Lupasin kirjoitella vielä tanskalaisen ulkomuototuomarin; Ole Staunskjaerin haastattelusta Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisussa. Mielestäni siellä oli hyvinkin tärkeitä ja huomionarvoisia asioita, ainakin minulle itselleni...
Ole Staunskjaer on kieltämättä yksi rodun arvostetuimmista asiantuntijoista. Hän kylläkin itse läpi koko haastattelun muistuttaa, että on niin monta muutakin ihmistä, joita on kiittäminen työpanoksesta tämän rodun hyväksi ja puolesta.
Kysyttäessä Ole Staunskjaerilta, josko hän omistaa pihakoiraa, tai onko koskaan ajatellut hankkia...
Hän vastaa, ettei ole koskaan omistanut, mutta joskus on käynyt mielessä kylläkin, tavattuaan pihakoiran joka on ollut hänen mieleensä. Staunskjaerin perheessä on aina ollut tanskandoggeja ja perhe on kasvattanut niitä vuodesta 1927 lähtien, nyttemmin jo kolmannessa sukupolvessa, joten pihakoiran paikkaa ei vaan ole ollut tarjolla.
Alkuperäinen rotumääritelmä on myös pitkälti tämän miehen käsialaa, kuin myös korjaukset, joita vuosien varrella on toteutettu. Kaikki rotuunotetut koirat Tanskassa ovat Ole Saunskjaerin hyväksymiä. Hän on myös ollut vuosina 2007-2012 mukana jalostustoimikunnassa Tanskassa tekemässä ja toteuttamassa hankalia ja raskaita päätöksiä.
Tanskalaisten pihakoirien rotutyyppi oli tuolloin muuttunut heikompaan suuntaan (koirat olivat liian elegantteja tyypiltään) ja ohjausta asiassa tarvittiin. Jalostustoimikunta antoi tuolloin kasvattajalle vaihtoehdot yhdistelmistä/uroksista, jotka katsottiin kelvollisiksi toteuttaa rotutyypin palauttamiseksi., eli käytännössä lähes kaikki päätösvalta yhdistelmistä/pentueista oli toimikunnalla. Nyttemmin tilanne on parantunut rotutyypin osalta ja kasvattajilla on näinollen vapaammat kädet toteuttaa pentueitaan. Ole Staunskjaer kiittääkin kasvattajia, jotka jaksoivat tämän vaikean ajan yli ja tulokset puhuvat nyt puolestaan.
Hän mainitsee myös, että mm.
FCI:n rotumääritelmän kansilehdessä oleva pihakoiran kuva ei ole ollut ihannepihakoira hänen silmissään; Se on aivan liian "sivistyneen" näköinen. Jos koira on "sivistyneen" tai elegantin näköinen, ei se ole pihakoira. Se voi olla valio ja muuten hyvä yksilö, muttei täydellinen pihakoira!
Rodun alkumetreillä Ole Staunskjaeria huolestutti kovasti rodun mahdollisesti kasvava suosio ja hän toivoikin että löytyisi hyviä kasvattajia, jotka paneutuisivat rotuun perinpohjaisesti. Eivätkä siis pelkästään kasvattaisi pihakoiria taloudellinen hyöty mielessään, se on vienyt niin monen muun rodun ahdinkoon.
Poimin haastattelun tekstistä muutamia mielestäni tärkeitä asioita. Asioita joihin tulisi kiinnittää huomiota, esim. pihakoiran rakenteessa ja liikkeissä. Luonteiden Ole Staunskjaer toteaa olevan kunnossa, pihakoira on ulospäinsuuntautunut ja iloinen koira, kuten se on aina ollut.
Rakenteesta hän sanoo että tulisi muistaa tärkeät rungon mittasuhteet. Pihakoira ei ole rakenteeltaan neliömäinen, eikä sen runko saa myöskään olla liian pitkä, eli ei liian pitkän suorakaiteenkaan mallinen. Sen tulee olla jotain tältä väliltä, kohtuullinen suorakaide, jos nyt niin voi asian ilmaista.
Liikkeet ovat sidoksissa koiran rakenteeseen; liian neliömäinen ja lyhytrunkoinen pihakoira joutuu nostamaan raajojaan ylöspäin, jolloin liikkeestä tulee "tikuttava" ja askel on lyhyt. Liian pitkärunkoinen pihakoira liikkuu pitkin askelin, jolloin liikkeistä tulee "lentävät". Pihakoiran ei siis tule liikkua kuten saksanpaimenkoiran, vaan kuten pinserityyppisen koiran.
Ole Staunskjaer sanoo myös pihakoiran pään mallin olevan ainutlaatuinen, sen paras tuntomerkki. Tanskassa keskityttiin hyvin pitkälti pään muotoon ja rakenteeseen vuosina joina jalostustoimikunta ohjasi pihakoiran kasvatusta.
Oikea ilme ja katse on tärkeää. Kuin myös ylälinja, josta ruotsalaiset olivat alkujaan hieman eri mieltä. Ruotsalaisten ajatus oli että ylälinjan tulisi olla suora, kuten terrieriroduilla, eikä lantiolta kevyesti kaartuva. Pihakoiralle on kuitenkin tyypillistä lantiolta kevyesti kaartuva ylälinja (mikä on ainutlaatuista pihakoiralle, poiketen muista pinserityyppisistä roduista) rotumääritelmänkin mukaan.
Kysyttäessä pihakoiran rotumääritelmästä, löytyykö siitä samanlaista aihetta rakenteellisiin yms. ylilyönteihin, kuten esim. joissain roduissa on käynyt. (Joitakin epäterveitä piirteitä ja ominaisuuksia on alettu ylikorostamaan) Vastaa Ole Staunskjaer, että ei, rotumääritelmässä hän ei näe ylilyöntien vaaraa, kuin myös että rodun parhaaksi työskentelee hyviä kynologeja, jotka pitävät silmällä rotua. Hän lopettaa vastauksensa, muistuttaen vielä pihakoiran liikkeiden tärkeydestä; eli liikkeetkään eivät saa olla liian elegantit.
Lähteenä tekstiini käytin Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisua, jossa Ole Staunskjaerin haastattelun olivat toteuttaneet Esther Svaneborg & Helene Riisgaard Pedersen.
