Sänky on myllätty sikinsokin, lakana on revennyt tai revitty ja koira on kateissa...hetken tarkastelun jälkeen näen että peiton alla on liikettä. Nostan varovasti peittoa ja sen alta paljastuu tuijottava pieni koira joka vähän muriseekin, mukanaan sillä on peiton alla viisisakarainen vihreä muovinen leikkikalu. Koira ei poistu paikaltaan käskemällä vaan nostamalla ja kun lasken sen maahan, palaa se välittömästi suurella kiireellä ja tohinalla paikalleen peiton alle. Sama ilmiö toistuu useana päivänä...hieno koiranpesä tuo meidän sänky.
Herään yöllä ja menen vessaan, sytytän valot ja astun sisään...melkein huudan kauhusta, sillä pyykkikorissa liikahtaa jotain valkoruskeaa! Hetken tarkastelun jälkeen näen kaiken selvästi; Ingeborg on valloittanut pyykkikorin pesäkseen, ei leluja ei pentuja, mutta hyvä pesä on pyykeistä tehty, paikka on rauhallinen ja lämmin, ainakin öiseen aikaan. Ingeborg käyttää pesäänsä muutaman päivän ja yön.
Vaatekaapin ovi on raollaan, laitan sen kiinni...jonkin ajan kuluttua sama ilmiö toistuu, suljen oven uudelleen. Kaapista kuuluu kuitenkin ääniä...hengitystä ja kuopimista...avaan oven ammolleen, sieltä löytyy...Jappi! Valesynnytys taitaa olla meneillään, sitä kestää ainakin vuorokauden, kuopimista ja hengästynyttä, turhautunutta hengitystä ja voihkimista. Jappi asuu kaapissa ainakin viikon ellei toistakin, tulee kiireellä syömään ja nopeasti takaisin, ulkoilemaan ei tule vapaaehtoisesti, Jappi täytyy viedä väkipakolla ulos tarpeilleen. Ulkoa sillä on heti tulenpalava kiire sisälle ja suorinta tietä vaatekaappiin!
Viime talvena kun lunta oli melkeinpä liian paljon ja pakkasta myös, takapihamme terassin alle lumeen oli jäänyt yksi pienen pieni koiranmentävä aukko. Päästin koirat iltapisulle kymmenen maissa illalla, hetken kuluttua otin koirat sisälle (pakkasta oli paljon) ja laskeskelin että yksi puuttuu...Nimenhuudon jälkeen totesin että Lotta on puuttuva koira. Ja eikun ulos takaisin ja kutsumaan Lottaa, joka ei kuitenkaan kutsuista huolimatta tule! Hain sisältä itselleni otsalampun ja tähystelin siitä koiranmentävästä aukosta mahallani lumessa maaten terassin alle...siellä kiilui kaksi silmää!!! Lottahan se siellä killitti, oli ilmeisesti ajatellut rauhaisaa terassinalustaa talvipakkasella omaksi pesäkolokseen. Sainpas tehdä hetken verran maanittelutyötä että Lotta suostui tulemaan pois piilostaan, ehdin jo nähdä mielessäni lumitöitä lapiolla hien virratessa ja ryömiväni mahallani terassin alla jotta saisin oman Lottani sisälle lämpimään. Muutamana iltana Lotta toisti tämän temppunsa.
Näillä pikkuisilla omakohtaisilla kokemuksilla haluan kertoa, että narttukoirilla valeraskaus on tuiki tavallista ja kuuluu siis osana niiden elämään. Niillä on hormonitoiminta samantyyppistä kuin tiineilläkin nartuilla, jotka siis oikeasti odottavat pentuja, mutta pienellä viiveellä. Kun tiineellä nartulla progesteroni-hormoni laskee jyrkästi synnytyksen alkaessa, niin valeraskaalla progesteronitaso laskee loivemmin, eli pikkuhiljaa, aiheuttaen näitä pesäntekoja ja valesynnytyksiäkin pidemmällä ajanjaksolla. Valeraskaana narttukoirat käyvät läpi samoja oireita kuin tiineetkin, väsymystä, ruokahalunmuutoksia, pahoinvointeja, ovat hellyydenkipeitä, eivät jaksa kiinnostua kaikesta tekemisestä tai ulkoilusta jne. Niillä myös herää tietynlainen suojeluvaisto (jälkeläisten suojelu), joka sekin osaltaan voi aiheuttaa omistajalle hämmennystä; narttu saattaa muuttua hetkellisesti epäsosiaaliseksi, eli murisee ja karttaa mieluiten mm.muita koiria, jopa tuttujakin.
Eli summa summarum, hormoneilla on merkitystä monessakin asiassa, ehkä useammassa kuin ajattelemmekaan. Itse mietin aina kun koiran käytöksessä tapahtuu tai näen jotain poikkeavaa, että milloin sillä olikaan viimeksi juoksu/kiima...usein selitys on siinä...
Ja valeraskauden hoitoon sitten...on olemassa lääkitys, mutta se ei mielestäni ole ratkaisu, ei ainakaan omien koirieni kohdalla! Ruokaa voi vähentää ja liikuntaa lisätä, leluja laittaa piiloon, oikeastaan näin pitäisi tehdä jo heti juoksujen alettua. Eikä ehkä kannata liikaa säälitellä koiraa moisesta, vaan olla itse asennoitunut oikein, olla reipas ja todeta että valeraskaus menee itsekseen ohi, aika tekee tehtävänsä ja pian koira on taas oma ihana itsensä...kunnes se seuraava juoksu/kiima tekee taas tuloaan!!
 |
| Göta juoksee |
 |
| Nybygårds Gulliga Göta |
Koiranomistaja joutuu nokatusten mitä jännittävimpien asioiden kanssa..... ja kaikenlaisten kommervenkkien jälkeen huomaa taas oppineensa jotakin kullan arvoista.
VastaaPoistaMielenkiintoista (ja jännittävää sekä hauskaa!) lukea pihistyttösten elämästä :) Meillä kun eletään viriilin nuoren miehen elämää. Minäkin tiedän milloin lähistöllä on joku ihana likka juoksulla. Kårella on iso hinku ulos ja nenä nuuhkuttaa jatkuvasti :) Ne hormoonit..