Ingeborg vietti päivänsä terapiakoirana ikäihmisten asumispalveluyksikössä. Sillä on aivan ihana tyyli ja tapa tervehtiä ihmisiä ja saada itselleen ihailijoita ja ystäviä. Monenlaisia adjektiivejä kuulin käytettävän; ihana, kaunis, ystävällinen, herttainen, suloinen, pieni, kiltti, söpö jne. Moni muisteli ja kertoi omista koiristaan vuosien varrella, puhetta pulinaa ja innostusta riitti.
Ingeborg ei välittänyt tuon taivaallista ihmisten erilaisuudesta tai siitä miten he liikkuivat ja millä menopelillä, pyörätuoli oli sille ihan tuttu juttu, kuin myös rollaattori, kävelykeppikin kelpasi. Hyvä makuupaikka löytyi erään miehen sylistä ja jalkojen päältä. Ja mieshenkilö siinä ihastuksissaan hehkutti että sehän on kuin omassa kotonaan täällä. Ingeborg näyttää olevan oikea luonnonlahjakkuus tällä alalla=) No, onhan sillä itselläänkin jo ikää kohta 9 vuotta...ja elämänkokemusta paljon tai ainakin riittävästi.
 |
| Ingeborg nuorempana |
Tuollaiset työpäivät ovat kertakaikkisen ihania, sekä omistajalle, koiralle että asiakkaille! Kävimme Armin kanssa useasti jo edesmenneen mummini hoivakodissa tervehtimässä vanhuksia ja henkilökuntaa. Kaikki nauttivat ja saivat hyvän mielen pitkäksi aikaa. Ja kyllä, pihakoirat ovat ihan luonnonlahjakkuuksia tällä(kin) alalla! :)
VastaaPoistaAivan niin, sitä tunsi itsekin saaneensa jotain mahtavaa...ja tänään aamulla moni kyseli että mihinkäs se Ingeborg on jäänyt=) no, kotona köllötti väsyneenä=)
PoistaIhanaa! Mä olen toivonut että voisin itsekin tehdä koiruuden kanssa terapiakoiran/kaverikoiran/halibernin kaltaisia töitä. Meidän Nero ei vaan siihen hommaan sovi, kun ei välitä vieraista ihmisistä tuon taivaallista :) Oma porukka on äärimmäisen tärkeä, muut taustakohinaa. Sitähän me koiraa hankkiessa tilattiin ja hyvä niin, mutta em. koiraharrastukset voi unohtaa. Onneksi olen keksinyt muita vapaaehtois- ja auttamistöitä :)
VastaaPoistaNiin minustakin, aivan ihanaa oli. Ja eipä taida tosiaan kaikista olla tuohonkaan hommaan...
Poistaonhan sitä tosiaan maailmassa paljon muutakin koiranhommaa=) onneksi!
Heta-tytärkin on pari kertaa käynyt äitini työpaikalla vanhuksia pusuttamassa. Lienee samat ominaisuudet periytyneet tyttärellekin. Koirat ovat niin välittömiä ja rehellisiä, eivät välitä titteleistä eivätkä pankkitilin saldoista. Ovat aidosti läsnä tässä ja nyt. Hyvää ystävänpäivää Jaana perheineen, koirineen, karvoineen kaikkineen! Ja Ingeborgille erityisrapsut! :)
VastaaPoistaNo onpas kiva kuulla, että Heta jatkaa hommia. Koirat on tosiaan aitoja, eivät valehtele ja aidosti läsnä aina.
PoistaKiitos Mirva, niin teillekin ja kaikille muillekin iloista ja onnellista ystävänpäivää!
Luulisin että Saga myös olisi loistava moiseen hommaan..?!
VastaaPoistaTerkkuja!
Huomenna mennään mökille Uunoa moikkaamaan.
Niin oletan minäkin=) ja vielä jos Snäks saisi pallon mukaansa, olisi varmaan täydellistä koirallekin. Iloista hiihtolomaa ja terveiset Unolle ja vanhemmillesi myös=)
Poista