Mikä on hyvä suku?

Monesti kuulee puhuttavan, että se ja se koira on hyvää sukua. Mikä ihme on hyvä suku? Ja mikä sitten on huono suku? Onko toiset jotain aatelisia? Ja toiset sitten rupusakkia? Hah??? Onko sillä merkitystä...

Hyvä suku voi merkitä eri ihmisille hyvinkin erilaisia asioita, riippuen katsantokannasta. Joillekin hyvä suku koostuu hyvistä vanhemmista ja lähisukulaisista joilla on hienoja titteleitä, joko koe-tai näyttelypuolella...pitäisikö niitä sitten ajatella vaikka aatelisina? Toisille hyvä suku voi merkitä ennemminkin hyvää terveyttä...tai hyväluonteisia sukulaisia...tai hyvää ulkomuotoa, joka sekin voidaan liittää edellämainittuihin titteleihin. Hyvä suku voi jollekin olla tietyn kasvattajan kasvattamat koirat, niistä on kuullut pelkkää hyvää...tai hyvää sukua voi olla vaikkapa vanhaa sukua, eli sukutaulussa on vanhoja nimiä/koiria ja yksilöitä esillä. Niin tai näin, kaikilla on sukua ja sukulaisia, enemmän tai vähemmän. Usein myös sanotaan; "suku on pahin"...ja suvun "musta lammas", mitä se sitten tarkoittaneekin.

Mielestäni kun ajatellaan pihakoiria ja niiden sukuja, en voi sanoa että joku suku olisi huono tai joku hyvä. Jokaisesta suvusta löytyy, kun tarpeeksi kaivellaan, aina jotain mainittavaa. Kaikkea ei voi tietääkään, se on sula mahdottomuus. Itsellänikin on pentueita, joissa jotkut koirat ovat tavallaan "kadonneet"...omistajat eivät ole pitäneet yhteyttä juuri lainkaan. (Enkä sitä tietenkään voi vaatiakaan, toivoa kylläkin.) Näistä koirista en tietenkään voi tietää, mitä on tapahtunut ja miten on koiran elämä sujunut...onko se ollut terve jne. Tietyn ajan jälkeen, ei enää itsekään kehtaa ottaa yhteyttä, ties vaikka mitä on tapahtunut, ihmisille tai koirille? Yhteystiedotkin ovat saattaneet muuttua jne.

Ja uskokaa tai älkää, ihan ihmissuhteet ja henkilökemiat vaikuttavat todella suuresti koirien sukuihin. Kun tulee jonkun kanssa hyvin toimeen ja hänellä on esim. uroskoira jota on siis helppo kysyä jalostukseen...entäpä se päinvastainen tilanne? Pahimmalla "vihulaisella" on komea ja hyvä koira...onko sitä helppoa kysyä jalostuslainaan? Ja vaikka alentuisikin kysymään, sitä tuskin saa käyttöönsä... Eihän sen näin pitäisi mennä, vaan ihmissuhteista huolimatta tulisi olla rodun ja koiran paras ajatuksissa, eikö? Ajatus on kyllä täysin utopinen...ennemmin taitaa lehmät lentää...

Tulisi myös ajatella niitä vähemmin käytettyjä sukuja ja vanhempia sukuja, etteivät ne pääsisi katoamaan tyystin. Niissäkin suvuissa voi olla paljon hyviä asioita annettavana populaatiolle, jotain mitä muista suvuista on jo ehkä päässyt katoamaan. Valioiden vanhemmista ei välttämättä kasva uusia valioita, vaatimattomista vanhemmistakin voi saada todella hyviä jälkeläisiä, jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa, niin suvussa kuin yksilötasollakin.

Nybygårds Typiska Tyra & Nybygårds Lovande Lotta ja takana Nybygårds Visa Vickan
photo Riina & Kristian

Tällaista pohdintaa sukulaisista ja suvuista...