Gårdhunden-lehdestä luettua

Tanskalaisen pihakoirayhdistyksen juhlajulkaisu Gårdhunden tulla tupsahti kotiin. Tällä kertaa juhlapainos; 25 vuotta ensimmäisestä virallisesta näyttelystä Tanskassa tälle rodulle. Olen lueskellut lehden useampaan kertaan, katsellut kuvia ja tuntuu että lehti oikein inspiroi minua! Ja että on pakko kirjoittaa tuosta lukemastani...sellaista sisäistä paloa, jota ei sammuta kuin kirjoittaminen. Tai ehkei sitä sammuta enää mikään...jaksan aina vaan innostua näistä historiikeistä ja muistakin pihakoira-asioista uudelleen ja uudelleen.

Lehdessä oli aivan upeita vanhoja lehtiartikkeleita kuvineen rodun alkutaipaleelta mm. 1979 alkaen, todella kiinnostavaa luettavaa. Kuin myös kaksi inspiroivaa haastattelua; Tanskan pihakoirayhdistyksen kunniajäsenet Jytte Weiss ja Ole Staunskjaer, joita kumpaakin saamme paljolti kiittää tästä upeasta koirarodusta. Tai ainakin siitä, että rotu on saanut virallisen hyväksynnän ja arvoisensa statuksen.
Haastattelut olivat toteuttaneet Esther Svaneborg ja Helene Riisgaard-Pedersen, suurkiitokset heille, olen hurahtanut täysin lukemaani.

Jytte Weiss, nyt jo 95-vuotias rouva, on ollut tärkeässä tehtävässä pelastamassa vanhoja, melkeinpä unohdettuja tanskalaisia koirarotuja (mm. broholmer, dansk spids, gammel danske hönsehund, herthapointer) kuten myös tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Hän on toiminut mm. 1980-luvulla organisaattorina, eli peräänkuuluttanut lehdissä "Land Fox terriereitä" eli tulevia tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria. Hän on myös omistanut ja kasvattanut muutaman pentueen pihakoiria joskus aikoinaan. Ja kirjoittanut lehtiin artikkeleita/kokemuksiaan rodusta.

Todella hauska oli kertomus, jossa hän etsi urosta pihakoiranartulleen. Eräällä paikallisella venäläisellä papilla oli komea urospihakoira jota Jytte halusi lainata nartulleen. Kumpikaan osapuoli ei osannut puhua toistensa kieltä, joten kommunikoinnissa oli apuna Jyten aviopuoliso (joka oli ammatiltaan tanssija ja näyttelijä teatterissa). Hän ratkaisi hetkessä kielipulman; osoitti kumpaakin koiraa ja näytti omaa vihkisormustaan ja esitti kysyvän katseen tuolle venäläiselle pappismiehelle. Yhteisymmärrys asiasta syntyi heti ja Jyten narttukoira saikin vuoden välein kaksi pentuetta tuon venäläisen papin koiran kanssa.

Ole Stauskjaer, tunnettu ulkomuototuomari, niin meillä kuin muuallakin. Häntä voinemme pitää yhtenä rodun kunnioitettavista opettajista/perustajista/asiantuntijoista. Hänen haastatteluunsa palaan vielä erikseen, sillä siinä oli mielestäni paljon hyvää asiaa koskien pihakoiran ulkomuotoa, kasvatusta, kuin myös "sudenkuoppia" joihin ei tulisi langeta jne.

Gårdhunden Jubileumsudgave 2014

Ei mikään tavallinen tarina!

Porvoossa

Oli tänään upea auringonpaiste!
Ja näyttelyssä paljon pihakoiria...halusin itsekin esittää tanskalaistuomarille Ole Staunskjaerille Töllin ja Lotan ja kuulla hänen mielipiteensä näistä koirista. Em. ulkomuototuomari on ollut mm. vastuussa rotuunotoista, jalostuksesta jne. Tanskassa eli oikeaksi asiantuntijaksikin voisin mainostaa.

Arvostelun jälkeen vaihdoin muutaman sanan Ole Staunskjaerin kanssa mm. Lotasta=) Kerroin hänelle että Lotan emä on hänen rotuunottamansa koira vuodelta 2008, mikäli hän sattumoisin muistaa...johon hän tyytyväisenä totesi, että Lotta on oikeantyyppinen  ja että se oikea rotutyyppi on hyvin hyvin tärkeä asia! Asia jota ei koskaan saisi unohtaa!

Ole Staunskjaer on ollut monessa mukana pihakoiran historiassa. Täällä linkki jossa voitte ihailla hänen kasvatustyötään tanskandoggien parissa Blaaholm kerrassaan upeita koiria!

Oli mukavaa tavata taas tuttuja ja rupatella mukavia...! Kiitokset ja Onnittelut kaikille!

Nybygårds Ovanliga Ottar "Otto" AVO EH3
Nybygårds Praktiska Paul "Pablo" AVO EH2
High West Terry "Tölli" VAL ERI1 SA PU2
Nybygårds Lovande Lotta "Lotta" AVO ERI1 SA PN4

Kuvituksena saa tässä samalla toimia eilen ottamani kuvat X-pennuista

Täällä pennut kasvavat ja voivat hyvin Ingeborgin hyvässä hoidossa. Painoa on kertynyt kilon kahta puolin.
Syövät jo kiinteää ravintoa, eli jauhelihaa ja keltuaista ja ruokaöljyä sopivassa suhteessa sekoitettuna, näin aluksi 2-3 kertaa päivässä. Leikin alkeita on jo ollut nähtävissä, purevat toisiaan...siis hampaattomilla suillaan...kuulevat ja reagoivat jo ääninkin ja kävelevät jotenkuten. Eli kaikinpuolin normaalia koiranpennun kehitystä.