Olipa kerran...

Olipa kerran Tanskassa pieni pihakoiranarttu, jonka suomalainen kasvattaja osti ja toi Suomeen...sen lonkat röntgenkuvattiin ja tulos oli B.

Myöhemmin tuo sama pieni B-lonkkainen pihakoiranarttu astutettiin B-lonkkaisella Suomessa kasvatetulla uroksella . Ne saivat yhdessä kaksi sievää narttupentua (v. 2008). Narttupennut lonkkakuvattiin vuoden vanhoina ja niiden lonkat olivat mallia; yhdellä D ja toisella C. Koko pentue kuvattiin.

Tuo C-lonkkainen em. pentueen narttu astutettiin myöhemmin A-lonkkaisen uroksen kanssa ja syntyi pentue (v.2010) jossa 6 loistavaa pentua; 4 urosta ja 2 narttua. Koko pentue lonkkakuvattiin niiden ollessa vuoden ikäisiä ja tulokset olivat; 2 B-lonkkaista (33%) ja 4 C-lonkkaista (67%).

Em. pentueen B-lonkkainen urospentu astui C-lonkkaisen nartun ja (v. 2012) syntyi pentue jossa 4 pentua; 1 uros ja 3 narttupentua. Nuo 4 pentua kasvoivat ja ne lonkkakuvattiin vuoden iässä. Jakauma oli 1 A-lonkkainen (25%), 2 B-lonkkaista (50%) ja 1 C-lonkkainen (25%). Ja kuvausprosentti oli 100% eli koko pentue.

Vuonna 2012 syntyneen pentueen toinen B-lonkkainen narttupentu astutettiin A-lonkkaisella uroksella vuonna 2014, syntyi 5 pentua; 2 uros- ja 3 narttupentua. Pennut kasvavat nyt rauhassa ja rakastettuina omissa kodeissaan, ne tullaan lonkkakuvaamaan sitten kun on sen aika. Menossa 4. sukupolvi tuosta pienen pienestä tanskalaisesta pihakoiranartusta jonka suomalainen kasvattaja osti ja toi Suomeen...

On olemassa toinenkin kertomus...C-lonkkaisen Tanskassa syntyneen narttukoiran tarina...sillä on 3 pentuetta. Ensimmäinen pentue A-lonkkaisen suomalaisen uroksen kanssa, toinen pentue B-lonkkaisen ruotsalaisen uroksen kanssa ja se kolmas pentue, B-lonkkaisen suomalaisen uroksen kanssa. Tulokset jälkeläisten lonkkakuvista ovat seuraavanlaiset; A-40%, B-30% ja C-30% (kuvattu 91% sen jälkeläisistä). Toisen sukupolven jälkeläisiä ei ole kaikkia vielä rtg-kuvattu, mutta jo kuvatuissa loistavat tulokset; 67% A-lonkkaisia ja 33% B-lonkkaisia.

Tässä on pienen pieni lonkkatarina ja toinenkin...ja siinä samalla se kertoo paljon muutakin, jos osaa lukea...!

Kasvattaminen on minulle jatkumo...sukupolvi toisensa jälkeen...uskallusta ja työtä se teettää, mutta antaa niin paljon. Aikaa siihen kuluu jonkin verran, mutta mikä kiire meillä on tässä valmiissa maailmassa??
Ja kertomus kertoo siis esimerkkitulosta vain koiran yhdestä osasta...koira on yksi suuri kokonaisuus johon kuuluu niin paljon, paljon, paljon muuta...!! Kaikkea ei voi saada tässä, nyt ja heti...

Maltti on valttia monessa asiassa...Oodi kaikille koirille!!


"Löydä kaaoksesta yksinkertaisuus, epäjärjestyksestä harmonia. 
 Vaikeuksien keskellä piilee mahdollisuus"
                * Albert Einstein (1879-1955)*

sisko ja sen velipuoli

Gårdhunden lehdestä luettua...jatkoa

Lupasin kirjoitella vielä tanskalaisen ulkomuototuomarin; Ole Staunskjaerin haastattelusta Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisussa. Mielestäni siellä oli hyvinkin tärkeitä ja huomionarvoisia asioita, ainakin minulle itselleni...

Ole Staunskjaer on kieltämättä yksi rodun arvostetuimmista asiantuntijoista. Hän kylläkin itse läpi koko haastattelun muistuttaa, että on niin monta muutakin ihmistä, joita on kiittäminen työpanoksesta tämän rodun hyväksi ja puolesta.

Kysyttäessä Ole Staunskjaerilta, josko hän omistaa pihakoiraa, tai onko koskaan ajatellut hankkia...
Hän vastaa, ettei ole koskaan omistanut, mutta joskus on käynyt mielessä kylläkin, tavattuaan pihakoiran joka on ollut hänen mieleensä. Staunskjaerin perheessä on aina ollut tanskandoggeja ja perhe on kasvattanut niitä vuodesta 1927 lähtien, nyttemmin jo kolmannessa sukupolvessa, joten pihakoiran paikkaa ei vaan ole ollut tarjolla.

Alkuperäinen rotumääritelmä on myös pitkälti tämän miehen käsialaa, kuin myös korjaukset, joita vuosien varrella on toteutettu. Kaikki rotuunotetut koirat Tanskassa ovat Ole Saunskjaerin hyväksymiä. Hän on myös ollut vuosina 2007-2012 mukana jalostustoimikunnassa Tanskassa tekemässä ja toteuttamassa hankalia ja raskaita päätöksiä.

Tanskalaisten pihakoirien rotutyyppi oli tuolloin muuttunut heikompaan suuntaan (koirat olivat liian elegantteja tyypiltään) ja ohjausta asiassa tarvittiin. Jalostustoimikunta antoi tuolloin kasvattajalle vaihtoehdot yhdistelmistä/uroksista, jotka katsottiin kelvollisiksi toteuttaa rotutyypin palauttamiseksi., eli käytännössä lähes kaikki päätösvalta yhdistelmistä/pentueista oli toimikunnalla. Nyttemmin tilanne on parantunut rotutyypin osalta ja kasvattajilla on näinollen vapaammat kädet toteuttaa pentueitaan. Ole Staunskjaer kiittääkin kasvattajia, jotka jaksoivat tämän vaikean ajan yli ja tulokset puhuvat nyt puolestaan.

Hän mainitsee myös, että mm. FCI:n rotumääritelmän kansilehdessä oleva pihakoiran kuva ei ole ollut ihannepihakoira hänen silmissään; Se on aivan liian "sivistyneen" näköinen. Jos koira on "sivistyneen" tai elegantin näköinen, ei se ole pihakoira. Se voi olla valio ja muuten hyvä yksilö, muttei täydellinen pihakoira!

Rodun alkumetreillä Ole Staunskjaeria huolestutti kovasti rodun mahdollisesti kasvava suosio ja hän toivoikin että löytyisi hyviä kasvattajia, jotka paneutuisivat rotuun perinpohjaisesti. Eivätkä siis pelkästään kasvattaisi pihakoiria taloudellinen hyöty mielessään, se on vienyt niin monen muun rodun ahdinkoon.

Poimin haastattelun tekstistä muutamia mielestäni tärkeitä asioita. Asioita joihin tulisi kiinnittää huomiota, esim. pihakoiran rakenteessa ja liikkeissä. Luonteiden Ole Staunskjaer toteaa olevan kunnossa, pihakoira on ulospäinsuuntautunut ja iloinen koira, kuten se on aina ollut.

Rakenteesta hän sanoo että tulisi muistaa tärkeät rungon mittasuhteet. Pihakoira ei ole rakenteeltaan neliömäinen, eikä sen runko saa myöskään olla liian pitkä, eli ei liian pitkän suorakaiteenkaan mallinen. Sen tulee olla jotain tältä väliltä, kohtuullinen suorakaide, jos nyt niin voi asian ilmaista.

Liikkeet ovat sidoksissa koiran rakenteeseen; liian neliömäinen ja lyhytrunkoinen pihakoira joutuu nostamaan raajojaan ylöspäin, jolloin liikkeestä tulee "tikuttava" ja askel on lyhyt. Liian pitkärunkoinen pihakoira liikkuu pitkin askelin, jolloin liikkeistä tulee "lentävät". Pihakoiran ei siis tule liikkua kuten saksanpaimenkoiran, vaan kuten pinserityyppisen koiran.

Ole Staunskjaer sanoo myös pihakoiran pään mallin olevan ainutlaatuinen, sen paras tuntomerkki. Tanskassa keskityttiin hyvin pitkälti pään muotoon ja rakenteeseen vuosina joina jalostustoimikunta ohjasi pihakoiran kasvatusta.
Oikea ilme ja katse on tärkeää. Kuin myös ylälinja, josta ruotsalaiset olivat alkujaan hieman eri mieltä. Ruotsalaisten ajatus oli että ylälinjan tulisi olla suora, kuten terrieriroduilla, eikä lantiolta kevyesti kaartuva. Pihakoiralle on kuitenkin tyypillistä lantiolta kevyesti kaartuva ylälinja (mikä on ainutlaatuista pihakoiralle, poiketen muista pinserityyppisistä roduista) rotumääritelmänkin mukaan.

Kysyttäessä pihakoiran rotumääritelmästä, löytyykö siitä samanlaista aihetta rakenteellisiin yms. ylilyönteihin, kuten esim. joissain roduissa on käynyt. (Joitakin epäterveitä piirteitä ja ominaisuuksia on alettu ylikorostamaan) Vastaa Ole Staunskjaer, että ei, rotumääritelmässä hän ei näe ylilyöntien vaaraa, kuin myös että rodun parhaaksi työskentelee hyviä kynologeja, jotka pitävät silmällä rotua. Hän lopettaa vastauksensa, muistuttaen vielä pihakoiran liikkeiden tärkeydestä; eli liikkeetkään eivät saa olla liian elegantit.

Lähteenä tekstiini käytin Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisua, jossa Ole Staunskjaerin haastattelun olivat toteuttaneet Esther Svaneborg & Helene Riisgaard Pedersen.

Käytösongelmia ja ratkaisujako?

Silloin ja tällöin vierailen Tanskan kennelliiton Hundenyt sivustolla. Siellä on monenlaisia uutisia koirista ja kaikesta niihin liittyvästä ja koirauutisia jopa ympäri maailmaa.

Minut pysäytti taas kerran uutinen siitä, kuin monta täysin tervettä koiraa Tanskassa vuosittain lopetetaan käytösongelmien vuoksi. Lukumäärä oli kerrassaan hämmästyttävä n. 5000 koiraa vuosittain! Tieto perustuu eläinlääkäreiltä kerättyyn tietoon, raportti on vuodelta 2007 ja Tanskan kennelliiton arvion mukaan samanmoinen lukumäärä käytösongelmaisia koiria lopetetaan todennäköisesti tänäkin vuonna...Mikä lienee tilanne meillä Suomessa? Onkohan se yhtä synkkä?

Uutinen täällä
Uutisessa myös kritisoidaan koiranhankintaan liittyvää problematiikkaa, eli hankitaan vääränlainen koira vääränlaisin odotuksin. Rodusta ja sen erityistarpeista ja koiran luonnollisesta käyttäytymisestä ei ehkä tiedetä tarpeeksi, mikä voi johtaa monenlaisiin ongelmatilanteisiin. Haastatellun kokeneen koirankouluttajan mukaan noin 9 koiraa kymmenestä voitaisiin pelastaa koulutuksella. Useimmiten ongelmat kärjistyvät ja esim. suurin osa koirien purematapauksista tapahtuukin kotona; koiralle on jätetty/annettu liian suuri vastuu asioista.

Kyseisen kouluttajan ajatuksia lisää täällä hundetraener hänen mukaansa on myös valitettavan yleistä että ihmiset kohtelevat koiraansa väärin.

Jos en väärin muista, on pihakoirienkin yleisin lopetussyy ollut Tanskassa tuon vuoden 2007 raportin mukaan käytösongelmat ja ennenkaikkea ne aggressiot...mitä tästä pitäisi ajatella?

Minulla kävi täällä jokunen aika sitten koira, jonka omistajat olivat kovasti huolestuneita ja halusivat että katsastaisin tilanteen. Koiralla oli heidän mukaansa "rasistisia" piirteitä. Se ei omistajan kertoman mukaan tullut samanrotuisten lajitoveriensa kanssa toimeen; joissain tapauksissa tilanne eteni tappelun asteelle ja toisissa ei vaan koirat päässeet yhteisymmärrykseen, syystä, toisesta taikka kolmannesta...

Pohdin kovasti tilannetta etukäteen, kuin myös omia koiriani, joita voisin käyttää tilanteen katsastuksessa apuna. Sinänsä erikoinen tilanne, sillä minulla oli kotona kaksi juoksunarttua, kuin myös kaksi urosta, jotka tietysti kävivät kierroksilla juoksunarttujen hajuista. Lisäksi yksi narttu, jolla pennut, ja kaksi valeraskasta ja yksi dominantti tyyppi (jota en moiseen voinut ajatellakaan) ja sitten vielä 11 viikkoinen pentu...näistähän oli helppoa valita se sopivin=)

Päätös tuli sitten tehtyä ihan sukkelasti, kun ensin tapasin tuon koiran. Menimme kävelylle metsään ja otin mukaani urokset, toinen nuori vuotias ja toinen jo kypsemmässä iässä. Alkuun pihallamme ja hihnoissa kyseinen vieras koira hieman irvisteli uroksille. Jatkoimme matkaa metsään ja päästimme koirat irti...urokset kävivät haistelemassa tulijan tarkkaan ja matka jatkui sen kummemitta kommeluksitta. Ei mitään örinöitä eikä pörinöitä suuntaan taikka toiseen. Täysin normaalia menoa, koirat juoksivat edestakaisin ja ympäri haistellen maastoa ja käyttäytyen aivan normaalisti. Nuori urokseni ja tuo vieras koira jopa leikkivät keskenään hippasta.

Halusin vielä testata koiraa narttujen kanssa...eli takaisin kotipihalle ja koirat vaihtoon. Nyt otin mukaani toisen valeraskaista nartuista ja toisen juoksuisen (juoksu oli vasta aluillaan). Sama kuvio toistui...ei mitään ongelmia ja vieras koira leikki hippasta nuoren juoksunartun kanssa. Valeraskas koirani teki ihan oman lenkin alkuun, poistuen paikalta ja palaten pikapuoliin katsastamaan meitä...ei mitään ongelmia senkään kanssa. Eli summa summarum, mielestäni koira oli täysin normaali, vailla ongelmia ja käyttäytyi täysin koiramaisesti.

Ongelma lienee muualla...ehkäpä koirissakin on tyyppejä, joiden kemiat ei vaan jostain syystä kohtaa?
En itsekään oleta tai vaadi omilta koiriltani että niiden tulisi olla kaikken kanssa ihan bestiksiä, mutta tuolloin joudun käyttämään tilanteissa omaa auktoriteettiäni apuna. En jätä vastuuta koirilleni niissä tilanteissa.

Iloista viikonloppua!

Nybygårds Gulliga Göta, 3 kk

 Jostain syystä Göta on ajatuksissani paljon...tässä kaunis kuva Götasta noin kolmikuisena.

Ei mikään tavallinen tarina!

Kansainvälisiä...

Ovat koirat, niillä ei tunnu olevan kielimuureja, kommunikointi käy aivan luonnostaan...Gem tuli perjantaina Tanskasta ja osasi heti kommunikoida luontevasti muiden kanssa! Erityisesti Ylvan kanssa oli kivaa.

Ylva & Gem

Nybygårds Yngsta Ylva & Little Denmarks Genuine Gem

Ylva & Gem

Lauantaina Lahden KV näyttelyssä Nybygårds Xbox Xena "Heta" ilahdutti pentuluokassa iloisella ja reippaalla käytöksellään kaikkia. Nybygårds Praktiska Paul "Pablo" AVO EH, Nybygårds Ovanliga Ottar "Otto" AVO ERI2, Nybygårds Taktiska Tage "Tito" AVOH. Suurensuuret kiitokset ja onnittelut kaikille näytelmissä esiintyneille koirille omistajineen!