Ei mikään tavallinen tarina-Ingeborg

Tämä on pieni stoori ja lyhennetty versio meidän oman ja rakkaan Ingeborgin tarinasta...sehän oli alkujaan ihan pieni tanskalainen piski vaan tullessaan Suomeen pentuna toukokuussa 2005. Eli sellainen sekarotuinen, jota siis meillä piskiksikin kutsutaan...

Vuonna 2005 olin aloitteleva koirankasvattaja jolla oli suuria haaveita ja näkemyksiä ja kukat hatussa vain keikkuivat. No, onhan minulla näitä haaveita vieläkin, kuin myös syvempiä näkemyksiä kuin tuolloin...ja kukat...ne on ehkä vähän jo kuihtuneet ja hiukset harmaantuneet. 

Sain tuolloin mielestäni aivan loistavan idean tuoda Tanskasta pentu, jonka sukutaulu olisi ihan totaalisesti jotain uutta meillä Suomessa...ja samalla koko maailmassa. Ei hassumpi ajatus lainkaan...vaan sen toteutus osoittautuikin aikaavieväksi ja kimurantiksi tapaukseksi. Taas kerran voin todeta että ei mennyt kuin Strömsössä...

Rotuunotto on lyhyesti kuvattuna tapahtuma jossa ei- rekisteröity koira voidaan hyväksyä johonkin rotuun kuuluvaksi sen ulkomuodon perusteella, ulkomuototuomarin lausunnosta siis. Esimerkiksi tässä tapauksessa, koira joka ulkoisilta ominaisuuksiltaan muistutti riittävän paljon tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa. Tuolloin Tanskassa pihakoiran rotuunotoista vastasi yksi mies, tanskalainen ulkomuototuomari Ole Staunskjaer. Aivan Oikea rotuspesialisti!

Olin yhteyksissä erääseen tanskalaiseen kasvattajaan, joka tiesi rotuunotosta ja hänellä itselläänkin oli "sellainen rotuunotettu" koira. Kyselimme erään toisen pihakoirakasvattajan kanssa sellaista mahdollisuutta että löytyisi pentu, tai kaksikin, joilla olisi mahdollisuus saada rotuunoton kautta paperit (rekisteröityä) ja tuoda se Suomeen ja sitä myötä saada rotuun uutta verta.

Löytyipä sitten tuo Ingeborg pentu, toin sen suomeen 2005 toukokuussa, ilman sukutaulua (=sekarotuinen), mutta muuten kyllä rokotukset ja madotukset kunnossa tuontia ajatellen. Tarkoituksena oli palata Tanskaan pennun kera rotuunottotapahtumaan sen ollessa täysikasvuinen, eli vähintään 10kk ikäinen. Matkaan varauduttiin ja otettiin rabies-vasta-ainetestit ja valokuvat lähtivät tanskalaisen kasvattajan kautta paikalliseen kennelliittoon...sieltä tulikin vastaus ettei valitettavasti onnistu. Joku oli nähnyt koiran kuvan hänen (toisen pihakoirakasvattajan) kotisivuillaan ja kieltävä vastaus perustui siis siihen faktaan ja sääntöön, jonka mukaan rotuunotettavan koiran tuli olla tanskalaisomistuksessa.

Vuodet vierivät ja siinä välillä kyseltiin apuja Ruotsistakin, ilman tulosta. Suomen kennelliittosta anottiin rotuunottoa pihakoiralle  ja sieltä saimme vastauksen että jalostustieteellinen puoltaa, mutta kennelliiton hallitus antoi kieltävän päätöksen tässä asiassa. Tätä seurasi pitkä hiljaisuus ja asia kaivoi ja söi minua sisältäpäin...maailman paras Ingeborg-piski, terve ja todella hyväluonteinen...enkä voinut jalostuskäyttöä ajatella lainkaan...???

Olin ollut samalla yhteyksissä toiseenkin tanskalaiseen kasvattajaan ...hän oli myös hyvin perillä rotuunotosta ja löytänytkin näitä rotuunotettavia koiria jo aiemmin. Hänelle heitin ilmaan tämän asian ja keksittiin se pieni porsaanreikä...eli myin hänelle Ingeborgin syksyllä 2008, matkustin Tanskaan ja Herningiin marraskuussa 2008. Siellä rotuunotoista vastaava tuomari Ole Staunskjaer valitsi 10:stä pihakoiran näköisestä koirasta 4 koiraa jotka saivat rekisterikirjat (eli olivat riittävän rotumääritelmän mukaisia) joukossa tämä minun Ingeborg. Kyllä siinä kyyneleet virtasivat vuolaasti...vihdoinkin asialle saatiin päätös! Se oli ikimuistoinen hetki...!! Tämä koira on kustannuksiltaan ja vaivannäöllisesti varmaan maksanut enemmän kuin mikään tuomani koira...vaan on se ollut sen arvoinenkin ja montaa kokemusta rikkaampana tässä ja nyt! Enää en varmaan moiseen ruljanssiin lähtisi...edes unissani!

Ja Ingeborg ilahduttaa meitä täällä kotosalla päivittäin, kuin myös jälkeläisensä eri puolilla. Kelpo koiria ovat kaikki! Kuulemma kilttejäkin=)

Näillä kuvilla aikoinaan lähti anomus Ingeborgin rotuunotosta...

Ai niin, unohdin tietysti mainita, että ostinpa Ingeborgin  tietysti itselleni takaisin. Rekisterikirja tuli perässä postitse aikanaan...ja Ingeborg rekisteröitiin Suomen Kennelliiton rekisteriin 14.1.2009.

Jos ajattelemme nyt Ingeborgia, sen sukutaulu on täysin tyhjä, sen vanhemmista ei ole varmuutta eikä tietoa (emän olen kyllä tavannut, oli kuin pihakoira, sellainen pikkupiski sekin)...taustalla voi olla vaikka minkälaisia koiria...muunrotuisiakin. Itse olen joskus ajatellut jotain pientä lintukoiraa leikkimielellä, sillä Ingeborg on aina ollut kiinnostunut linnuista ja seisookin niille kuin seisojat konsanaan...samaa ilmiötä olen tavannut sen jälkeläisellä, kuin myös sen jälkeläisen jälkeläisellä...oma pieni puluseni!

Ja iloitsen inspiraatiosta että sain tämän rutistettua ulos!