FI MVA Nybygårds Praktiska Paul "Pablo"!!!

FI MVA Nybygårds Praktiska Paul "Pablo"
photo by Ulla Talja

Olen onnekas ja onnellinen...enkä pelkästään näyttelytulosten vuoksi. Iloinen ja onnellinen olen, koska näin tänään useita kasvattejani omistajineen, päivä oli aurinkoinen ja mukava, ihmiset iloisia. Koirat käyttäytyivät mallikkaasti ja muutenkin, maailmasta löytyy paljon asioita joiden vuoksi voi olla onnellinen ja iloinen!

Tuusulan näyttelyssä ... Näyttelyyn oli ilmoitettu 19 pihakoiraa jotka Saija Juutilainen arvosteli. Paikalla oli ennätysmäärä kasvattejani; 9 koiraa omistajineen! Ja Pablo sai kunnian olla se kymmenes kasvattamani valio!
Onnea Pablolle, Ullalle ja Hanskille! Olette mainioita ihmisiä ja antaneet Pablolle parhaat puitteet kasvaa ja kehittyä! Ja toden totta! Vuodessa Pablosta on kuoriutunut ihan aito ja oikea pihakoira...alkaa olla nyt sellaisen valmiin äijän näköinen kolmivuotiaana! Komiahan se on aina ollut...!!

Onnittelut ja kiitokset kaikille mukana olleille! Erityiskiitoksen ansaitsee Ulla, joka hienosti esitti meidän Lottaa, kuin myös Satu, joka Lottaa sitten luotsasi kasvattajaryhmässä. Ja Lotta taisi tykätä kun oli eri ihmisiä  hihnan päässä, hih! Tulokset jäivät hieman vaillinaisiksi, vaan tärkein löytyy, se laatuarvosana...

Nybygårds Praktiska Paul "Pablo" AVO ERI1 SA PU1 SERT FI MVA VSP
Nybygårds Toleranta Tore "Konna" AVO EH

Nybygårds Visa Vickan "Vickan" JUN ERI2
Nybygårds Xbox Xara "Sara" JUN EH
Nybygårds Lovande Lotta "Lotta" AVO ERI2 SA
Nybygårds Näpna Nemi "Nemi" AVO ERI1 SA VARA-SERT
Nybygårds Originella Oona "Miina" AVO ERI
Nybygårds Typiska Tyra "Tyra" AVO ERI
Nybygårds Cajsa Caramel "Cajsa" VAL ERI SA

Ja sokerina pohjalla...Kennel Nybygårds KASV1 KP ROP-KASVATTAJA

Aivan ilahtunut olen myös Konnasta ja Annikasta, ensimmäinen näyttely...Konna liikkui hienosti hihnassa ja oli ilo katsella parivaljakon menoa, upeeta! Kuin myös toinen ensikertalainen; Sara ja Kati...wau! Kyllä tulin melkeinpä kateelliseksi, kun katsoin miten Sara seisoi kauniisti pöydällä...hienoa!

Ååååh!!

Aamusella saimme lisävahvistusta pihakoirapopulaatioon...

Å-pallerot painoivat 210g, 229g, 184g ja 222g. Terveyttä, pitkää ikää ja onnellista elämää toivotamme tulokkaille!

Samassa veneessäkö...?

Olemmeko kaikki samassa veneessä? Kasvattajat? Tai aloittelevat kasvattajat? Harrastajat? Entä narttujen omistajat? Urosten omistajat? Pystymmekö olemaan samassa veneessä...onko sellaista venettä olemassa tai voiko sen rakentaa?

Veneitä näyttää olevan miljoonaan eri lähtöön. Erilaisia veneitä. Paljon veneitä joihin mahtuu vain yksi; soutaja. Veneitä joissa on muutamia matkustajia. Sitten on venekuntia...onko kirkkovenettä näkynyt?

Jossainpäin veneille tehdään ilkivaltaa...porataan reikiä pohjaan...jossain purjeet revitään...jossain tankkiin laitetaan sokeria...jossain airot katkotaan...ja merikortti revitään...jossain veneessä "syödään kuormastakin"...

kuvan koira & kanootti eivät liity tekstiin kuin kesäisen kuvituksen ominaisuudessa=)
Kiitos Kukka kuvasta!

Mikä on veneilymeininki ja -sää tänään? Kunhan mietiskelen...

15-vuotias!!!

Tänään meidän Paavo-belgimme täyttää 15 vuotta. Muutama kuva papparaisesta metsässä...

Ihana vanha koiruus! Vauhti on jo hidastunut, eikä kuulokaan pelaa...näkö-ja hajuaistin varassa pärjää kuitenkin hyvin. Terveyttä toivotellaan vanhukselle jatkossakin!

Juhannusvieraita!

Eilisen Juhannuspäivän ilonaiheista yksi oli Brunon vierailu, kiitokset Heidille, Callelle ja tietysti Brunolle!

Nybygårds Zuper Zune "Bruno"

Nybygårds Zuper Zune "Bruno"

Bruno

Bruno

"farmor" Göta, Gem & Bruno

Hyvää Juhannusta!

Nybygårds Vilda Viggo"Viggo"

Viggo

Viggo, Werna, Gem & Göta

Meillä kävi vieraita Haminasta tänään, kiitokset Mialle ja Terolle ja Viggolle kanssa, olette huipputyyppejä!
Ihanaa keskikesänjuhlaa kaikille!

Ihmeellinen Luonto!

Tänään aamukävelyllä metsässä törmäsimme Finan ja Töllin kanssa johonkin kanalintuun pesueineen, lienikö pyy, niin luulisin.
Yhtäkkiä jaloissa vaan pyöri kasa kirjavia untuvikkoja säntäillen joka suuntaan. Onneksi Fina oli hihnassa, joten sain sen pidettyä hyvin kuosissaan, ettei napannut ainuttakaan untuvikkoa. Tölli olikin sitten irti ja joutui osaksi "näytelmää" ja emolinnun tapaa pelastaa poikueensa. Emolintu roikotti siipeään ja juoksi muutaman metrin herättäen Töllin takaa-ajoon. Lintu nousi hieman ilmaan, lensi vaivalloisen näköisesti muutaman metrin ja tupsahti taas maan kamaralle, näin se jatkoi matkaansa ehkä satakunta metriä pois pesueensa luota, Töllin seuratessa kintereillä. Sillä aikaa poikaset hajaantuivat kovaa kyytiä sirkuttaen eri suuntiin. Jatkoin matkaani Finan kanssa, kutsuin Tölliä ja se tuli täyttä laukkaa luokseni. Lintuemo oli varmaankin pyrähtänyt lopulta puuhun Töllin tavoittamattomiin...luonnossa on nyt paljon tällaista pikkuporukkaa liikkellä.


Toinen luku samassa sarjassa on meidän ulko-oven viereen, postilaatikon päälle ja tuhkakuppiin pesinyt pikkulintu...ehkä joku sieppo? Ihmeellisen pesimäpaikan on itselleen valinnut. Toisaalta paikka on suojassa sateelta ja alustakin on tanakka, mutta minun mielestäni paikka on hyvin rauhaton. Vaan linnun mieleen se näyttää olevan hyvä. Mikäs minä olen lintujen touhuja arvostelemaan, hih! Se välillä pyrähtelee pois hautomasta, kun liikettä luonnollisesti on talosta sisään ja ulos jatkuvasti. Saa nähdä josko haudonta onnistuu...

ei mikään kirjekyyhky, vaan postilaatikkosieppo

Aasinsiltana tuo linnunpesän alla oleva jälkiliina (jota en tietenkään voinut käyttää)...viime torstaina teimme kimpassa Margitin ja Sabinan kanssa verijälkeä koirille Västankvarnissa. Kolme jälkeä veretettiin seuraavan päivän jäljestystä varten. Sää olikin sitten jäljenteon jälkeen aikamoinen, vettä oli satanut reilusti ja pitkään, tuultakin ollut kohtalaisesti. Perjantaina lähdimme ensimmäisinä Götan kanssa jäljestämään sitä vuorokauden vanhaa ja olosuhteiltaan hyvin vaativaa jälkeä. Minulla oli pieniä vaikeuksia valita oikeaa koiraa, vaan päädyin sitten Götaan...Götalla kun ei ole erityisemmin omia aktiviteetteja ollut pitkään aikaan. Itse olen viimeksi verijäljellä ollut Paavon kanssa joskus vuonna "keppi ja kivi" eli siitä on kauan aikaa...

Göta oli ilmiömäinen, oikea luonnonlahjakkuus tässä lajissa! Alkumakausta se haisteli tovin ja lähti heti päättäväisenä työhön. Oli aika haastavaa itselleni pysyä nahoissani, se nimittäin tuntui niin loistavalta nähdä ja tuntea oma taitava koira tekemässä haastavaa työtä ihan alkumetreiltä. Götan vauhti oli koko ajan maltillinen, se oli hyvin keskittynyt ja eteni hienosti ja epäröimättä. Itse olin varautunut jarruttelemaan, sillä Götassa löytyy sekä vauhtia että voimaa tarvittaessa. Vaan siellä tepastelin rauhallisesti liinan päässä seuraten taitavaa koiraani, mikä uskomaton fiilis!! Jäljellä oli myös kaksi kulmaa, joissa makaukset, ne Göta sivuutti tyystin. Se oikaisi mutkat suoriksi ja jatkoi työntekoaan. On kuulemma varsin tavallista että aloittelevat koirat tekevät näin, kertoi ohjaajamme Kati, kuin myös että työskentelimme vaativissa olosuhteissa, jopa kokeneille koirille.

Kun lopulta pääsimme kaadolle ja Göta löysi sen peuran sorkan...hyvä ihme...en osaa sanoin edes kuvailla, en ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt Götaa sellaisessa mielentilassa! Se otti sorkan suuhunsa ja kun kehuin sitä asiasta sanallisesti...se oli jotain sanoinkuvaamatonta, onnea, tyytyväisyyttä, onnistumisen iloa, sekoitus suurta ylpeyttä ja osaamista! Se kulki häntää matalalla heiluttaen edestakaisin ihmisten luo ja näytti kasvaneen kokoa ja melkeinpä täyttävän koko metsän, minun taitava Götani! Göta kantoi sorkan hyvällä otteella läheiselle tielle ja luovutti sen minulle hetken kuluttua ja epäröimättä. Katin arvion mukaan tällä suorituksella olisi kilpailussa irronnut ykköstulos. Oli kyllä mahtava kokemus itselleni nähdä ja kokea tämä!
Vieläkin oikein liikutun kirjoittaessani tätä...

Nybygårds Gulliga Göta "Göta"