Stressi

On paha juttu! Niin koiralle kuin ihmiselle ja muillekin eläville otuksille. Sitä kannattaa välttää ja jos vain mahdollista, siihen kannattaa myös paneutua ja pohtia miten (koiran) elämänlaatua siltä osin pystyy parantamaan. Monelle asialle voi ja tuleekin tehdä jotain. Liiallisella ja ennenkaikkea pitkäkestoisella stressillä on seurauksensa, sen on varmaan jokainen havainnut ja kokenut omassa elämässään.

Stressi voidaan ajatella lyhyesti elimistön valmistautumisena joko pakoon tai taisteluun (flight or fight), eli yksilö on sisäisesti täydessä valmiudessa, kaasu pohjassa ja valmiustilassa. Tällainen olotilahan ei pitemmän päälle tiedä mitään hyvää...

Luen parhaillaan Per Jensenin kirjaa joka käsittelee stressiä eläinmaailmassa. Siellä on esimerkkejä joissa eläimiä (rottia) on altistettu stressille ja tutkitaan vaikutuksia mm. mittaamalla vatsahaavan kokoa eri verrokkiryhmissä, kuin myös stressihormonitasoja. Ja miten stressi mm. vaikuttaa eläimen immuniteettiin altistaen eläimen erilaisille sairauksille ja jopa kuolemalle. Rottakokeessa saatiin tulos, jonka mukaan eläimen stressi oli pienempi, kun sitä etukäteen varoitettiin tulevasta epämukavuudesta äänimerkillä.

Eli se että eläin tiedosti ja pystyi ennakoimaan tulevan vaikutti asiaan merkittävästi. Tästä voisi äkkiseltään vetää johtopäätöstä, kuinka tärkeitä esim. koirille nämä päivittäiset ja toistuvat rutiinit ovat. Ne tuovat koiralle turvaa ja tietoa tulevasta, kun kaikki tapahtuu suurinpiirtein saman kaavan mukaan.

Stressiä ajatellessa tulee myös tietää ja tuntea eläimen lajikohtaista käyttäytymistä, sillä usein poikkeava käytös voi olla merkki stressistä. Stressiin vaikuttavat niin sisäiset- kuin ulkoisetkin tekijät.

Itse kiinnitän erityistä huomiota tiineisiin narttuihin ja niiden stressittömään elämään. Ennenkaikkea sijoitusnartut jotka tulevat meille synnyttämään ja hoitamaan pentujaan asettavat omat haasteensa. Niille on saatava ja luotava mahdollisimman turvallinen olo ja tila. Itselläni on kehittynyt hyvät rutiinit sen suhteen ja nartut yleensä sopeutuvat hyvin, ongelmitta ja nopeasti.

Myös tiineyden ja pentujen maailmalle lähdön jälkeiseen elämään nartulla tulee kiinnittää huomiota. Tiineys ja pennut kuluttavat ja rasittavat narttua jossain määrin. Vaikka on kysymys täysin luonnollisista asioista, uskon että ne myös stressaavat. Nartun tulee saada riittävästi ja vahvaa ruokaa myös pentujen lähdön jälkeen, jotta se voi täydentää huvenneita vararavintojaan. Liikunta aloitetaan pikkuhiljaa ja kohtuudella, toipuminen vie aina oman aikansa. Sellaista leppoisaa ja rauhallista oloa alkuun ja edetään hiljalleen normaalia kohti.

Muistan  vuosia sitten tapauksen, jossa luulin oman narttukoirani sairastuneen autoimmuunisairauteen pentujen lähdön jälkeen. Kyseinen koira pissi sisälle ihan mahdottoman kokoisia järviä...asiasta huolestuneena käytinkin sen eläinlääkärillä ja verikokeissa, kaikki veriarvot olivat kuitenkin normaalit, eikä koirasta löytynyt mitään vikaa. Tilanne korjaantui muistaakseni muutamassa päivässä ja sen koommin ei ole sairastellut.

Meidän Töllipoika täällä kotosalla on elellyt stressaavia aikoja viimeiset viikot...kolmella nartulla oli peräkkäin juoksut. Se joutui olemaan eristyksissä makuuhuoneessamme, eikä päässyt toteuttamaan lisääntymisviettiään. Tällainen on viriilille nuorelle urokselle varsin stressaavaa. Töllillä menee siinä mielessä todella hyvin, ettei se ikinä menetä ruokahalujaan (eli stressi lienee hyvin hallinnassa?), kuten niin monet urokset tekevät narttujen juoksujen aikoihin. Nyt on menossa lepovaihe...Tölli on huokaissut helpotuksesta ja lepäilee pois stressin aiheuttamaa väsymystään.


Hauskaa nippelitietoa taas pientä pihakoiraa koskien, etologi Per Jensenin elämää ilahduttavat myös pihakoirat!

Tölli huilaa ja kerää voimia stressin jäljiltä...