keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vaarallisilla vesillä...

Siivosin tässä hieman mappejani ja muita dokumentteja ja papereita joita on kertynyt vuosien varrella.
Löytyi vanhoja valokuvia ja vaikka mitä, tarpeellista ja tarpeetonta. Ja hyvin vähän heitin pois, hih, näitähän saattaa vielä tarvita...eli ei siis mikään kunnon suursiivous. Löydöistäni sain aihetta hieman taas kirjoitella...

Vuonna 2005 kun odotimme A-pentuetta, sitä ensimmäistä, jännitys oli huipussaan. Tuolloin oli myös pihakoirakeskusteluissa "kuuma peruna" , sairaus nimeltä Legg-Perthes Näistä sairastuneista koirista kiersi nimilistoja ja listattu oli myös epäiltyjä taudin kantajia...kuin myös koiria joita joku vaan ilmeisesti oli epäillyt Legg-Perthes-sairaiksi, ehkä olivat loukanneet itsensä ja ontuneet tilapäisesti?
Muistan saaneeni Japin ollessa tiineenä informaation, että pentueen isän siskon jälkeläinen Ruotsissa oli sairastunut em. sairauteen ja leikattu. Mikä katastrofi...olin heti murheen murtama ja kauhusta kankea ja satavarma että kaikki pennut sairastuisivat! Näin jälkeenpäin ajatellen, ensireaktioni oli varmaan täysin luonnollinen ja helpotus suuri kun ei A-pentueessa sitten kenellekään Legg-Perthesiä tullutkaan. Nyt tälle voi hieman hymyillä, vaan tuolloin ei kyllä hymyillyttänyt lainkaan.

Vanhat muistot ja fiilikset palasivat elävinä mieleeni kun katselin näitä Legg-Perthes listoja...löysin ne tosiaan siivotessani.


Katselin ne läpi ja totesin että paljonpa on tuttuja nimiä koirien sukutauluista kauempaa. Tuolloin tosiaan sairautta pidettiini suurena ongelmana pihakoirapopulaatiossa. Ihan uteliaisuudesta lukaisin läpi Ruotsalaisten *RAS (vastaava kuin meidän *JTO) joka on päivitetty 2011 ja sen mukaan Legg-Perthes ja lonkkaniveldysplasia luetaan pihakoiran vakavimmiksi terveysongelmiksi. L-P-tapauksia on tiedossa Ruotsissa kolmisenkymmentä joista kolme sellaista, joista ei varmaa dokumentaatiota ole. Lisäksi tekstissä mainittiin, että (siis vahvistamattoman tiedon??) eläinlääkärien mukaan sairaus ei ole pihakoiralla lainkaan harvinainen.

Ruotsin RAS:n terveyskyselyn mukaan (462 vastausta tammikuuhun 2011 mennessä) Legg-Perthes tapauksia oli taulukossa 7 ja missään ei mainittu ovatko ne mukaan laskettu tuohon tekstissä mainittuihin kolmeenkymmeneen. Terveyskyselyn taulukossa sairauksia/vikoja oli; allergia 4,5%, purentavika 4,1%, keisarinleikkaus 3,9% (????), kasvaimet 3,5% ja kivesvika 3,0%. Otanta on siis varsin pieni terveyskyselyjen pohjalta...mikä lienee koko populaation tilanne, sitä voi vain arvailla. Ja hassuinta näissä vioissa oli mielestäni tuo keisarinleikkaus. Mikäs vika se on? Meillä ainakin keisarinleikkaukseen päätyneet synnytykset ovat johtuneet joko pennun virheasennosta/ylisuuresta pennusta, enkä lue sitä sairaudeksi tai viaksi lainkaan.

Eipä ole kadonnut minnekään Legg-Perthes sairaus...kuten ei muutkaan sairaudet. Itse olen mieltänyt asian niin, että kaikki koirani kantavat todennäköisesti sairaita ja sairauksia aiheuttavia geenejä, myös Legg-Perthesiä, vaikka perusterveitä ovatkin ja että jokaisessa pentueessa on sairauksien ja vikojen mahdollisuuksia, enemmin ja vähemmin. Katselen listoja ja pohdin vikoja...mutten tule hysteeriseksi. Olen kuitenkin superiloinen ja kiitollinen koirieni ja kasvattieni terveydestä, sillä sairaus/vika tapaukset ovat olleet todella vähäisiä.

Poikkesinpa hieman otsikosta, heh! Otsikossa viittaan siihen faktaan, että edellä kertomissani listoissa on koirien nimiä ja lisää koirien nimiä ja rekisterinumeroita...ja todellakin, listalla mukana mm. sana LUULTAVASTI jonkusen koiran kohdalla??? Miten voi koiralla sairaus olla luultavasti? Joko se on tai ei ole! Luulo ei ole tiedon väärti! Ja että lähteet tulee tarkastaa ja olla varma asiasta jos jotain kertoo. Tuolla listalla myös kolme eri koiraa ja niiden kohdalla maininta JOKU NÄISTÄ...miten voi tietää jotain jos ei tiedäkään??? Tämän näen todella vaarallisena asiana...

Kuulin myös äskettäin tapauksesta, jossa huhut ja juorut kiersivät ja eräs koira leimattiin huhujen perusteella sairaaksi. Koiran omistaja tästä ei selvinnyt pelkällä selittelyllä ja vakuuttamalla että terve on kuin pukki...hän vielä tutkitutti otuksensa tohtoorilla ja sitä kautta pystyi puhdistamaan koiransa maineen! Eli terve oli, vaan kustannukset ja vaivannäkö asian selvittämiseksi lienivät kammottavat.

Jonkinlainen suodatin on oltava ja sitä on käytettävä, sillä se on tarpeen...monessakin asiassa. Niin koirankasvatuksessa kuin kahvinkeitossakin!

porot jäävät suodattimeen

* RAS  Rasspecifik avelsstrategi
* JTO Jalostuksen tavoiteohjelma


2 kommenttia:

  1. Kaappeja siivotessa löytää kaikenlaisia jänniä ja jo unohtuneita juttua :)

    Olen välillä miettinyt sitä, miten helposti kasvattajat joutuvatkaan suurennuslasin alle. Aika pian oppii huomaamaan, kuka kasvattaa koiria vastuuntuntoisesti ja järjellä. Mutta siitä huolimatta aletaan kaivella koirien taustoista esiin kaikenlaista. Kaipa siinäkin nahka kovettuu aikoijen saatossa.

    Hatun nosto kaikille hienoille ja rehdeille kasvattajille, kuten sinä Jaana :) Mitä tämä elo ja olo olisikaan ilman pihakoiria....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siivoominen itsessään ei ollut niin maistuvaista, vaan ne löydöt=) Kuvia mm. meidän vanhasta Jappimammasta kun se oli pikkuriikkinen ja silti niin topakka!

      Suurennuslaseja on joka puolella ja niiden alla eletään=)
      Koirien taustoista voi löytyä vaikka mitä...ja suodatin on aina hyvä olla, sillä välttämättä kaikki mitä löytyy ei ole oikeeta ja virallista faktaa.

      Kiitos Mia! Sanasi lämmittävät ja tuntuvat hyvältä.

      Poista