 |
| Nybygårds Typiska Tyra "Tyra" & B-puppies 3 weeks |
 |
| tyttelityyny |
 |
| Tyran tuplat |
 |
| kuono suussa |
 |
| B-urospentu |
 |
| B-narttupentu |
tiistai 16. syyskuuta 2014
Kolmiviikkoiset B-pennut
Kuvia meidän pienistä ihanuuksista...
Tyra hoitelee näitä bambuloita, jotka kasvavat ja kehittyvät hienosti. Jaloilleen nousivat, vaikka bulskia ovatkin...korvatkin pelittää ja leikkiä jo yritetään kovasti. Sellaisia ihan jonkun minuutin pätkiä ja taas huilataan...kylläpä ovat ihania! Hurmaavia! Ja tahti sen kun kiihtyy...
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Porvoo KR 14.9.2014
Carsten Birk Tanskasta arvosteli tänään tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat Porvoossa. Sää oli kerrassaan loistava, upea! Auringonpaistetta ja iloisia ihmisiä...ihanaa!
Ailalle & Jarille & Ossille kaikille ISOT halit, olette mahtavia!
Suuret kiitokset kaikille mukana olleille, kuin myös onnittelut!
Nybygårds Vilda Viggo "Viggo" AVO EH2
Nybygårds Zamba Zaza "Nyyti" NUO ERI1
Nybygårds Zumba Zuzu "Pyre" NUO H
Nybygårds Visa Vickan "Vickan" AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP
Nybygårds Wettiga Werna "Wirnu" AVO ERI2 SA PN2 VARA-SERT
Nybygårds Xbox Xara "Sara" AVO EH
Nybygårds Cajsa Caramel "Cajsa" VET ERI1 ROP-VETERAANI
Nybygårds KASV1 KP ROP-KASVATTAJA
Ja kuvia tältä päivältä Porvoosta....
Erityisen ilahtunut olen näistä lauseista "Charming character" mm. Wernan arvostelussa, kuin myös kasvattajaluokan "Excellent characters" ja Nyyti joka oli se "Funny dog"...!! Pieni pelle pisti parastaan...kiitos & kumarrus kaikille!
Ailalle & Jarille & Ossille kaikille ISOT halit, olette mahtavia!
Suuret kiitokset kaikille mukana olleille, kuin myös onnittelut!
Nybygårds Vilda Viggo "Viggo" AVO EH2
Nybygårds Zamba Zaza "Nyyti" NUO ERI1
Nybygårds Zumba Zuzu "Pyre" NUO H
Nybygårds Visa Vickan "Vickan" AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP
Nybygårds Wettiga Werna "Wirnu" AVO ERI2 SA PN2 VARA-SERT
Nybygårds Xbox Xara "Sara" AVO EH
Nybygårds Cajsa Caramel "Cajsa" VET ERI1 ROP-VETERAANI
Nybygårds KASV1 KP ROP-KASVATTAJA
Ja kuvia tältä päivältä Porvoosta....
 |
| Nybygårds Zumba Zuzu "Pyre" |
 |
| Nybygårds Zamba Zaza "Nyyti" |
 |
| Nybygårds Wettiga Werna "Wirnu" |
 |
| Nybygårds Visa Vickan "Vickan" |
 |
| avoimet urokset, etunenässä Viggo |
 |
| avoimet nartut Werna morjenstaa |
 |
| avo nartut Vickan, Werna, Bella |
 |
| kasvattajaryhmä Nyyti morjenstaa |
 |
| kasvattajaryhmä, Vickan, Wirnu, Sara & Nyyti |
Erityisen ilahtunut olen näistä lauseista "Charming character" mm. Wernan arvostelussa, kuin myös kasvattajaluokan "Excellent characters" ja Nyyti joka oli se "Funny dog"...!! Pieni pelle pisti parastaan...kiitos & kumarrus kaikille!
lauantai 13. syyskuuta 2014
Lauantain viettoa siellä ja täällä
Vilho-Nybygårds Atletiska Ante vietti lauantaipäiväänsä pihakoirayhdistyksen matchshown merkeissä...onnea Vilholle! Hannalle kiitokset Vilhon kuvista!
Itse olin retkellä Snappertunassa Margitin, Bodilin, Ellenin, Kiran, Götan, Baccuksen, Töllin ja Gempojan kanssa...ihana tunnin lenkki hiljaisella aurinkoisella metsätiellä. Koirat juoksivat vapaina ja nauttivat, kuin myös me ihmiset. Kerrassaan ihana ilma! Bodilille kiitokset tarjoilusta, kuin myös Margitille, loistava lauantai-iltapäivä, voiko parempaa toivoa...
Loistavaa lauantai-iltaa kaikille.
 |
| Nybygårds Atletiska Ante "Vilho" photo Hanna V. |
Loistavaa lauantai-iltaa kaikille.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Kaksiviikkoiset B-pennut
Kynnet leikattu & eka matokuuri annettu...aikas pulskia pentuja...
Tuohon pikkupentujen madotukseen pikkuvinkkiä. Olen monesti kuullut että se koetaan hankalana ja sotkuisena asiana. Sitä se ei suinkaan ole, kun keksii pikkujujun...
Terve imeväisikäinen pentu yleensä haukottelee, kun sen nostaa uniltaan ja pitää hieman pystyasennossa. Suupieltä voi myös hieman sormella kutittaa, niin haukottelee helpommin. (Tarvikkeet ja aineet tulee tietysti olla valmiina ennekuin pentua nostaa...) Sitten vaan lääkeannos etusormella syvälle suuhun suupielestä, pentu sulkee suunsa ja nielemistä voi helpottaa silittämällä leuan alta. Ravistelevat ja puistelevat hieman päätään, siinä se! Pentu hoiti hienosti homman ihan itse...minun ei tarvinnut törkkiä eikä kammeta mitään väkisin, kerrassaan loistavaa!
 |
| Tyra haukottelee... |
 |
| Nybygårds Typiska Tyra & B-pentue 2 viikkoa |
 |
| B-pennut 2 viikkoa |
 |
| vierekkäin |
Terve imeväisikäinen pentu yleensä haukottelee, kun sen nostaa uniltaan ja pitää hieman pystyasennossa. Suupieltä voi myös hieman sormella kutittaa, niin haukottelee helpommin. (Tarvikkeet ja aineet tulee tietysti olla valmiina ennekuin pentua nostaa...) Sitten vaan lääkeannos etusormella syvälle suuhun suupielestä, pentu sulkee suunsa ja nielemistä voi helpottaa silittämällä leuan alta. Ravistelevat ja puistelevat hieman päätään, siinä se! Pentu hoiti hienosti homman ihan itse...minun ei tarvinnut törkkiä eikä kammeta mitään väkisin, kerrassaan loistavaa!
lauantai 6. syyskuuta 2014
Nybygårds Östmannen "Jeppe" 5.11.2013-5.9.2014
 |
| Jeppe nelikuisena kylässä meillä |
Jeppe sairastui kesällä...alkuun se vaikutti pieneltä tapaturmalta...ajan myötä se paljastui Legg-Perthes nimiseksi sairaudeksi...
Voimia ja jaksamista Jepen perheelle! Kiitokset Tanjalle Jepen hyvästä hoidosta. Erityiskiitokset Tanja ansaitsee myös epäitsekkäästä päätöksestään luopua Jepestä. Se vaatii ihmiseltä todella paljon ajatella koiran parasta...Jeppe sai elää hienon koiranelämän, kiitokset siitä!
 |
| Jeppe photo T.Åman |
 |
| kaverukset photo T. Åman |
Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on...
Lepää rauhassa Jeppe-rakas
torstai 4. syyskuuta 2014
Gårdhunden lehdestä luettua...jatkoa
Lupasin kirjoitella vielä tanskalaisen ulkomuototuomarin; Ole Staunskjaerin haastattelusta Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisussa. Mielestäni siellä oli hyvinkin tärkeitä ja huomionarvoisia asioita, ainakin minulle itselleni...
Ole Staunskjaer on kieltämättä yksi rodun arvostetuimmista asiantuntijoista. Hän kylläkin itse läpi koko haastattelun muistuttaa, että on niin monta muutakin ihmistä, joita on kiittäminen työpanoksesta tämän rodun hyväksi ja puolesta.
Kysyttäessä Ole Staunskjaerilta, josko hän omistaa pihakoiraa, tai onko koskaan ajatellut hankkia...
Hän vastaa, ettei ole koskaan omistanut, mutta joskus on käynyt mielessä kylläkin, tavattuaan pihakoiran joka on ollut hänen mieleensä. Staunskjaerin perheessä on aina ollut tanskandoggeja ja perhe on kasvattanut niitä vuodesta 1927 lähtien, nyttemmin jo kolmannessa sukupolvessa, joten pihakoiran paikkaa ei vaan ole ollut tarjolla.
Alkuperäinen rotumääritelmä on myös pitkälti tämän miehen käsialaa, kuin myös korjaukset, joita vuosien varrella on toteutettu. Kaikki rotuunotetut koirat Tanskassa ovat Ole Saunskjaerin hyväksymiä. Hän on myös ollut vuosina 2007-2012 mukana jalostustoimikunnassa Tanskassa tekemässä ja toteuttamassa hankalia ja raskaita päätöksiä.
Tanskalaisten pihakoirien rotutyyppi oli tuolloin muuttunut heikompaan suuntaan (koirat olivat liian elegantteja tyypiltään) ja ohjausta asiassa tarvittiin. Jalostustoimikunta antoi tuolloin kasvattajalle vaihtoehdot yhdistelmistä/uroksista, jotka katsottiin kelvollisiksi toteuttaa rotutyypin palauttamiseksi., eli käytännössä lähes kaikki päätösvalta yhdistelmistä/pentueista oli toimikunnalla. Nyttemmin tilanne on parantunut rotutyypin osalta ja kasvattajilla on näinollen vapaammat kädet toteuttaa pentueitaan. Ole Staunskjaer kiittääkin kasvattajia, jotka jaksoivat tämän vaikean ajan yli ja tulokset puhuvat nyt puolestaan.
Hän mainitsee myös, että mm. FCI:n rotumääritelmän kansilehdessä oleva pihakoiran kuva ei ole ollut ihannepihakoira hänen silmissään; Se on aivan liian "sivistyneen" näköinen. Jos koira on "sivistyneen" tai elegantin näköinen, ei se ole pihakoira. Se voi olla valio ja muuten hyvä yksilö, muttei täydellinen pihakoira!
Rodun alkumetreillä Ole Staunskjaeria huolestutti kovasti rodun mahdollisesti kasvava suosio ja hän toivoikin että löytyisi hyviä kasvattajia, jotka paneutuisivat rotuun perinpohjaisesti. Eivätkä siis pelkästään kasvattaisi pihakoiria taloudellinen hyöty mielessään, se on vienyt niin monen muun rodun ahdinkoon.
Poimin haastattelun tekstistä muutamia mielestäni tärkeitä asioita. Asioita joihin tulisi kiinnittää huomiota, esim. pihakoiran rakenteessa ja liikkeissä. Luonteiden Ole Staunskjaer toteaa olevan kunnossa, pihakoira on ulospäinsuuntautunut ja iloinen koira, kuten se on aina ollut.
Rakenteesta hän sanoo että tulisi muistaa tärkeät rungon mittasuhteet. Pihakoira ei ole rakenteeltaan neliömäinen, eikä sen runko saa myöskään olla liian pitkä, eli ei liian pitkän suorakaiteenkaan mallinen. Sen tulee olla jotain tältä väliltä, kohtuullinen suorakaide, jos nyt niin voi asian ilmaista.
Liikkeet ovat sidoksissa koiran rakenteeseen; liian neliömäinen ja lyhytrunkoinen pihakoira joutuu nostamaan raajojaan ylöspäin, jolloin liikkeestä tulee "tikuttava" ja askel on lyhyt. Liian pitkärunkoinen pihakoira liikkuu pitkin askelin, jolloin liikkeistä tulee "lentävät". Pihakoiran ei siis tule liikkua kuten saksanpaimenkoiran, vaan kuten pinserityyppisen koiran.
Ole Staunskjaer sanoo myös pihakoiran pään mallin olevan ainutlaatuinen, sen paras tuntomerkki. Tanskassa keskityttiin hyvin pitkälti pään muotoon ja rakenteeseen vuosina joina jalostustoimikunta ohjasi pihakoiran kasvatusta.
Oikea ilme ja katse on tärkeää. Kuin myös ylälinja, josta ruotsalaiset olivat alkujaan hieman eri mieltä. Ruotsalaisten ajatus oli että ylälinjan tulisi olla suora, kuten terrieriroduilla, eikä lantiolta kevyesti kaartuva. Pihakoiralle on kuitenkin tyypillistä lantiolta kevyesti kaartuva ylälinja (mikä on ainutlaatuista pihakoiralle, poiketen muista pinserityyppisistä roduista) rotumääritelmänkin mukaan.
Kysyttäessä pihakoiran rotumääritelmästä, löytyykö siitä samanlaista aihetta rakenteellisiin yms. ylilyönteihin, kuten esim. joissain roduissa on käynyt. (Joitakin epäterveitä piirteitä ja ominaisuuksia on alettu ylikorostamaan) Vastaa Ole Staunskjaer, että ei, rotumääritelmässä hän ei näe ylilyöntien vaaraa, kuin myös että rodun parhaaksi työskentelee hyviä kynologeja, jotka pitävät silmällä rotua. Hän lopettaa vastauksensa, muistuttaen vielä pihakoiran liikkeiden tärkeydestä; eli liikkeetkään eivät saa olla liian elegantit.
Lähteenä tekstiini käytin Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisua, jossa Ole Staunskjaerin haastattelun olivat toteuttaneet Esther Svaneborg & Helene Riisgaard Pedersen.
Ole Staunskjaer on kieltämättä yksi rodun arvostetuimmista asiantuntijoista. Hän kylläkin itse läpi koko haastattelun muistuttaa, että on niin monta muutakin ihmistä, joita on kiittäminen työpanoksesta tämän rodun hyväksi ja puolesta.
Kysyttäessä Ole Staunskjaerilta, josko hän omistaa pihakoiraa, tai onko koskaan ajatellut hankkia...
Hän vastaa, ettei ole koskaan omistanut, mutta joskus on käynyt mielessä kylläkin, tavattuaan pihakoiran joka on ollut hänen mieleensä. Staunskjaerin perheessä on aina ollut tanskandoggeja ja perhe on kasvattanut niitä vuodesta 1927 lähtien, nyttemmin jo kolmannessa sukupolvessa, joten pihakoiran paikkaa ei vaan ole ollut tarjolla.
Alkuperäinen rotumääritelmä on myös pitkälti tämän miehen käsialaa, kuin myös korjaukset, joita vuosien varrella on toteutettu. Kaikki rotuunotetut koirat Tanskassa ovat Ole Saunskjaerin hyväksymiä. Hän on myös ollut vuosina 2007-2012 mukana jalostustoimikunnassa Tanskassa tekemässä ja toteuttamassa hankalia ja raskaita päätöksiä.
Tanskalaisten pihakoirien rotutyyppi oli tuolloin muuttunut heikompaan suuntaan (koirat olivat liian elegantteja tyypiltään) ja ohjausta asiassa tarvittiin. Jalostustoimikunta antoi tuolloin kasvattajalle vaihtoehdot yhdistelmistä/uroksista, jotka katsottiin kelvollisiksi toteuttaa rotutyypin palauttamiseksi., eli käytännössä lähes kaikki päätösvalta yhdistelmistä/pentueista oli toimikunnalla. Nyttemmin tilanne on parantunut rotutyypin osalta ja kasvattajilla on näinollen vapaammat kädet toteuttaa pentueitaan. Ole Staunskjaer kiittääkin kasvattajia, jotka jaksoivat tämän vaikean ajan yli ja tulokset puhuvat nyt puolestaan.
Hän mainitsee myös, että mm. FCI:n rotumääritelmän kansilehdessä oleva pihakoiran kuva ei ole ollut ihannepihakoira hänen silmissään; Se on aivan liian "sivistyneen" näköinen. Jos koira on "sivistyneen" tai elegantin näköinen, ei se ole pihakoira. Se voi olla valio ja muuten hyvä yksilö, muttei täydellinen pihakoira!
Rodun alkumetreillä Ole Staunskjaeria huolestutti kovasti rodun mahdollisesti kasvava suosio ja hän toivoikin että löytyisi hyviä kasvattajia, jotka paneutuisivat rotuun perinpohjaisesti. Eivätkä siis pelkästään kasvattaisi pihakoiria taloudellinen hyöty mielessään, se on vienyt niin monen muun rodun ahdinkoon.
Poimin haastattelun tekstistä muutamia mielestäni tärkeitä asioita. Asioita joihin tulisi kiinnittää huomiota, esim. pihakoiran rakenteessa ja liikkeissä. Luonteiden Ole Staunskjaer toteaa olevan kunnossa, pihakoira on ulospäinsuuntautunut ja iloinen koira, kuten se on aina ollut.
Rakenteesta hän sanoo että tulisi muistaa tärkeät rungon mittasuhteet. Pihakoira ei ole rakenteeltaan neliömäinen, eikä sen runko saa myöskään olla liian pitkä, eli ei liian pitkän suorakaiteenkaan mallinen. Sen tulee olla jotain tältä väliltä, kohtuullinen suorakaide, jos nyt niin voi asian ilmaista.
Liikkeet ovat sidoksissa koiran rakenteeseen; liian neliömäinen ja lyhytrunkoinen pihakoira joutuu nostamaan raajojaan ylöspäin, jolloin liikkeestä tulee "tikuttava" ja askel on lyhyt. Liian pitkärunkoinen pihakoira liikkuu pitkin askelin, jolloin liikkeistä tulee "lentävät". Pihakoiran ei siis tule liikkua kuten saksanpaimenkoiran, vaan kuten pinserityyppisen koiran.
Ole Staunskjaer sanoo myös pihakoiran pään mallin olevan ainutlaatuinen, sen paras tuntomerkki. Tanskassa keskityttiin hyvin pitkälti pään muotoon ja rakenteeseen vuosina joina jalostustoimikunta ohjasi pihakoiran kasvatusta.
Oikea ilme ja katse on tärkeää. Kuin myös ylälinja, josta ruotsalaiset olivat alkujaan hieman eri mieltä. Ruotsalaisten ajatus oli että ylälinjan tulisi olla suora, kuten terrieriroduilla, eikä lantiolta kevyesti kaartuva. Pihakoiralle on kuitenkin tyypillistä lantiolta kevyesti kaartuva ylälinja (mikä on ainutlaatuista pihakoiralle, poiketen muista pinserityyppisistä roduista) rotumääritelmänkin mukaan.
Kysyttäessä pihakoiran rotumääritelmästä, löytyykö siitä samanlaista aihetta rakenteellisiin yms. ylilyönteihin, kuten esim. joissain roduissa on käynyt. (Joitakin epäterveitä piirteitä ja ominaisuuksia on alettu ylikorostamaan) Vastaa Ole Staunskjaer, että ei, rotumääritelmässä hän ei näe ylilyöntien vaaraa, kuin myös että rodun parhaaksi työskentelee hyviä kynologeja, jotka pitävät silmällä rotua. Hän lopettaa vastauksensa, muistuttaen vielä pihakoiran liikkeiden tärkeydestä; eli liikkeetkään eivät saa olla liian elegantit.
Lähteenä tekstiini käytin Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisua, jossa Ole Staunskjaerin haastattelun olivat toteuttaneet Esther Svaneborg & Helene Riisgaard Pedersen.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Viikonvanhat B-pennut
Viikko on kulunut ja pikkupennut kasvavat...
 |
| urospentu |
 |
| narttupentu |
 |
| yhdessä |
 |
| Tyra-mamma hoitaa |
 |
| lepäilyä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)