Yhdennäköisyyttä?

tanskalainen Emma
photo L. Vinther

Nybygårds Wettiga Werna

Emma on Wernan emänemän emä...

FI MVA Ingeborg

Nybygårds Wiktiga Wilma
photo M. Levikari

Ingeborg on Wilman emänemä...kuin myös Wernan.

Saga...

tuli ilahduttamaan meitä eilen illalla...

FI MVA Nybygårds Kunniga Kelly "Saga"

Urokset ja nartut

Onko meillä ihmisillä stereotypioita koskien eri sukupuolta olevia koiria?
Kohtelemmeko narttuja eri tavalla kuin uroksia?

Jos nyt ajattelen omia koiriani...kieltämättä ainakin ajatuksissani syyllistyn edellämainittuun; Paavo on äijä! Tölli on äijä! Digi on äijä! Urokset ovat; jollain tapaa suoraviivaisempia, reippaampia, rohkeampia, helpommin ennustettavissa, ne on äijiä!
Ja nartut sitten...on tietysti narttuja! Niille on ehkä helpompi leperrellä kaikenlaista ja ajatella niiden olevan jotenkin hauraampia (eivät sitä kyllä välttämättä ole!!), mutta niiden käytökseen hormonit vaikuttavat todella paljon ja se kannattaa aina pitää mielessä.

Tietysti hormonivaikutus pätee myös uroksiin, luonnollisesti!
Testosteronin ("uroshormoni") vaikutus on vaan niin kovin erilainen, se harvemmin herättää meissä ihmisissä ainakaan hoivaviettiä ja sääliä! Eikä tee koirasta arkaa missään mielessä, ongelmat yleensä ovat aivan toisenlaisia; rähinää...astumisyrityksiä, merkkailua, ruokahalun muutoksia, ulvontaa tai ääntelyä, karkailua jne. eli eipä niin kovinkaan säälittävää...

Asia jota olen pitkään pyöritellyt mielessäni...nämä tapaamani "arkajalat", siis arat koirat joilla on kaikenlaisia fobioita (rodusta riippumatta, enkä todellakaan nyt ajattele vain pihakoiria) ovat olleet suurelta osin narttuja...lieneekö sattumaa? Ovat useimmat kasvaneet kaupungeissa tai taajamissa...virikkeitä sosiaalistumiseen on niillä siis oletettavasti (ja tietojenkin mukaan) ollut riittävästi. Onko kysymyksessä jotain samalla hormoneihin liittyvää...?

Niin tiineet kuin valeraskaatkin nartut käyttäytyvät hyvin samalla tavalla, ne ovat hormoniensa vallassa...ne mm. säpsähtelevät erilaisia asioita, saattavat esim. kiljua kun jotain äkillistä tapahtuu (aivan kuten pennut), laittavat "liinat kiinni" kun eivät halua jonnekin mennä, "oikuttelevat", ovat hellyydenkipeitä jne. Niiden ruokahalu voi olla loputon...ravintoa tarvitaan "valepennuille". Tekevät ja hakevat sopivaa pesää, piiloutuvat erilaisiin "pesäpaikkoihin", kuopivat ja kaivelevat, repivät ja raastavat. Ja kun valesynnytyksen aika tulee...jotkut nartut lopettavat syömisen, tyhjentävät suolistoaan jne. kuten tiineet synnytykseen valmistautuvat nartut. Kuviteltujen pentujen synnyttyä herää niillä myös voimakas vietti puolustaa jälkikasvuaan (siis tietysti olematonta sellaista) eli saattavat jopa käyttäytyä aggressiivisesti muita koiria (tuttujakin) kohtaan, tai ihmisiä kohtaan.

Törmään hyvin usein tähän valeraskausasiaan, se putkahtelee esille joka puolelta tuon tuosta. Nyt esimerkiksi täällä kotosalla yhdellä nartuistani on pohjaton nälkä, kaksi pesii peittojen alla ja se neljäs valeraskas on vielä suht normaali. Narttujen omistajat ehkä tuntevat heikosti koiriensa hormonikiertoa, tai eivät tule aina ajatelleeksi asiaa tai sitten on se toinen äärimmäisyys, jossa koiraa surkutellaan ja sen toiveita toteutetaan, koska se on valeraskaana, voi voi...se on niin sairaan ja surullisen näköinen, eikä omistajansa mukaan voi lainkaan hyvin.


Valeraskaus on narttukoiralle täysin normaali kiimanjälkeinen olotila. Se ei ole mitään yliluonnollista tai epänormaalia, eikä sellainen asia josta tulisi huolestua ja heti sännätä eläinlääkäriin. Koiraa ei myöskään tule sääliä ja surkutella ja ajatella että se voi huonosti. Valeraskaus on narttukoiralle täysin normaalia. Minusta tuntuu että tässä on yksi tekijä joka vaikuttaa siihen että narttukoirista saadaan hysteerisiä tai pelkääviä...niitä säälitään ja surkutellaan valeraskauden oireiden vuoksi. Kiinnitämme liikaa huomiota oireisiin, jotka siis ovat ohimeneviä ja normaaleja. Pystymme myös itse oikealla asenteella ja reippaudella auttamaan valeraskaita koiria, lenkittämällä niitä enemmän ja suuntaamalla niiden huomiota muihin asioihin ja tekemisiin.

Monesti kuulee ihmisten kertovan, että haluavat narttukoiran, koska se on helpompi... Itse en näe narttua sen helpompana kuin urostakaan, koiria ovat kummatkin, kummallakin sukupuolella on omat hyvät ja huonot puolensa.

narttu & uros, samanlaisia ja silti erilaisia =)

Terveystarkastus

Tänään Lohjalla kolme koiraa meidän U-pentueesta; Unni, Pahko ja Ulla, suurkiitokset näiden koirien omistajille, jotka näin kantavat kortensa pihakoiran terveyden parhaaksi!

Myös kasvattini Nybygårds Cajsa Caramel oli tutkittu polvien ollessa edelleen terveet, silmissä PRA löydös epäilyttävä. Täällä hyvää tietoa silmäsairauksista 

Suomessa on vain muutamia pihakoiria tutkittu silmistään, Ruotsissa tutkittu virallisesti reilut viitisenkymmentä ja PRA-koiria löytyy siellä 2 kpl...kolmas lienee sen verran iäkäs ettei sattunut "haaviini" jonka laitoin vuodesta 2000 aina tähän päivään asti.

Saimme sekä hyviä että huonoja terveysuutisia, lonkkanivelten osaltahan jäämme odottamaan sitä kennelliiton virallista lausuntoa, joka tulee joskus aikanaan.

Nybygårds Ungdomliga Unni "Unni" polvet 1/2
Nybygårds Ultrabra Uffe "Pahko" polvet 0/0 vasen lonkka ehkä D tai sinnepäin...
Nybygårds Underbara Ulla "Ulla" polvet 0/0

Terveyttä ja pitkää ikää!

Jalostusneuvojien neuvottelupäivä

Hanasaaressa tänään; Suomen Kennelliiton järjestämä jalostusneuvojien neuvottelupäivä. Oikein antoisa tilaisuus päivittää jälleen tietämystään ja kerrata asioita. Pidän hyvin tärkeänä oman osaamisen kannalta aina välillä kerrata ja saada uuttakin tietoa. Osa asioista tuntui oikein mielenkiintoisilta ja oli myös mukava tunne, kun on sisäistänyt tietyt asiat kunnolla ja ne tuntuivat niin omilta ja tutuilta.

Alussa Kirsi Sainio luennoi Jalostusstrategiasta käytännössä, mitä on tehty ja missä mennään ja miten asioita toteutetaan ja minkälaisella aikavälillä. Mm. koirarekisteriohjeeseen on tulossa muutoksia; lähisukulaisyhdistelmät saavat jalosturajoitukset, eli ne rekisteröidään ainoastaan EJ rekisteriin (ei jalostus). Esimerkkeinä täyssisarusyhdistelmät ja isä/emä jälkeläinen. Myös virallisten terveystutkimusten asteikon huonoimmat tulokset tulevat sulkemaan em. tuloksen saaneet yksilöt jalostuksesta ja ne siirretään EJ rekisteriin.

Sinikka Mäkelä puhui juridiikasta...hyviä esimerkkejä kaikenlaisista koiramaailman tapauksista ja sopimuksista ja kaikesta maan ja taivaan välillä, kun vaan muistaisi ja osaisi kaiken...vaikea asia.

Ja mielenkiintoisimpana pidin näitä kahta viimeistä; Terveen jalostupohjan vahvistaminen roturisteytyksin- Suomen Khrohmforländer ry - Viivi Snellman. Kertoi rodun risteytysprojektista ja rodusta, pieni populaatio koiria maailmanlaatuisesti ja miten saataisiin niiden perimään lisää monimuotoisuutta. Risteytysvaihtoehtoina väläytettiin yhtenä mahdollisuutena mm. tätä omaa rotuanikin...

Ja viimeinen luennoitsija Jaakko Lehessaari kertoi mediakohusta Cavalier kingcharlesinspanieleiden parissa, sekin oli varsin opettavainen ja hyödyllinen luento.

Että näin vietin lauantaipäiväni!
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Paavolla on asiaa!

Näin Paavo belggari puhuu varsin usein Töllille, joka kiertää ja kaartaa ja mielistelee vanhusta lipoen sen suupieliä...

Tähän tilanteeseen kuuluu äänetkin...Paavo murisee matalaa ja jatkuvaa murinaa...ja Tölli kiertää vaan ja lipoo...kunnes Paavolle riittää; se sanoo RRRrräyh...ja nappaa Tölliä niskasta jos ehtii. Tilanne joko päättyy siihen tai jatkuu entistä intensiivisempänä, kun Tölli menee uudelleen lipomaan ja mielistelemään vanhusta...kuin sanoakseen; kunnioitan ja palvon sinua oi "Pyhä-Paavo" iankaikkisesti, olet suuri kuningas ja minun idoli!

Moppaajat!

Lauantainen siivousporukka oli vähän laiskanlaista...!

Eläinlääkärin sairastumisen vuoksi Xillan kanssa odotellaan vielä viikon verran...

Koiran ruokinta

Terveen koiran ruokinta ei ole taikuutta, ylempää matematiikkaa saati tähtitiedettä; asiasta voi tehdä monimutkaista ja kaikinpuolin hankalaa ja vaativaa jos haluaa, tai sitten pitää asiat ja faktat hyvin yksinkertaisena ja selkeinä. Katso, kuuntele ja lue koiraa, se kertoo sinulle onko ruokinta kohdallaan.

Kun koiralle ruoka maistuu ja se voi hyvin, on kaikki hyvin, eikö?

Koiran ruokinnasta kuten myös niin monesta muusta (koira)asiasta ollaan miljoonaa eri mieltä ja monet suhtautuvat asiaan suurella fanaattisuudella...mietin usein ajatellaanko siinä aina koiran parasta, kun lähdetään kokeilemaan "uusia tai vanhoja" reseptejä? Haluaako koira vaihtelua? Vai onko se vain tyytyväinen kun saa ravinnontarpeensa tyydytettyä?

Olen vuosien varrella osallistunut useille luennoille jotka ovat aihepiiriltään käsitelleet mm. koiran ruokintaa. Asiallisia ja perusteellisia ovat luennot olleet kaikki, mutta parhaana niistä ja päällimmäisenä on mielessäni ELT Merja Hellemannin luento (jos en väärin muista, vuonna 1999)...hankin tuolloin hänen kirjoittamansa kirjankin, ostin sen muistaakseni apteekista! Kirja "Koiran Ruokinta" on yhä edelleen lukemisen arvoinen ja se on kirjoitettu tavalla jota tavallisen ihmisen on helppo ymmärtää, suosittelen lämpimästi! Toinen opus kuvassa kuuluu myös laajaan koirakirjastooni, siinä on yksityiskohtaisempaa nippelitietoa koiran ruokinnasta ja hoidosta.

Omat koirani täällä kotosalla syövät pääosin teollista kuivaruokaa johon olen ollut jo vuosikaudet täydellisen tyytyväinen. Sillä pysyy kunnossa koirat vauvasta vaariin, kuin myös tiineet ja imettävät yksilöt. Kaikille käy sama ruoka...hyvin yksinkertaista ja helppoa!

Väläytelläänpä tässä samalla muutakin ruokintaan liittyen, epigenetiikka & nutrigenomia, tässä on hämmästyttävistä asioista kysymys...varsin mielenkiintoista!

Sulo!

Kuvissa poseeraa Pikkupihan Amikos Antrasiitti "Sulo" Kiitos kuvista Kurkelan Sarille!

Muuttopuuhissa!

Pikkuhiljaa meillä pentutohina hiljenee...tänään muuttaa ensimmäisenä Xero uuteen kotiinsa, lauantaina lähtee Xara ja sunnuntaina Xena...Xilla odottaa vielä...

Xero

Xara

Xena

Xilla

Raportti!

Raportti kennelneuvojan käynnistä meillä tänään...

Hade rådgivning från Finska Kennelklubben i dag...hundarna har det bra, kryss i rutan E betyder samma som på utställning; excellent! utmärkt!

Pentutarkastus

Pentutesti

Tänään tehtiin pentutesti  X-pentueelle.
Testaajana toimi Eva Jonsson, hyvä ystäväni jo vuosien takaa, suurkiitokset Evalle.
Evan blogi löytyy täältä.

Olipa mielenkiintoista ja antoisaa, varsin tasainen pentue, kaikkien loppupisteet asettuivat viiden pisteen marginaalilla samalle tasolle. Alimpien pisteiden ollessa siis 51p ja ylimmät 56p.  Todella tasaista.

Testissä oli 14 eri kohtaa/osa-aluetta, joissa jokaisessa maksimipisteet 5p ja minimi 1p.

Muutamia kohtia voisin poimia testistä, näin yleisellä tasolla.

Pentujen rohkeus testitilanteessa oli loistava, kaikilla täydet pisteet, tulivat testaajan luo rohkeasti ja reippaasti, hännät ylhäällä, ei minkäänlaista epäröintiä.

Kontakti ihmiseen oli myös kaikilla erittäin hyvä, avoimia, ystävällisiä, vapautuneita pentuja.

Leikki patukalla/lelulla toi esiin pentujen taistelutahtoa, taistelivat kohtuullisesti, hyvällä otteella, ilman murinaa. Myös saalisviettiä pennuilta löytyi himpun verran, kaikki ryntäsivät lelun perään, vain yksi toi lelun takaisin, muut jäivät ja omivat lelun itselleen, mikä onkin mielestäni luonteenomaista pihakoiran pennulle.

Koulutettavuudessa (istumaharjoituksia namin kera) tuli esiin pentujen suuri kiinnostus myös ympäristöön...ja ehkei ollut ihan hirmuinen nälkäkään=)

Dominoivuudessa/ Alistumisessa (pentu selälleen ja pidetään paikoillaan) pennut tasaisesti rentoutuivat nopeasti, mutta siihen lienee suurin syy se, että olen tietysti pentuja tähän harjoittanut jo alusta pitäen. Tästä selätyksestä palautuminen oli kaikilla myös huippuluokkaa, välittömästi palautuivat ja lähtivät hännät ylhäällä liikkeelle.

Ääniherkkyys, rämisevä tölkki joka heitettiin pennun eteen...kaikki säilyttivät hienosti toimintakykynsä äänestä huolimatta.

Kivun sietokyky pennun tassua puristetaan...todettiin että tätäkin on harjoiteltu meillä, kynsien leikkuu viikottain, eli ei reaktiota. Täydet pisteet!

Käyttäytyminen pöydällä, pennut liikkuivat järkevästi ja rohkeasti, joku hieman rohkeammin kuin toinen, erot pieniä.

Toimintakyky (sateenvarjon nopea aukaisu pennun edessä) ei varsinaisia pakoreaktioita, puolet pennuista jäi paikalleen tapittamaan ja toinen puoli lähestyi sateenvarjoa varovasti. Peilitestissä (pennun eteen laitettiin peili josta siis heijastui sen oma kuva) kaikki lähestyivät peiliä rohkeasti ja haistelivat sitä.

Laumavietti (miten pentu seuraa ihmistä), kaikki seurasivat ihmistä, toinen hieman kauempana kuin toinen, mutta tässä ilmeisesti myös vireystila tuli kuvioon, sillä viimeinen testatuista pennuista oli jo selkeästi väsyneempi...

Summa summarum, pennut ovat itsevarmoja mutta tasapainoisia. Tarvitsevat kuitenkin johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Eikös se päde kaikille pennuille???

Ja tämä tietysti vakuutti minun ajatuksiani pentujen luonne-eroista, joista niin moni kyselee...vastauksenihan on yleensä etten näe niissä juurikaan eroja, jotain hienonhienoja "sävyeroja" siinä kaikki!
Toimintatapani edesauttaa pentuja kehittymään "samaan muottiin" eli haluan että kaikilla olisi samat hyvät lähtökohdat niiden lähtiessä maailmanvalloitukselleen täältä meiltä. Muokkaan ja koulin pentuja käsitellen niitä mahdollisimman paljon järkevällä tavalla jo syntymäpäivästään...

Nybygårds Xbox Xara

Paavo & puppies

Potentiaalia

Olette ehkä kuulleet tuon Jukka Pojan biisin...? Oletteko kuunnelleet ja miettineet niitä sanoja ja sanomaa tarkemmin? Jos ette, niin tässä alkua ihan tekstimuodossa;

Jos sä vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo
( loput voi käydä lukemassa vaikka täältä jos kiinnostaa )

Itselläni se on herättänyt paljon ajatuksia ihan elävästä elämästä, omasta suhtautumisestani asioihin ja tietysti paljon ajatuksia koirista, varsinkin niistä joita "aroiksi" sanotaan, tai jotka pelkäävät jotain tiettyä asiaa, tai niiden sanotaan pelkäävän...ja koiran kouluttamisesta ja arjesta ja miksei juhlastakin. Elämästä siis!

Pelkohan on toisaalta luonnollista ja tervettä, se estää tekemästä "vaarallisia" asioita, joilla voi olla yksilön eloonjäämisen kannalta suuri merkitys. Pieni pelko voi joissakin tapauksissa olla siis hyvästä, mutta kun pelko kohdistuu asioihin joita yksilö kohtaa päivittäin (tai usein), asioihin jotka kuuluvat normaaliin elämään ja yhteiskuntaan, ei se enää ole tervettä. Pelko rampauttaa/invalidisoi yksilön, joka alkaa pelätä entistä enemmän ja yleistää ja siirtää pelkotilojaan myös muihin kohteisiin. Pelko myös ruokkii itse itseään ja aiheuttaa stressiä...ja stressi puolestaan saa elimistön sekaisin; yksilö sairastuu tai ehkä oirehtii ja oireethan voivat olla monenlaisia vaihdellen pienistä "vatsanpuruista" ihan kuolemanvakaviin sairastumisiin. Ja tämä siis pätee niin ihmisiin kuin eläimiin. Elämä on elämistä varten, ei pelkäämistä varten, elämästä täytyy myös voida nauttia! Ja omat pelkonsa täytyy kohdata, jotta ne voi voittaa!

Viimeksihän kirjoittelin tänne pienen tekstin tunnetiloista "Tunteiden tulkki" ja kuinka etevästi koirat meitä lukevat ja nappaavat elekielestämme tunnetiloja. Mietinkin tässä kuinka monella koiralla ja sen omistajalla on yhteiset pelon aiheet? Tai että koiran ja omistajan pelot ovat sidoksissa toisiinsa? Voisiko niille tehdä jotain?

Jo pelkästään se, ettei koiraa inhimillistä (eli ajattele että koirat ajattelisivat ja suunnittelisivat kuten ihmiset) auttaa paljon asiaa. Koirat näkevät ja kokevat asioita, ne myös tuntevat kaikenlaista, ne ovat elollisia ihania olentoja! Mutta miksi usein selitämme jo etukäteen, että koirani pelkää sitä ja sitä ja tätä ja tätä...?? Koira on ehkä kokenut jonkin pelkotilan aiemmin ja me ihmiset jäämme tähän varsin usein jumiin...eli muistamme sen tapahtuneen asian ja tuomme sen muiston siihen nykyhetkeen mukaan. Ennakkoasetelma on jo mielestäni väärä; koirat eivät muistele menneitä taikka suunnittele tulevia, sillä ne elävät tätä hetkeä, tässä ja nyt, vain tämä hetki on olemassa. Usein pelkkä omistajan asenne ratkaisee! Puhtain mielin ja ilman ennakko-odotuksia/asenteita liikkeelle...älä vaali koiran pelkoa, kuin farmari peltoa...ole reipas ja rohkea, kohtaa pelottavat asiat, tietysti hallitusti ja suunnitelman kera! Peloista täytyy päästä yli, jottei elämästä tulisi liian vaikeaa.

kuvan koirat, Xilla ja Xena eivät liity tekstiin

Uusia tuttavuuksia!

Aamulla x-pennut tapasivat isänemänemänsä; Leonberget,z Q Af Bäckan "Qiran"

Iltapäivällä pennut tapasivat Töllin, Tyran, Wernan & Götan...Tölli oli varsin tohkeissaan pennuista, kuin myös Werna. Göta ja Tyra pysyttelivät enimmäkseen pentujen ulottumattomissa terassilla...

Pennut ovat myös viime päivinä tavanneet paljon uusia ihmisiä. Ovat rohkeita ja reippaita pentuja, kuten kuuluukin! Ja Tölli näyttää "nauttivan" opetustehtävistään, se liikkuu ylväästi; hitaasti ja harkitusti ja selkeästi kertoo pennuille asiansa!