Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rajalla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.
Itse näin Paavon vain kerran, kun kävin katsomassa Onnia pentulaatikossa. Nero on meidän ensimmäinen koira ja lemmikki, joten en voi kuin kuvitella miltä tuntuu menettää rakas karvainen perheenjäsen. Tuli kyynel silmäkulmaan. Voimia ja jaksamista! Muistan lukeneeni jokin aika sitten jutun, jossa pieneltä pojalta oli kysytty että miksi koirat elää lyhyemmän aikaa kuin ihmiset. Poika vastasi että "koska koira tietää heti syntyessään miten elämää pitää elää, niin sen ei tarvi harjoitella niin kauan".
Se on aika raskasta ja rankkaa, viisitoista yhteistä vuotta...
Niin, koirien ei tarvitse elämää harjoitella, ne elävät tässä ja nyt, eivät tuhlaa aikaansa turhien asioiden pohtimiseen ja pähkäilyyn. Ovat aitoja ja antavat aina kaikkensa, meillä ihmisillä on paljon opittavaa vielä.
Kiitos Anne. Niin se on, vaan siihen vaikka varautuu...se silti yllättää ja pysäyttää. Viisas eläinlääkäri minulle aikoinaan kertoi myös tällaisen paikkansa pitävän totuuden; ei se elämän pituus ole aina merkitsevä tekijä, vaan ennenkaikkea se elämän laatu. Mielestäni siinä piilee totuus ja toivon että sitä pystyn noudattamaan ja asettaisin aina elämänlaadun ensisijalle.
Kiitos Hannele. Erityisen iloinen olen myös siitä että Paavon kasvattaja ennätti nähdä sen vielä voimissaan reilu kuukausi sitten. Hienon koiran sain, sen parhaan!
Hyvän kodin tarjosit Paavolle niin moneksi vuodeksi. Siitä iso kiitos. Onneksi tosiaan kävin katsomassa Paavoa heinäkuussa. Jäi hyvät muistot. Paavon isukki nukkui pois pari vuotta sitten 16vuoden 4kuukauden ikäisenä, joten pitkäikäisiä olivat niin isä kuin poikakin. Voimia. Tiedän miltä sinusta tuntuu. :(
Osanotto myös minulta! Varmasti on tyhjä paikka kotona, kun joutuu luopumaan pitkäaikaisesta perheenjäsenestä. Onneksi elämä jatkuu kuitenkin, kun uudet koiratulokkaat kirmailevat pitkin lattioita.
<3 Wanhan oli nyt Aika Lähteä. <3 Itse aikoinaan melkein yhtä wanhan ja yhtä ihanan ja yhtä mustan ( :D ) labradorin omistajana tuli ihan nuo vanhus-koiruliinimuistot mieleen ja ....se tunnetila, kun kuolemankin jälkeen sen wanhan koiransa on ikäänkuin vielä tuntevinaan omine äänineen, katseineen ja olemuksineen siinä lähellä, vaikka oikeasti se onkin jo poissa. <3 Jokainen KoiraYstävä elää iäti muistoissamme, ne jättävät pysyvän jäljen. <3 Halaus ja RRRRRutistus. terveisin Heidi & co.
Kiitos Heidi, ne ensimmäiset päivät ovat ne vaikeimmat...tuntee, kuulee ja näkee sitä puuttuvaa vanhusta joka paikassa...joka käänteessä ja tajuaa sen poissaolon.
Sanaton. Lämpimiä ja lohduttavia ajatuksia <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIhana Paavo-pappa... "lapsenvahti". Kepeät mullat ystävälle.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOsanotttoni, Voimia teille <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaNyt olen vapaa
VastaaPoistaja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Eino Leino
Kiitos Heidi!
PoistaHalaus sinulle ja osanottoni <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaBeklagar sorgen och kramar till dig <3
VastaaPoistaTack Linda!
PoistaVoi, ihan tuli tippa linssiin! Paavo oli hieno koira ja eli hyvän elämän. Osanotto!
VastaaPoistaKiitos Jaana. Mahtava koira oli kyllä!
PoistaSuuren suuri menetys. Otan osaa suruusi, Jaana. *Halaus*
VastaaPoistaKiitos Satu!
PoistaOsanotto, jaksamisia.
VastaaPoistaKiitos...elämä jatkuu...
PoistaItse näin Paavon vain kerran, kun kävin katsomassa Onnia pentulaatikossa. Nero on meidän ensimmäinen koira ja lemmikki, joten en voi kuin kuvitella miltä tuntuu menettää rakas karvainen perheenjäsen. Tuli kyynel silmäkulmaan. Voimia ja jaksamista! Muistan lukeneeni jokin aika sitten jutun, jossa pieneltä pojalta oli kysytty että miksi koirat elää lyhyemmän aikaa kuin ihmiset. Poika vastasi että "koska koira tietää heti syntyessään miten elämää pitää elää, niin sen ei tarvi harjoitella niin kauan".
VastaaPoistaSe on aika raskasta ja rankkaa, viisitoista yhteistä vuotta...
PoistaNiin, koirien ei tarvitse elämää harjoitella, ne elävät tässä ja nyt, eivät tuhlaa aikaansa turhien asioiden pohtimiseen ja pähkäilyyn. Ovat aitoja ja antavat aina kaikkensa, meillä ihmisillä on paljon opittavaa vielä.
Osanottoni. Tuli kyllä tippa linssiin :-(
VastaaPoistaMutta - sånt är livet, jokaisen koiranomistajan on tuohon varauduttava.
Kiitos Anne.
PoistaNiin se on, vaan siihen vaikka varautuu...se silti yllättää ja pysäyttää. Viisas eläinlääkäri minulle aikoinaan kertoi myös tällaisen paikkansa pitävän totuuden; ei se elämän pituus ole aina merkitsevä tekijä, vaan ennenkaikkea se elämän laatu. Mielestäni siinä piilee totuus ja toivon että sitä pystyn noudattamaan ja asettaisin aina elämänlaadun ensisijalle.
Aivan.
PoistaJaksamisia!
Paavo-nallukka sai taivaltaa rinnallasi pitkän rupeaman, osanottoni.
VastaaPoistaKiitos Hannele. Erityisen iloinen olen myös siitä että Paavon kasvattaja ennätti nähdä sen vielä voimissaan reilu kuukausi sitten. Hienon koiran sain, sen parhaan!
PoistaHyvän kodin tarjosit Paavolle niin moneksi vuodeksi. Siitä iso kiitos.
VastaaPoistaOnneksi tosiaan kävin katsomassa Paavoa heinäkuussa. Jäi hyvät muistot.
Paavon isukki nukkui pois pari vuotta sitten 16vuoden 4kuukauden ikäisenä, joten pitkäikäisiä olivat niin isä kuin poikakin.
Voimia. Tiedän miltä sinusta tuntuu. :(
Kiitos kuuluu myös sinulle, upealuonteisen ja terveen, pitkäikäisen koiran sain. Ja muistot on minunkin matkassani aina=)
PoistaPitkäikäisyys ja terveys on hienoja ominaisuuksia=) unohtamatta sitä luonnetta...Paavon Huppe isänhän olisin adoptoinut heti, jos olisin saanut=)
Tuntuu juu, luissa ja ytimissä, vähän väliä tulee olo että jotain puuttuu=(
Oj, Jag fick kalla kårar när jag läste din sorgliga nyhet om Paavo :( En fin hund som fick ett långt bra liv hos er. KRAM!
VastaaPoistaTack Tarja!
PoistaOsanotto myös minulta! Varmasti on tyhjä paikka kotona, kun joutuu luopumaan pitkäaikaisesta perheenjäsenestä. Onneksi elämä jatkuu kuitenkin, kun uudet koiratulokkaat kirmailevat pitkin lattioita.
VastaaPoistaKiitos Kukka.
PoistaUudet tulokkaat juu kirmailevat uteliaina ympäriinsä, niitä on ilo ihailla=) terveyttä ja pitkää ikää toivon niillekin!
Voi ihana Paavo... Olipa surullinen uutinen :(
VastaaPoistaMutta hienon elämän sai kanssasi ja mahtavan pihakoiralauman kera, varmasti! Halauksia täältäkin! <3
Surullista on, kiitos Riina.
Poista<3 Wanhan oli nyt Aika Lähteä. <3
PoistaItse aikoinaan melkein yhtä wanhan ja yhtä ihanan ja yhtä mustan ( :D ) labradorin omistajana tuli ihan nuo vanhus-koiruliinimuistot mieleen ja ....se tunnetila, kun kuolemankin jälkeen sen wanhan koiransa on ikäänkuin vielä tuntevinaan omine äänineen, katseineen ja olemuksineen siinä lähellä, vaikka oikeasti se onkin jo poissa.
<3 Jokainen KoiraYstävä elää iäti muistoissamme, ne jättävät pysyvän jäljen. <3
Halaus ja RRRRRutistus.
terveisin Heidi & co.
Kiitos Heidi, ne ensimmäiset päivät ovat ne vaikeimmat...tuntee, kuulee ja näkee sitä puuttuvaa vanhusta joka paikassa...joka käänteessä ja tajuaa sen poissaolon.
PoistaElämä jatkuu...
ÅH, det var svärt Jaana, det var jeg ledsan at læse, du har passet godt på denne hund, 15 år er en flot alder. Føler med dig :'(
VastaaPoistaTakk Helene, har var verkligen en speciell og frisk hund og skolade många gårdshundsvalpar i sitt liv!
Poista