan meillä kotonakin kaksi töpöhäntäistä koiraa, Tölli ja Tyra...ja hyvin heiluvat hännät ja itse asiassa koko peräpää, vaikka ne hännät sellaisia pikku pätkiä ovatkin.
Ajatuksiani töpöhännistä alkuun ehkä hämmensi sekin että joku viisas jossainpäin maailmaa oli sitä mieltä, että koirilla voi olla vaikeuksia tulkita toistensa eleitä ja kommunikoida, jos häntä on lyhyt. En ole huomannut mitään eroa muiden koirien suhtautumisessa näihin töpöhäntäisiin kavereihini, päinvastoin, tuntuu että ne ovat hyvin sosiaalisia ja ymmärrettyjä muiden koirien kesken. Ne ehkä kompensoivat lyhyempää häntäänsä heiluttamalla häntäänsä intensiivisemmin ja liittämällä mukaan koko takaruumiin liikkeen. Ehkä olen myös itse tässä samalla oppinut hyvin konkreettisesti koiran elekielestä, ettei se pelkkä hännän asennon ja liikkeen seuraaminen riitä tulkinnaksi, vaan on katsottava kokonaisuutta.
Entisinä aikoina monen koirarodun, myös pihakoiran, hännät typistettiin jo pikkupentuna, nykyisinhän se on kiellettyä. Töpöhäntäisen koiran kanssa liikkuessaan törmää usein kysymykseen; mitä sen hännälle on tapahtunut? tai onko sen häntä typistetty/leikattu? Ihmisten näkee myös tuijottavan koiran häntää ja joidenkin osoittelevan oikein sormellaankin...ja ilmeet voivat olla happamankin näköisiä, kaikenlaiseen voi törmätä. Näyttelyssä ulkomuototuomarikin kysyy aina hännästä; onko se luonnontöpö?
Pihakoiran luonnontöpön sanotaan olevan nk. T-Box mutaation ja periytyvän jälkeläisille dominoivasti, eli jos pentu saa vanhemmiltaan sekä lyhyen että pitkän hännän geeniversion, töpögeeni voittaa ja pennulle tulee töpö. Töpöhäntäisellä on siis sekä pitkä että pätkä geeniversio ja töpöhäntäisen koiran saa astuttaa vain pitkähäntäisen kanssa, sillä tuplana tuo pätkäversio on letaali, eli aiheuttaa yksilön kuoleman jo varhaisessa sikiövaiheessa..
Meillä on syntynyt tähän mennessä kaksi töpöhäntäistä pentua. Molemmissa pentueissa isällä on töpö ja emällä normaali häntä, kumpaankin pentueeseen syntyi vain yksi töpöhäntäinen pentu. Sattuma ehkä määrää kuinka monta töpöhäntäistä pentua pentueeseen syntyy, kumpikin versio hännästä on potentiaalisesti mahdollinen; se pitkä tai pätkä. Tärkeää on myös muistaa, kun syntyy töpöhäntäinen pentu, on sille haettava eläinlääkärintodistus alle 10d ikäisenä, jotta voi todistaa töpön aitouden. Rekisteröitäessä töpöhäntäistä pentua Kennelliiton rekisteriin, tulee asiakirjoihin liittää tuo em.töpötodistus.
Häntämutkilla ja töpöillä hännillä on myös joku yhteys, tai sitten selityksenä toimii vain tämä, että luonnontöpöissä hännissä saa olla mutkia, eikä sitä katsota esim. näyttelyssä hylkääväksi virheeksi ja näitä yksilöitä on sitten käytetty jalostuksessa... Pieni mutka koiran hännässä ei koiraa itseään tai sen elämää haittaa, mutta jalostuksessa kannattaa asiaa aina miettiä. Häntämutkan taas sanotaan periytyvän resessiivisesti, eli kaksi täysin mutkatonta, suorahäntäistä koiraa voi saada jälkeläisen jolla on mutka hännässään.
Miksi tämä teksti hännistä? Minulla on yhdessä narttulinjassa putkahtanut esiin pentuja, joilla hännät silmämääräisestikin katsottuna hieman lyhyemmät...mysteeri sinänsä, sillä molemmilla vanhemmilla on ollut pitkät hännät. Mysteeriä yritän ratkoa...vaihtoehtoina on a) että narttu on geneettisesti töpö b) että urokset ovat olleet geneettisesti töpöjä c) kysymyksessä aivan normaali hännän pituuden vaihtelu d) jokin/jotkin muut geneettiset tekijät joita ei täysin tunneta. Tässähän sitä pähkinää purtavaksi...
Eipä ollut muuten helppo tehtävä saada valokuvattua tänään häntiä...hih!
 |
| Tyran töpö |
 |
| Töllin töpö |
 |
| Tyran ja Wernan hännät |
