Sivut

torstai 31. tammikuuta 2013

Yngst & Äldst!

Nybygårds Yngsta Ylva (12 veckor)och äldsta Paavo (14 år 7 mån)

Tänään käytin kolme koiraa uusintapolvitarkastuksessa. Onpas nämä tiukat, tokaisi eläinlääkäri tutkiessaan koirien polvia...!
FI MVA Nybygårds Fina Flickan "Fimpen" 0/0
FI MVA High West Terry "Tölli" 0/0
Haritzas Conny "Conny" 0/0




tiistai 29. tammikuuta 2013

Minkälainen koira?

Minkälainen koira onkaan tanskalais-ruotsalainen pihakoira? Koirathan voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin myös niiden alkuperäisten työtarkoitusten ja -tehtävien perusteella. Esimerkkeinä mainittakoon mm. paimentavat koirat, metsästyskoirat, vetokoirat, taistelu- ja vahtikoirat, lintukoirat, temppelikoirat, laumanvartijat jne...ja tietysti luola- ja rottakoirat, joihin pihakoirakin luetaan.

Luola- ja rottakoirat ovat erikoistuneet pieneläinten pyydystykseen; rotat, hiiret, ketut, mäyrät, supikoirat yms. haittaeläimet on pidetty pihapiiristä poissa. Samoja työtehtäviä on ollut myös mm. mäyräkoirilla, terriereillä, pinsereillä, snautsereilla, griffoneilla jne.

Minkälaisia yhteisiä piirteitä ja ominaisuuksia näiltä koirilta löytyy?
  • eloisia, koviakin, haasteita rakastavia
  • varhaiskypsiä, rauhoittuvat myöhemmällä iällä
  • suuri kiinnostus pienriistaan
  • avoimia, ystävällisiä ihmisiä kohtaan
  • helposti "syttyviä ja kiihtyviä"
  • voimakas oma tahto
  • voimakas vahtitaipumus
  • yhteistyöhalukkaita
  • jotkut aggressiivisiä muille koirille
  • alkukantaisia koiria
  • rakastavat kaivamista
  • jotkut kissantappajia
  • hyvät hampaat
  • suuri työinto-> stressaantuvat helposti
  • vaativat suurta kärsivällisyyttä omistajiltaan
Koulutusvinkkeinä annetaan mm. seuraavia ohjeita; ei taisteluleikkejä (tai vain hyvin rajoitetusti), saalisviettiin perustuvia leikkejä kohtuullisesti tai mieluummin vähän, tarvitsee työtehtäviä, vältä jankutusta ja taistelutilanteita koulutuksessa, pidä itselläsi henkinen yliote, koiran käsittely tärkeää, sosiaalistaminen ja ympäristöharjoitukset myös tärkeitä.

Lähteenä olen käyttänyt muistiinpanojani luennolta jonka pitivät Christina von Pfaler ja Tarja Simos-Grönholm.(Yrkesinstitutet Sydväst, Hundetologi- och problembeteenden 1999-2000)

Lopuksi voisin vielä todeta, että alleviivaan ja tunnustan ja tunnistan ainakin omissa pihakoirissani juuri näitä edellä lueteltuja piirteitä...!!!

katso "kaivurin" ilmettä...se on ihan tosissaan!!

torstai 24. tammikuuta 2013

Mielisteletkö...?

...koiraasi?
Miltä mielistely näyttää koirien kesken? Kannattaako ihmisen koiraa mielistellä?

kuvassa Sara (5kk ) mielistelee Qiraa (melkein 9 vuotta)

Etsin esille vanhat muistiinpanoni eräältä mieleenpainuvimmista koiraa käsittelevistä luennoista joilla olen ikinä ollut.
Luento oli Turussa lokakuussa 1999 ja luennoitsijana Ilmari Virtanen, pitkänlinjan saksanpaimenkoirakasvattaja, kouluttanut mm. sakemanneja ja sikaakin. Persoonallinen mies, jolla tuntui koira-tieto-taitoa olevan roppakaupalla.
Luento tuli mieleeni juuri mielistelystä, sillä em. luennon aloitus oli minulle kerrassaan mieleenjäävä; Herra Virtanen, pyysi meitä jokaista vuorollaan tulemaan ja mielistelemään häntä kuin koira konsanaan.

Kukin osallistuja vuorollaan esitti oman manööverinsä, jonka jälkeen herra Virtanen kertoi vain yhden osallistujista osanneen häntä mielistellä koiran tavoin ja elein...Minä esitin oman mielistelyni porukan loppupäässä ja muistan että odotellessani jahkailin, teenkö niinkuin vaistoni sanoivat, vai tekisinkö kuten olin nähnyt muiden tekevän...onneksi päädyin siihen mitä oma vaistoni sanoi, sillä se oli oikein, vaikka poikkesikin muiden esityksistä=) Eli samaan tapaan kuin kuvassa Sara & Qira keskustelevat, mielistelin minä Virtasta vipattaen ja lipoen matalana puolelta toiselle.

Muistiinpanoistani tuolta luennolta löysin hyvin paikkansa pitäviä, niin tärkeitä pikku pointteja pennun ja aikuisenkin koulutukseen...
  • kasvattajayhteys
  • pennun leimautuminen 
  • koiran käsittely pentuiässä
  • yksinolo - eroahdistuksen ennaltaehkäisy
  • sisäsiisteys- voidaan saavuttaa yhdessä viikonlopussa
  • reviiri-poistuminen epämiellyttäväksi äänipakotteella
  • nukkumarauha pennulla tärkeää
  • pennun asema laumassa tärkeää
  • ruokinta-koirakohtainen-asenne-koiran tulee ansaita ruokansa
  • koulutus ruokinnan yhteydessä-uudet asiat-lyhyet koulutussessiot
  • koulutusmetodit-samat läpi elämän
  • palkitsemisella usein enemmin vahinkoa kuin pakotteella-palkkion väärä ajoitus-suostuttelu ja houkuttelu-palkitaan väärää asiaa
  • puute rohkeudessa (arkuus)-ei anneta koiran voittaa-väistämiskäyttäytymistä ei saa palkita
  • viettitoiminta itsessään palkitsee koiran
  • koira on viettiensä vanki
  • koira ei tee ilkeyksissään mitään-tämän Virtanen kyllä kertoi aivan toisin sanoin; niin paljon paljon värikkäämmin=) eipä ole sekään tokaisu päässyt mielestäni hiipumaan! Ja se on kyllä niin totta!!


Muistan myös että luento sai aikaan aikamoista kuhinaa ja pihinää ja arvostelua joissakin kuuntelijoissa, itse tykkäsin, reilu ja rehti, suoraselkäisen oloinen ihminen joka puhui ihan täyttä asiaa ja aivan selkeästi omasta kokemuksesta!!


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Nybygårds Xbox Xero "Xero"


Nybygårds Xbox Xero "Xero"

Xero n. 5kk

Nybygårds Xbox Xero "Xero
Kiitokset Heidille, Tonille ja Otolle kun kävitte Xeron kanssa kylässä! Komee gubbe!

Vielä näyttelyuutisia, Turun kv-näyttelyssä tänään pihakoirat arvosteli Markku Mähönen.
Paikalla meidän Pablo...se oli taas hilkulla, niin hilkulla! Onnea, Onnea, kyllä se kohta...!!
Nybygårds Praktiska Paul "Pablo" AVO ERI2, PU2, SA, VARA-SERT
Nybygårds Pigga Pia "Pigga" AVO H

perjantai 18. tammikuuta 2013

Zeta



ultraäänikuva zeta
photo by s.nenonen


Tänään "Nemi" Nybygårds Näpna Nemi kävi tiineysultrassa ja pentuja on siis tuloillaan.
Kummassakin kohdunsarvessa näkyi ainakin 2 pennunalkua...lukumääräthän ovat vain viitteellisiä ja tärkein tieto ehkä tässä vaiheessa se, että pentuja on useampi kuin yksi tuloillaan...

Pentujen isä on "Otto" Nybygårds Ovanliga Ottar , komea ja mukava koira, jonka elämästä voi lukea enemmin täältä

Suurkiitokset Satulle! Ja Nannalle!
Nyt odotellaan zitten zetoja...zaapuvaksi!
Zuperiloinen olen ziitä!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Pentuoppeja

Meillä taasen harjoitellaan...
Pentu vaikuttaa tervepäiseltä pikkukoiralta, vaikka ikää on vasta reilut 10 viikkoa. Se pysyy hyvin mukana, eli seuraa. Ollaan käyty naapurissa vierailulla Ylvan isänemän Qiran luona, ja minä siis vanhempieni luona. Seuraa minua koko kävelymatkan hienosti, pimeässäkin, en houkuttele enkä juttele pennulle, vaan tyynen rauhallisesti kävelen selkä suorana eteenpäin...on pennun tehtävä pysyä minun mukana. Hyvin tärkeää on muistaa, että pennun tulee seurata johtajaansa, eikä päinvastoin, tässä jo luodaan sitä johtajuutta ja kunnioitusta. Jos koirat eläisivät luonnossa ja pentu joutuisi eroon laumastaan, voisivat seuraukset olla kohtalokkaita...

Tulee luokse kun kutsun sitä. En tuolloin itse kyykistele tai houkuttele, käytän tavallista omaa ääntäni, en mitään piipitystä tms. olen reilusti ihan oma itseni. Piipittävä ääni on mielestäni jo osoitus siitä kuka on "orkesterissa kapellimestari ja kuka vaan piipittää"...

Edellämainittu "orkesterivertaus" pätee myös pennun puremiseen ja hampaittenkäyttöön yhtälailla. Ylva tänään yritti roikkua housunlahkeessani ja minä murahdin ja tuijotin intensiivisesti, pentu päästi sukkelaan irti...kokeillakseen tietysti uudelleen miten "homma toimii" ja toimihan se, samalla murahduksella ja tuijotuksella toisenkin kerran. Toistoja tullaan tekemään kerta kerran perään, se on tiedossa hyvin. Olen lukenut useita pennunkasvatusopuksia joissa sanotaan, että kun pentu puree, tulee ihmisen kiljahtaa kimeästi...mielestäni tämä oppi ei kuitenkaan toimi toivotulla tavalla, joten käytänkin itse koirien omaa kieltä.

Tänään pentu pääsi metsään kävelylle Japin ja Qiran kanssa, pysytteli lähettyvillä koko ajan, joskin oli jatkuvasti mielistelemässä ja lipomassa Qiraa.

On melkein sisäsiisti, tapahtuneet vahingot voi laittaa ihan emännän piikkiin. Ei ole tehnyt tarpeitaan sisälle edes öisin enää, mikä on todella hienoa...olen todella ylpeä pienestä pennustani.

Se on myös nukkunut yönsä hyvin ja huutamatta, vaikka velipoika Yngve vasta vajaa viikko sitten muutti ja Ylva-pentu jäi yksin. Monesti aiemmin on se kotiin yksin jäänyt pentu pitänyt ensimmäiset yöt jos jonkinmoista mekkalaa.

On ollut autoilemassa, ihan yksin kuljetusboxissa. Päästi alkumatkasta ehkä piippauksen tai pari ja sen jälkeen hiljeni. Odotti autossa kauppareissun ajan, näytti nukkuneen ja heräsi kun kuuli oven avautuvan.

Tottakai tämänkin pennun kasvatuksessa kohtaan vielä monenmoisia koukeroita ja takapakkeja ja ehkäpä tämä alku on vaan jotenkin tuntunut yllättävän helpolta. Kaikkeen on varauduttava, ihan kaikkeen...ja aina ei kaikki menekään kuin elokuvissa, teki mitä tahansa...sitkeä, sinnikäs, rauhallinen ja johdonmukainen tulee aina olla, tässäpä sitä haastetta onkin kerrakseen!

Nybygårds Yngsta Ylva nukkumassa metsälenkin jälkeen


lauantai 12. tammikuuta 2013

Nybygårds Xbox Xara "Sara"

Nybygårds Xbox Xara 

Nybygårds Xbox Xara 
Kati & Sara käväisivät tänään visiitillä. Sara on kasvanut ja kehittynyt hienosti, ikää n. 5kk. Reipas koira.
Kiitokset Katille!


perjantai 11. tammikuuta 2013

Elinvoima!

On tärkeä asia koirissa ja tietysti muissakin elävissä olennoissa!
Se huokuu, se näkyy, se kuuluu, se tuntuu, siinä on sitä jotain ja sitä ei voi olla huomaamatta! Jokaisen kasvattajan tulisi panostaa elinvoimaan ja vaalia sitä huolella. Siinä on osa tulevaisuutta...

Olin keskiviikkona Juha Kareksen  luennolla, joka aihepiiriltään käsitteli "Koiranjalostuksen uutta aikaa ja uusia haasteita" Parin tunnin luento, erittäin mielenkiintoinen, herätti paljon ajatuksia, välillä kävi jopa mielessäni josko tässä nyt puhutaan pihakoirista...ainakin elinvoiman osalta! Mielestäni pihakoirilla on elinvoimaa, paljonkin. Luennosta sai itselleenkin voimia ja positiivistä mallia ja ajattelutapaa. Kareksen luennoilla ei tule aika pitkäksi, hänellä on mukaansatempaava tyyli ja tapa kertoa.

Sain Genoscoperilta vastaukset teettämiini  T-box töpöhäntätesteihin. Kumpikin koira oli genotyypiltään normaali, eli pitkähäntäinen (vaikkakin pennun häntä on selkeästi lyhyempi). Kerroin minua askarruttaneesta pikkuprobleemista viime marraskuussa tekstissäni Pitkä vai pätkä , eli eipä nyt selvinnyt syy siihen mikä aiheuttaa nuo hännänpituuden vaihtelut. Tuntematon tekijä/tekijät, selvästi geneettistä taustaa oleva, koska on ilmennyt vain tässä yhdessä narttulinjassa.

Tänään illemmalla meidän 9-viikkoinen Yngve Y-pentueesta muuttaa etelään...ja Ylvasta tulee oikeasti  Yngsta Ylva...Yngvelle perheineen toivotetaan onnea ja menestystä!

Nybygårds Ystra Yngve




maanantai 7. tammikuuta 2013

Yksinoloa

Koira on laumaeläin, lauma tuo sille tukea ja turvaa kaikessa.
Kun pentu lähtee meiltä uuteen kotiinsa, neuvon uutta perhettä varsin pian opettamaan ja totuttamaan pentua myös yksinoloon.
Yksinolo on koiralle laumaeläimenä toisaalta luonnotonta, mutta kuinka monella on mahdollisuus olla koko ajan koiransa kanssa? Tämän päivän yhteiskunnassa harva tekee työtä kotonaan, harvalla on mahdollisuus ottaa koiraansa mukaan töihin ja joka paikkaan...onnellisia ovat ne koirat joille em.on mahdollista. Koira on eläimenä erinomainen sopeutuja, se tottuu ja oppii yksinoloonkin, kun sitä siihen oikealla tavalla totutetaan ja opetetaan. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa...!!

Yksi tärkeimmistä asioista kun yksinoloa ajatellaan/opetetaan koiralle on oikea mielentila. Niin pennun kuin omistajankin tulee olla tasapainoisessa ja rauhallisessa mielentilassa. Pentu ei saisi olla liian virkeä ja riehakas, eikä omistajalla saisi olla säälinsekaisia, kiihtyneitä, kiireisiä ja huolestuneita tunteita jotka vaikeuttavat asiaa ja välittyvät koiralle suoraan.

Pennun itsetunnon rakentaminen/vahvistaminen oikealla tavalla tuo myös apua yksinoloon, kuin myös niin moneen muuhunkin arkiseen asiaan. Koiran ja ihmisen välinen luottamus ja pennun itsetunto rakennetaan pikkuhiljaa rutiinien, leikin ja koulutuksen sekä tietysti hyvän johtajuuden avulla.

Vaikka pentu on ihana ja suloinen ja sen kanssa voisi viettää leikkien ja ihastellen 24/7, tulisi jo alkuaikoina kiinnittää huomiota siihen, että pentu pystyy myös hetken esim. leikkimään itsekseen. Ja ne rajat; eli kielletty ja sallittu tulisi opettaa koiralle heti, nekin tuovat turvallisuutta olemiseen ja elämiseen. Tässäkin asiassa on kohtuullisuus avainsana, sillä liian suurella itsetunnolla varustettu pentu tuottaa toisenlaista päänvaivaa; sillä on "homma hanskassa" eikä se tarvitse ihmistä mihinkään...eli johtajuus siirtyy sukkelaan koiralle jo pikkupentuna. Ja päinvastainen taas tuottaa liian suurta kiintymystä ja riippuvuutta, eli heikommalla itsetunnolla varustettu pentu seuraa ihmistä kuin "hai laivaa" ja panikoi omistajansa pistäytyessä vaikkapa suihkussa ilman pentua.

Epätietoisuus synnyttää pelkoa ja stressiä, tuntemattoman pelko...tässä asiassa pystymme hyvin auttamaan koiriamme, luomalla niille turvallisuutta rutiinien ja johtajuuden avulla. Asiat tapahtuvat suurinpiirtein samalla tavalla aina, samassa järjestyksessä, samoihin aikoihin. Huomaan usein itse kuinka nopeasti jopa pienet pennut oppivat meillä aistiensa ja tarkkaavaisuutensa avulla näitä rutiineja...Ne yhdistävät ja linkittävät asioita, tietyt äänet merkitsevät niille tiettyjä asioita, kuin myös tietyt ihmiset. Esimerkiksi keittiön portin avaamisen äänen pennut linkittävät tuota pikaa tarkoittamaan ulospääsyä. Aamuisin kuulevat pennut heräämiseni (kuin myös muut koiramme) ja osaavat odotella ruokaa. Luoksetulon alkeetkin pennut oppivat jo varhain, kutsuääni yhdistetään toimintaan esim. ruokailun ja ulkoilun yhteydessä.

Päivittäisissä rutiineissa piilee myös oma vaaransa...koirat nimittäin oppivat meidän ihmisten kotoalähtemisrituaalit ja rutiinit hyvin helposti. Pukeudut ulkovaatteisiin ja otat repun ja avaimet - ja koirat jo tietävät että lähdet kotoa...meillä koirat jopa tunnistavat eri vaatetuksen merkityksen. Käytin tässä syksyllä usein yhtä tiettyä kirkasväristä hupparia lähtiessäni "koiralenkille" ystävieni ja koirien kanssa. Joulun alla otin hupparin naulakosta laittaakseni sen pyykkiin ja yllätyksekseni koirat villiintyivät täysin! Ne olivat aivan selvästi oppineet yhdistämään em. hupparin kivaan toimintaan ja olivat lähtökuopissaan...Näyttelyrepun pakkaaminen on myös yhdistetty kivaan toimintaan, sitä on nykyisin vaikea pakatakin koirilta salassa. Aistiensa ja tarkkavaisuutensa avulla ystävämme koirat yhdistelevät aivan käsittämättömän paljon asioita..


 Joku ystävällinen ihminen kertoi minulle äskettäin todella hyvän esimerkin yksinolo-ongelmasta; koira oli pentuna aina jätetty työpäivän ajaksi kodinhoitohuoneeseen, jossa sillä oli oma makuupaikka, vettä, leluja ja puruluita ja riittävästi tilaa, se oli sille turvallinen oma paikka ja se oli tyytyväinen. Eräänä päivänä omistaja halusi antaa koiralleen parasta mahdollista työpäivän ajaksi; vapautta ja liikkumatilaa koko kodissaan, eikä siis sulkenut koiraansa kodinhoitohuoneeseen...seuraukset olivat aika yllättävät; koira oli haukkunut ja metelöinyt päivän, ravannut ympäri huoneistoa, tehnyt tarpeensa sisälle, eikä se ollut tyytyväinen lainkaan omistajansa hyvään ajatukseen ja tarkoitukseen. Koiran paras ei siis aina ole sama asia kuin mitä ihminen ajattelee tai mielessään kuvittelee!

Yksinoloon ei ole olemassa mitään nopeata "pilleri-patentti ratkaisua", vaan se on asia, jota on työstettävä koko ajan ja pitkään ja alusta pitäen.

Asiasta löytyy artikkelia  mm. täältä

Ylva, Yngve, Tyra & Werna


perjantai 4. tammikuuta 2013

Wirnutuoli!

Wirnu-Wirna-Werna, wikkelä weijari walmistaa warsin wauhdikkaasti wautsi-wau design-mööpeleitä!!
Ennen joulua toin koirilleni vanhan nojatuolin, jossa olisi ilo pötkötellä...se on nyt uudestisyntynyt, uudelleenmuotoiltu ja nimetty Wirnadesign-sarjan walmistajan mukaan ensimmäiseksi "Wirnutuoliksi"...

Wirnadesign duunarit tauolla puuhistaan
Wirnadesign walmistaa wirnutuolin wikkelään!! Se on waan yks wilaus ja walmista tuli!!


Onnittelut J-pentueelle, tänään 4 vuotta! Joiku & Jonna & Hippu, onnea!
Sunnuntaina N-pentue 3 vuotiaita! Nemi, Noppa, Nelli & Rufus, onnea!