 |
| muurahaisilla on sosiaalinen hierarkia |
Sohaisinpa tikulla muurahaispesää aiemmalla tekstilläni keväällä
Sudittelusta! Mielenkiintoista...Se lienee samalla nostattanut keskustelua dominanssista, sillä kuvailinhan varsin tarkasti esim. koirieni erilaisia virtsaamistyylejä ja niiden merkitystä yksilön arvoasemaan laumassa. Meillähän on lauma koiria ja lauma elää sulassa sovussa niin ihmisten kuin koirien kesken. Meillä ei ole kiistoja koirien kesken, vaikka joku onkin toista ylempiarvoisempi ja vahvempi luonnostaan. Ihmisetkään eivät meillä tappele. Meillä vallitsee rauha, jokainen on tärkeä ja rakastettu yksilö, riippumatta siitä onko dominantti vaiko alistuva.
Missään kohdassa tekstiäni en maininnut että koirat dominoisivat ja pompottaisivat ihmisiä (vaan nyt voinen kertoa että niitäkin löytyy ja paljon) ...kuvaukseni oli aina kyseisestä koirasta ja sen olemuksesta ja tyylistä ja arvoasemasta suhteessa lauman muihin koiriin. Myös mainintani lopussa, että asiaan (merkkailuun) kannattaa puuttua mikäli koiran käytöksessä ilmenee jotain ongelmia, on varsin aiheellinen. Ongelmien purkuun kun tarvitaan yleensä monenlaisia toimenpiteitä, joista yksi voi olla esim. ylimääräisen merkkailun estäminen, riippuen tietysti ongelman laadusta ja laajuudesta. Ongelmakoiran koulutuksessa kun voidaan joskus puuttua ja tehdä muutoksia vaikkapa koiran ruokavalioonkin...
Sanalle dominanssi löytyy hyvä selitys
täältä
Koirat ovat sopuisia eläimiä, laumaeläimiä, ne haluavat rauhaa...ne eivät kulje vapaaehtoisesti pörhistelemässä toinen toisilleen ja mahtailemassa ja hakemassa riitaa, se ei ole normaalisti niiden tavoite.
Itse näen dominanssin kommunikointi/viestintä välineenä ja -muotona ja sitähän se on kauneimmillaan. Miksi dominanssi yhdistetään aggressioon, vaikka nimenomaan dominanssi itsessään vähentää konflikteja ja aggressiota, kuin myös pelkoja. Kun on selvillä kuka kukin on ja kenen vastuualue, ei välejä tarvitse selvitellä lainkaan. Dominanssia esiintyy ihmistenkin kesken, jollain vaan on syntymälahjana saatu arvokkuus ja auktoriteetti, joku on sen hankkinut ja sitten on tyyppejä, joiden resurssit/kapasiteetti eivät siihen riitä tai ole edes halujakaan. On seuraajia ja seurattavia...kaikilla on oma tärkeä tehtävänsä ja paikkansa tässä elämän suuressa palapelissä.
Dominanssia voisi myös jollain tavalla ajatella osana elinvoimaa, elinvoimainen yksilö säteilee ja huokuu muille jo pelkällä olemuksellaan, viestittäen näin oman arvonsa ja statuksensa. Usein myös arvovaltaiset yksilöt ovat lunastaneet paikkansa, osoittaneet oman viisautensa, osaamisensa ja valtansa tavalla joka on vakuuttanut muut. Muuta ei tarvita, se näkyy päällepäin, arvovaltaisuus.
Itse käytän dominanssia päivittäin, voin esimerkiksi liikuttaa koiraa haluamaani suuntaan pelkästään katseella.
Siinä ei ole mukana aggressiota. Jos koira esim. pelästyy jotain, käytän omaa dominanssiani, estämällä paon ja osoittamalla koiralle, että minä hallitsen tilanteen täysin. Siinä ei ole mukana aggressiota. Jos koirani esim. murahtaisi toiselle koiralle, käytän jälleen dominanssiani, kertoen hallitsevani tilanteen ja että koiran ei tarvitse siihen puuttua. Siinäkään ei ollut mukana aggressiota.
Eli pyrin viestittämään koiralleni aina, ettei se ole vastuussa mistään asioista joihin se ei kykene eikä resurssit riitä. Otan pois vastuun koiralta, sillä minä olen vastuussa koirani tekemisistä, aina!
Tapani toimia koirieni kanssa on lähtöisin koirasta ja on vahvistunut vuosien varrella seuratessani miten koirat kommunikoivat keskenään. Erityisen opettavaista ja hienoa on ollut nähdä, miten emät kouluttavat pentujaan. Ja vanhemmat koirat niitä nuorempiaan. Ne ovat todella pitkämielisiä ja sietävät paljon, mutta tarvittaessa ja tilanteen vaatiessa ne puuttuvat peliin ihan jämäkällä otteella.
Kuin myös nämä ihanat urokset, niillä tuntuu olevan niin paljon opetettavaa...
Olen nähnyt, kuinka emo vie saamansa puruluun pentujen luo, menee makuulle ja laittaa puruluun maahan. Pennut tulevat uteliaina haistelemaan, mutta emo niiltä kieltää pääsyn luun luo murisemalla (varoittamalla, että jos tuon otat, niin huutia tulee). Yksi pennuista yritti olla rohkea ja varoituksesta huolimatta meni liian lähelle, jolloin emo rähähti kerran pennulle ja pentu poistui ujeltaen paikalta opetuksen saaneena. Auktoriteetti, johtajuus, dominanssi, päätösvalta, hallinta...ihan mikä vaan nimeltään oli tuo käytös jota emo pennulleen näytti.
Joskus aikoinaan kuvittelin että elämä koirien kanssa on pelkkää "posetiiviä ja naksuttelua", kuin myös ettei koiraa voi/saa kieltää(tietyt tahot väittivät että suhde koiraan kärsii), vaan totuus ja koirien elämä on avannut silmäni, kiitokset siitä kuuluu vain ja ainoastaan rakkaille koirilleni! Ja ehkä myös hieman edesmenneelle Berit Magnussonille...
Ja kyllä, olen lukenut mm. Barry Eatonin kirjan (Dominans och ledarskap, fakta eller fantasi), niin suomeksi kuin ruotsiksi, molemmat versiot löytyvät kirjahyllystäni. Siihen voisin kommentoida: Koirani eivät todellakaan ole susia naamioituneena koiran pukuun...eivät ihmisiäkään, ihan kelpo koiria vaan...eivät myöskään ole pelokkaita, saavat ja näyttävät tunteitaan jatkuvasti, tykkäävät ihmisistä, luottavat ihmisiin ja ovat ennenkaikkea koiria!!
Tekstini on ollut valmiina keväästä lähtien, nyt tuntuu että on aika julkaista se...
