 |
| Tölli & Tyra |
 |
| Gempoika & Hjördis |
 |
| Tölli & Ingeborg |
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tölli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tölli. Näytä kaikki tekstit
lauantai 27. kesäkuuta 2015
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Pojat metsässä
 |
| Little Denmark's Genuine Gem |
 |
| High West Terry & Little Denmark's Genuine Gem |
Omat pienet tanskalaiset kaverini! Ihania koiria!
perjantai 5. kesäkuuta 2015
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Etsi Tölli!
Kukkia poimin, kukkia kannan, kauneimmat niistä Sinulle annan!!
Iloa ja hyvää mieltä, raikuvaa naurua ja kivaa kiemurtelua toivat kukkaset tullessaan! Kiitos!
Pieni tehtävä sinulle; etsi mun Tölli!!
Iloa ja hyvää mieltä, raikuvaa naurua ja kivaa kiemurtelua toivat kukkaset tullessaan! Kiitos!
Pieni tehtävä sinulle; etsi mun Tölli!!
 |
| onnea ja iloa, monta sataa kiloa! |
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Lumirieha!
Lunta oli yön aikana tupruttanut reilusti...kotimetsämme oli kauneimmillaan!
 |
| Poika & Hjördis vauhdissa, Tölli menossa ja Wirnu ihmettelee |
 |
| Little Denmark's Genuine Gem "Poika" |
 |
| Poika & Hjördis taas...ja Wirnu kummastelee |
 |
| Sitä samaa taas... |
 |
| Little Denmarks Genuine Gem "Poika" |
torstai 13. marraskuuta 2014
Muotoilukuva
 |
| FI MVA High West Terry "Tölli" |
Tässä muotoilukuvassa tulevat muodot hyvin esille...pyöreitä ja pehmeitä...
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
lauantai 11. tammikuuta 2014
Kaikenlaisia tutkimuksia...
on Tanskalaisen Berlingske-lehden uutisen mukaan tehty koirille ja muillekin otuksille...nautakarjaa ja sen liikkeitä ja tekemisiä on seurattu zoologien toimesta mm. Google Earthin kautta. Eli tutkitaan ja kummastellaan minkälainen vaikutus voisi maan magneettikentällä olla otusten käyttäytymiseen...ihmisilläkin on tehty vastaavanlaista koetta, jossa magneettikentän avulla katsottiin minkälaiseen asentoon ihminen asettuu nukkumaan pyöreään sänkyyn.
Saksalaiset ja tsekkiläiset tutkijat olivat tarkastelleet 70 vapaaehtoisen koiran kakkimisia (siis omistajat havainnoivat ja kirjasivat asiat ja tarpeet) kahden vuoden ajalta ja todenneet että koirat mieluiten hakeutuivat asentoon jossa häntä ja kuono oli pohjois-eteläakselin suuntaisesti. Havainnointi myös selvitti tutkijoille, että maan magneettikentässä tapahtuu pieniä muutoksia, jotka sitten selittivät poikkeamia. Koivennostamisesta ei vastaavanlaisia suuntaviivoja kuitenkaan saatu=)
Tällä on pyritty selvittämään miten eläimen keho reagoi maan magneettikenttään ja miten se tapahtuu/aistitaan. Asiasta on erilaisia näkemyksiä, joista yhden mukaan kehossa olisi magneettisia kiteitä jotka toimivat kuin kompassin neula. Ja toisen näkemyksen mukaan kehossa tapahtuisi biokemiallisia prosesseja molekyylitasolla magnetismin vaikutuksesta.
Että koiran kakkimisiakin voisi tässä nyt alkaa havainnoimaan innolla...muutama kuva asiasta löytyi ja pohdin kuumeisesti että mitenkäs ne ilmansuunnat...???
Tänään sain kolme hyvää havaintoa heti aamusta!!
Tölli, Gem ja Hjördis, mahdollisesti tekivät tarpeensa juuri pohjois-etelä suuntaisesti (kuonot etelään ja hännät pohjoiseen) eivät kyykkineet rivissä, vaan eri paikoissa ja eri aikaan, hih. Kompassia en saanut kalibroitua niissä olosuhteissa niin nopeaan, mutta oman arvioni mukaan näin kävi. Maastossahan pystyy esim. puita ja muurahaiskekoja katselemalla päättelemään niin pohjoisen, kuin etelänkin. Olenko nyt vähän innoissani...???
No, huumorimielellä, tietenkin! Vaan kyllä ihmetyttää mitä kaikkea sitä voisikaan tutkia...
Hauskaa Viikonloppua!! Ja kompassit mukaan=)
Saksalaiset ja tsekkiläiset tutkijat olivat tarkastelleet 70 vapaaehtoisen koiran kakkimisia (siis omistajat havainnoivat ja kirjasivat asiat ja tarpeet) kahden vuoden ajalta ja todenneet että koirat mieluiten hakeutuivat asentoon jossa häntä ja kuono oli pohjois-eteläakselin suuntaisesti. Havainnointi myös selvitti tutkijoille, että maan magneettikentässä tapahtuu pieniä muutoksia, jotka sitten selittivät poikkeamia. Koivennostamisesta ei vastaavanlaisia suuntaviivoja kuitenkaan saatu=)
Tällä on pyritty selvittämään miten eläimen keho reagoi maan magneettikenttään ja miten se tapahtuu/aistitaan. Asiasta on erilaisia näkemyksiä, joista yhden mukaan kehossa olisi magneettisia kiteitä jotka toimivat kuin kompassin neula. Ja toisen näkemyksen mukaan kehossa tapahtuisi biokemiallisia prosesseja molekyylitasolla magnetismin vaikutuksesta.
Että koiran kakkimisiakin voisi tässä nyt alkaa havainnoimaan innolla...muutama kuva asiasta löytyi ja pohdin kuumeisesti että mitenkäs ne ilmansuunnat...???
Tänään sain kolme hyvää havaintoa heti aamusta!!
Tölli, Gem ja Hjördis, mahdollisesti tekivät tarpeensa juuri pohjois-etelä suuntaisesti (kuonot etelään ja hännät pohjoiseen) eivät kyykkineet rivissä, vaan eri paikoissa ja eri aikaan, hih. Kompassia en saanut kalibroitua niissä olosuhteissa niin nopeaan, mutta oman arvioni mukaan näin kävi. Maastossahan pystyy esim. puita ja muurahaiskekoja katselemalla päättelemään niin pohjoisen, kuin etelänkin. Olenko nyt vähän innoissani...???
 |
| Y-pentu tarpeillaan, entäpä ilmansuunnat??? |
No, huumorimielellä, tietenkin! Vaan kyllä ihmetyttää mitä kaikkea sitä voisikaan tutkia...
Hauskaa Viikonloppua!! Ja kompassit mukaan=)
lauantai 14. joulukuuta 2013
Nordic Winner 2013
Pihakoirat messukeskuksessa arvosteli tänään Tanskalainen Ulf Bråthen ja hienosti menestyivät kasvattini jälleen kerran. Onnittelut myös muille mukana olleille!
Olen niin ylpeä ja iloinen varsinkin näistä kahdesta ensikertalaisesta, Brunosta ja Nyytistä, kummallakin oli elämänsä ensimmäinen näyttely, kuin myös esittäjillä. Kiitos Heidi ja Anna-Stiina, te olette mahtavia! Erityisen iloinen olin katsellessani kummankin koiran liikkumista, näytti niin vaivattomalta ja terveeltä.
Ja Nami & Rita sitten...titteliä taas pukkasi tulemaan, kolmas titteli kahden päivän sisällä, voikos tuo olla mahdollistakaan? Namin isähän nappasi 4 vuotta sitten PMV-09 tittelit ja nyt oli tyttären vuoro... Onnittelut ja kiitokset kaikille, myös mukaville seuralaisilleni, jotka minua kahvittivat ja viihdyttivät! Kiitokset myös kaikille onnitteluista, tänään on ollut oikein juhlava päivä!
Ja ne tulokset;
Nybygårds Zamba Zaza "Nyyti" JUN ERI2 SA
HeJW-13, HeW-13 Nybygårds Yngsta Ylva "Nami" JUN ERI1 SA PN2 VARA-SERT ja uusi titteli PMJV-13!!
Nybygårds Zuper Zune "Bruno" JUN ERI2 SA VARA-SERT
Ja meidän oma Tölli oli PU4
Olen niin ylpeä ja iloinen varsinkin näistä kahdesta ensikertalaisesta, Brunosta ja Nyytistä, kummallakin oli elämänsä ensimmäinen näyttely, kuin myös esittäjillä. Kiitos Heidi ja Anna-Stiina, te olette mahtavia! Erityisen iloinen olin katsellessani kummankin koiran liikkumista, näytti niin vaivattomalta ja terveeltä.
Ja Nami & Rita sitten...titteliä taas pukkasi tulemaan, kolmas titteli kahden päivän sisällä, voikos tuo olla mahdollistakaan? Namin isähän nappasi 4 vuotta sitten PMV-09 tittelit ja nyt oli tyttären vuoro... Onnittelut ja kiitokset kaikille, myös mukaville seuralaisilleni, jotka minua kahvittivat ja viihdyttivät! Kiitokset myös kaikille onnitteluista, tänään on ollut oikein juhlava päivä!
Ja ne tulokset;
Nybygårds Zamba Zaza "Nyyti" JUN ERI2 SA
HeJW-13, HeW-13 Nybygårds Yngsta Ylva "Nami" JUN ERI1 SA PN2 VARA-SERT ja uusi titteli PMJV-13!!
Nybygårds Zuper Zune "Bruno" JUN ERI2 SA VARA-SERT
Ja meidän oma Tölli oli PU4
 |
| pulupekka vauhdissa! photo by Linda S. |
lauantai 12. lokakuuta 2013
Tattoo!
Meillä on ilmeisesti eilen aloittanut toimintansa uusi tatuointistudio. Luvaton se on joka tapauksessa, sen voin kertoa!
Nimestäkään en ole vielä varma...vaikuttaa että sen nimi olisi joko "Gemtattoo" tai kotoisammin "Tyratattoo"?? Liikeideaan saattaa myös kuulua lävistykset? Kukakohan nekin hoitaa?? Töllipiercing??
Välineet löysin eilen, kuin myös ne uudet tatskat...katsokaa todistusaineistoani kuvista!
Nyt on siis luvaton studio paljastettu ja välineet takavarikoitu! Iloista viikonloppua!
Nimestäkään en ole vielä varma...vaikuttaa että sen nimi olisi joko "Gemtattoo" tai kotoisammin "Tyratattoo"?? Liikeideaan saattaa myös kuulua lävistykset? Kukakohan nekin hoitaa?? Töllipiercing??
Välineet löysin eilen, kuin myös ne uudet tatskat...katsokaa todistusaineistoani kuvista!
 |
| Tyran uusi "tassutatska" |
 |
| Gemin "perstattoo" |
 |
| ja väline...löytyi vällyjen alta piilotettuna...oli ilmeisesti aikomus jatkaa toimintaa! |
Nyt on siis luvaton studio paljastettu ja välineet takavarikoitu! Iloista viikonloppua!
lauantai 24. elokuuta 2013
Nybygårds Åsa Åkerbär "Åsa"
Muutama kuva Åsasta, ikää 8 viikkoa. Åsa on ystävällinen pikkupusuttelija ja reipas likka!
torstai 15. elokuuta 2013
Pentuetarkastus Å
Å-pentue kävi tänään pentuetarkastuksessa...niiden ihka ensimmäinen kokemus kuljetushäkistä ja autoilusta. Alkuun oli aikamoista suhinaa (ensimmäinen kuva) ja kymmenen minuutin kuluttua rauhoittuivat jo lepäämään (jälkimmäinen kuva). Matka sujui varsin rauhallisesti.
Eläinlääkärissä sitten pientä piipatusta häkissä, olisivat halunneet kaikki tutkimusretkelle...
Yhdellä pennuista eläinlääkärin lausunnon mukaan; "lievä sivuääni sydämessä, vaikuttaa hyvänlaatuiselta "pentusivuääneltä" . Ja keskustelumme mukaan hän (eläinlääkäri) ei olisi kovin huolissaan siitä, todennäköisesti tällä kertaa kysymys sivuäänestä joka tulee katoamaan itsestään rokotuksiin mennessä. Hän kertoi myös, että sikiöaikaiset ohivirtaussuonet saattavat sulkeutua joskus joillakin pennuilla pienellä viiveellä.
Muuten alkaa meno pennuilla olla rajunpuoleista hetkittäin, painivat ja pureskelevat toisiaan, haukkuvat, riepottavat tavaroita jne. housunlahkeeseenkin yritetään tarrata kovasti kiinni. Itse saa kävellä "hiihtokävelyä" ettei astu vahingossa pennun tassuille. Ensi viikolla alkaa muuttotouhut yhdellä jos toisellakin, aika rientää!
 |
| Å-pennut kuljetushäkissä ekaa kertaa |
 |
| Å-pennut lähdössä reissuun |
Eläinlääkärissä sitten pientä piipatusta häkissä, olisivat halunneet kaikki tutkimusretkelle...
Yhdellä pennuista eläinlääkärin lausunnon mukaan; "lievä sivuääni sydämessä, vaikuttaa hyvänlaatuiselta "pentusivuääneltä" . Ja keskustelumme mukaan hän (eläinlääkäri) ei olisi kovin huolissaan siitä, todennäköisesti tällä kertaa kysymys sivuäänestä joka tulee katoamaan itsestään rokotuksiin mennessä. Hän kertoi myös, että sikiöaikaiset ohivirtaussuonet saattavat sulkeutua joskus joillakin pennuilla pienellä viiveellä.
Muuten alkaa meno pennuilla olla rajunpuoleista hetkittäin, painivat ja pureskelevat toisiaan, haukkuvat, riepottavat tavaroita jne. housunlahkeeseenkin yritetään tarrata kovasti kiinni. Itse saa kävellä "hiihtokävelyä" ettei astu vahingossa pennun tassuille. Ensi viikolla alkaa muuttotouhut yhdellä jos toisellakin, aika rientää!
perjantai 9. elokuuta 2013
Kuusiviikkoiset Å-pennut!
Kasvavat kovasti...ovat ulkoilleet laumassa muiden koiriemme kanssa.
Vilkaiskaapa toisessa kuvassa Gem-pojan ilmettä...se Töllin tuijotus...arveluttaa pikkusen...
Vilkaiskaapa toisessa kuvassa Gem-pojan ilmettä...se Töllin tuijotus...arveluttaa pikkusen...
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Neliviikkoiset Å-pennut
 |
| å komppania |
 |
| å-nartut |
Å-pallerot sen kun kasvaa...kaikki painavat jo toistakiloa. Kiinteetä sapuskaa on maisteltu vaihtelevalla menestyksellä. Leikkivät ja purevat, niin toisiaan kuin emoaan kun on hampaita suussa. Ensimmäisiä vierailijoita on jo käynyt useitakin ja pienet hännät heiluu. Fina ottaa hoitotyönsä jo rennosti, makoilee meidän sängyllä ja seuraa pentulaatikon tilanteita. Kohtapuoliin on muutto isompiin tiloihin edessä.
Iloista & aurinkoista viikonloppua!
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Kolmeviikkoiset pampulat!
Å-pennut kasvavat ja ovat nyt heränneet hieman ympäristön vaikutteille! Tänään on kynsiä leikattu urakalla ja punnittu...ja tietysti valokuvattukin.
 |
| Nybygårds Å-pentue 3 viikkoa |
 |
| Å 3 viikkoa, nartut oikealla, urokset vasemmalla |
 |
| kolmiviikkoiset Å-pennut |
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Ååååh!!
Aamusella saimme lisävahvistusta pihakoirapopulaatioon...
Å-pallerot painoivat 210g, 229g, 184g ja 222g. Terveyttä, pitkää ikää ja onnellista elämää toivotamme tulokkaille!
Å-pallerot painoivat 210g, 229g, 184g ja 222g. Terveyttä, pitkää ikää ja onnellista elämää toivotamme tulokkaille!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Ihmeellinen Luonto!
Tänään aamukävelyllä metsässä törmäsimme Finan ja Töllin kanssa johonkin kanalintuun pesueineen, lienikö pyy, niin luulisin.
Yhtäkkiä jaloissa vaan pyöri kasa kirjavia untuvikkoja säntäillen joka suuntaan. Onneksi Fina oli hihnassa, joten sain sen pidettyä hyvin kuosissaan, ettei napannut ainuttakaan untuvikkoa. Tölli olikin sitten irti ja joutui osaksi "näytelmää" ja emolinnun tapaa pelastaa poikueensa. Emolintu roikotti siipeään ja juoksi muutaman metrin herättäen Töllin takaa-ajoon. Lintu nousi hieman ilmaan, lensi vaivalloisen näköisesti muutaman metrin ja tupsahti taas maan kamaralle, näin se jatkoi matkaansa ehkä satakunta metriä pois pesueensa luota, Töllin seuratessa kintereillä. Sillä aikaa poikaset hajaantuivat kovaa kyytiä sirkuttaen eri suuntiin. Jatkoin matkaani Finan kanssa, kutsuin Tölliä ja se tuli täyttä laukkaa luokseni. Lintuemo oli varmaankin pyrähtänyt lopulta puuhun Töllin tavoittamattomiin...luonnossa on nyt paljon tällaista pikkuporukkaa liikkellä.
Toinen luku samassa sarjassa on meidän ulko-oven viereen, postilaatikon päälle ja tuhkakuppiin pesinyt pikkulintu...ehkä joku sieppo? Ihmeellisen pesimäpaikan on itselleen valinnut. Toisaalta paikka on suojassa sateelta ja alustakin on tanakka, mutta minun mielestäni paikka on hyvin rauhaton. Vaan linnun mieleen se näyttää olevan hyvä. Mikäs minä olen lintujen touhuja arvostelemaan, hih! Se välillä pyrähtelee pois hautomasta, kun liikettä luonnollisesti on talosta sisään ja ulos jatkuvasti. Saa nähdä josko haudonta onnistuu...
Aasinsiltana tuo linnunpesän alla oleva jälkiliina (jota en tietenkään voinut käyttää)...viime torstaina teimme kimpassa Margitin ja Sabinan kanssa verijälkeä koirille Västankvarnissa. Kolme jälkeä veretettiin seuraavan päivän jäljestystä varten. Sää olikin sitten jäljenteon jälkeen aikamoinen, vettä oli satanut reilusti ja pitkään, tuultakin ollut kohtalaisesti. Perjantaina lähdimme ensimmäisinä Götan kanssa jäljestämään sitä vuorokauden vanhaa ja olosuhteiltaan hyvin vaativaa jälkeä. Minulla oli pieniä vaikeuksia valita oikeaa koiraa, vaan päädyin sitten Götaan...Götalla kun ei ole erityisemmin omia aktiviteetteja ollut pitkään aikaan. Itse olen viimeksi verijäljellä ollut Paavon kanssa joskus vuonna "keppi ja kivi" eli siitä on kauan aikaa...
Göta oli ilmiömäinen, oikea luonnonlahjakkuus tässä lajissa! Alkumakausta se haisteli tovin ja lähti heti päättäväisenä työhön. Oli aika haastavaa itselleni pysyä nahoissani, se nimittäin tuntui niin loistavalta nähdä ja tuntea oma taitava koira tekemässä haastavaa työtä ihan alkumetreiltä. Götan vauhti oli koko ajan maltillinen, se oli hyvin keskittynyt ja eteni hienosti ja epäröimättä. Itse olin varautunut jarruttelemaan, sillä Götassa löytyy sekä vauhtia että voimaa tarvittaessa. Vaan siellä tepastelin rauhallisesti liinan päässä seuraten taitavaa koiraani, mikä uskomaton fiilis!! Jäljellä oli myös kaksi kulmaa, joissa makaukset, ne Göta sivuutti tyystin. Se oikaisi mutkat suoriksi ja jatkoi työntekoaan. On kuulemma varsin tavallista että aloittelevat koirat tekevät näin, kertoi ohjaajamme Kati, kuin myös että työskentelimme vaativissa olosuhteissa, jopa kokeneille koirille.
Kun lopulta pääsimme kaadolle ja Göta löysi sen peuran sorkan...hyvä ihme...en osaa sanoin edes kuvailla, en ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt Götaa sellaisessa mielentilassa! Se otti sorkan suuhunsa ja kun kehuin sitä asiasta sanallisesti...se oli jotain sanoinkuvaamatonta, onnea, tyytyväisyyttä, onnistumisen iloa, sekoitus suurta ylpeyttä ja osaamista! Se kulki häntää matalalla heiluttaen edestakaisin ihmisten luo ja näytti kasvaneen kokoa ja melkeinpä täyttävän koko metsän, minun taitava Götani! Göta kantoi sorkan hyvällä otteella läheiselle tielle ja luovutti sen minulle hetken kuluttua ja epäröimättä. Katin arvion mukaan tällä suorituksella olisi kilpailussa irronnut ykköstulos. Oli kyllä mahtava kokemus itselleni nähdä ja kokea tämä!
Vieläkin oikein liikutun kirjoittaessani tätä...
Yhtäkkiä jaloissa vaan pyöri kasa kirjavia untuvikkoja säntäillen joka suuntaan. Onneksi Fina oli hihnassa, joten sain sen pidettyä hyvin kuosissaan, ettei napannut ainuttakaan untuvikkoa. Tölli olikin sitten irti ja joutui osaksi "näytelmää" ja emolinnun tapaa pelastaa poikueensa. Emolintu roikotti siipeään ja juoksi muutaman metrin herättäen Töllin takaa-ajoon. Lintu nousi hieman ilmaan, lensi vaivalloisen näköisesti muutaman metrin ja tupsahti taas maan kamaralle, näin se jatkoi matkaansa ehkä satakunta metriä pois pesueensa luota, Töllin seuratessa kintereillä. Sillä aikaa poikaset hajaantuivat kovaa kyytiä sirkuttaen eri suuntiin. Jatkoin matkaani Finan kanssa, kutsuin Tölliä ja se tuli täyttä laukkaa luokseni. Lintuemo oli varmaankin pyrähtänyt lopulta puuhun Töllin tavoittamattomiin...luonnossa on nyt paljon tällaista pikkuporukkaa liikkellä.
Toinen luku samassa sarjassa on meidän ulko-oven viereen, postilaatikon päälle ja tuhkakuppiin pesinyt pikkulintu...ehkä joku sieppo? Ihmeellisen pesimäpaikan on itselleen valinnut. Toisaalta paikka on suojassa sateelta ja alustakin on tanakka, mutta minun mielestäni paikka on hyvin rauhaton. Vaan linnun mieleen se näyttää olevan hyvä. Mikäs minä olen lintujen touhuja arvostelemaan, hih! Se välillä pyrähtelee pois hautomasta, kun liikettä luonnollisesti on talosta sisään ja ulos jatkuvasti. Saa nähdä josko haudonta onnistuu...
 |
| ei mikään kirjekyyhky, vaan postilaatikkosieppo |
Aasinsiltana tuo linnunpesän alla oleva jälkiliina (jota en tietenkään voinut käyttää)...viime torstaina teimme kimpassa Margitin ja Sabinan kanssa verijälkeä koirille Västankvarnissa. Kolme jälkeä veretettiin seuraavan päivän jäljestystä varten. Sää olikin sitten jäljenteon jälkeen aikamoinen, vettä oli satanut reilusti ja pitkään, tuultakin ollut kohtalaisesti. Perjantaina lähdimme ensimmäisinä Götan kanssa jäljestämään sitä vuorokauden vanhaa ja olosuhteiltaan hyvin vaativaa jälkeä. Minulla oli pieniä vaikeuksia valita oikeaa koiraa, vaan päädyin sitten Götaan...Götalla kun ei ole erityisemmin omia aktiviteetteja ollut pitkään aikaan. Itse olen viimeksi verijäljellä ollut Paavon kanssa joskus vuonna "keppi ja kivi" eli siitä on kauan aikaa...
Göta oli ilmiömäinen, oikea luonnonlahjakkuus tässä lajissa! Alkumakausta se haisteli tovin ja lähti heti päättäväisenä työhön. Oli aika haastavaa itselleni pysyä nahoissani, se nimittäin tuntui niin loistavalta nähdä ja tuntea oma taitava koira tekemässä haastavaa työtä ihan alkumetreiltä. Götan vauhti oli koko ajan maltillinen, se oli hyvin keskittynyt ja eteni hienosti ja epäröimättä. Itse olin varautunut jarruttelemaan, sillä Götassa löytyy sekä vauhtia että voimaa tarvittaessa. Vaan siellä tepastelin rauhallisesti liinan päässä seuraten taitavaa koiraani, mikä uskomaton fiilis!! Jäljellä oli myös kaksi kulmaa, joissa makaukset, ne Göta sivuutti tyystin. Se oikaisi mutkat suoriksi ja jatkoi työntekoaan. On kuulemma varsin tavallista että aloittelevat koirat tekevät näin, kertoi ohjaajamme Kati, kuin myös että työskentelimme vaativissa olosuhteissa, jopa kokeneille koirille.
Kun lopulta pääsimme kaadolle ja Göta löysi sen peuran sorkan...hyvä ihme...en osaa sanoin edes kuvailla, en ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt Götaa sellaisessa mielentilassa! Se otti sorkan suuhunsa ja kun kehuin sitä asiasta sanallisesti...se oli jotain sanoinkuvaamatonta, onnea, tyytyväisyyttä, onnistumisen iloa, sekoitus suurta ylpeyttä ja osaamista! Se kulki häntää matalalla heiluttaen edestakaisin ihmisten luo ja näytti kasvaneen kokoa ja melkeinpä täyttävän koko metsän, minun taitava Götani! Göta kantoi sorkan hyvällä otteella läheiselle tielle ja luovutti sen minulle hetken kuluttua ja epäröimättä. Katin arvion mukaan tällä suorituksella olisi kilpailussa irronnut ykköstulos. Oli kyllä mahtava kokemus itselleni nähdä ja kokea tämä!
Vieläkin oikein liikutun kirjoittaessani tätä...
 |
| Nybygårds Gulliga Göta "Göta" |
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Kun kutittaa...
Kun kutittaa, on parasta raaputtaa...!
Maaliskuussa kamera valmiina katselin Töllin selänrapsutussessiota....ja mitä isä edellä sitä tytär perässä.
Hauskaa keväistä viikonloppua!! Rapsutelkaa koirianne!!
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Koiran Murinat
Mitä koira oikeastaan sanoo muristessaan?
Yleensä se haluaa yksinkertaisesti vain lisää etäisyyttä kohteeseen jolle se murisee. Murina voi myös olla tavallaan varoitus tai merkki luottamuspulasta, pelosta jne..ja silloinkin koira haluaa lisätä etäisyyttä murinansa kohteeseen.
Valaisenpa asiaa esimerkillä, tai parilla...tai useammallakin.
Meillä Tölli koira joskus innostuu pesemään Jappi koiran naamaa, silmiä, korvia jne. Jappia tämä toimitus ei suinkaan ilahduta ja se alkaa murisemaan, haukahtaakin joskus välillä ja murisee lisää. Eli Jappi haluaa Töllin lopettavan pesutoimituksen heti. Tölli saattaa siitä huolimatta vaan jatkaa ja Jappi jatkaa murinoitaan...usein säälin Jappimummelia ja puutun peliin käskemällä Töllin pois. Jappi halusi siis Töllin lopettavan ja mielestäni se jopa pyytää minua apuun katseellaan ja on tyytyväinen kun tilanne korjaantui, eikä sen itse tarvinnut alkaa enempiin toimenpiteisiin. Tehdään Japin kanssa siis hyvää yhteistyötä ja yhteisymmärrys pelaa.
Pienet pennut joskus innostuvat puremaan esim. emäänsä leikkiessään. Emo murisee pennulle hetken ja toisen ja kolmannenkin ja jos pentu siitä huolimatta ei lopeta pureskeluaan, rähähtää emo pennulle ja saattaa ottaa pennusta suullaan otteen niskasta tai jopa koko pään suuhunsa. Eli emo murisemalla varoitti pentua ja halusi sen lopettavan pureskelun ja koska pentu ei varoitusta totellut olivat seuraukset sen mukaiset.
Koiran ruoan & puruluiden kanssa ei muuten ikinä saa pelleillä. Olen joskus ennenvanhaan kuullut sanottavan, että koiraa pitäisi testailla, josko se puolustaa ruokaansa? Eli yrittämällä ottaa siltä ruoka tai luu pois ja katsomalla muriseeko, käykö näpeille vaiko mitä?? Toivon todellakin koko sydämestäni ettei kukaan enää tänä päivänä tällaista tee, edes leikillään! Ruoka on koiralle ja minullekin pyhä asia, se on sille elintärkeä ja sitä tulisi kunnioittaa aina! Ruokarauha on tärkeä! Omat koirani eivät murise ihmiselle joka lähestyy ruokakuppia tai puruluuta, mutta toiselle koiralle kylläkin, eli varoittavat ja haluavat vain etäisyyttä.
Voin huoletta syöttää seitsemän koiraa samassa tilassa, vieri vieressä kun itse seison tattina ja vahdin toimitusta. On minun vastuullani, että kaikki pysyvät omilla kupeillaan ja syövät oman osuutensa. Jos ikinä edes tulee tilanne että joku lähtee toisen kupille, puutun siihen välittömästi käskien tunkeilijan pois. Voin myös ottaa jokaiselta ruokakupin pois tarvittaessa. Joskus olen vahingossa antanut väärän annoksen väärälle koiralle ja joutunut näinollen ottamaan kupin pois. Koirani luottavat minuun näissä asioissa, sillä jokaiselle riittää ruokaa. Eivätkä murise minulle, koska se perusluottamus on olemassa.
Koira voi murista myös leikkiessään. Meidän Tyra on sen suhteen oikein pelottava! Sillä on pieneksi koiraksi aika mahtava ääni, kuin myös emällään ja emänemällään. Tuntuu että olisi sekin ominaisuus vähän "sukuvika", siis se kova ääni. Leikkimurinat kuuluvat koirien painileikkien luonteeseen ja ovat vain leikkiä. On myös koiria, jotka päästelevät murinan tyylisiä öriseviä ääniä kun ovat oikein mielissään ja hyväntuulisia, vaikkapa kun niitä rapsuttaa juuri oikeasta kutisevasta kohdasta.
Niin ja hetki sitten Jappi tuossa sängyllämme murisi ja haukkui unissaan...eli sekin on mahdollista.
Myös hetki ennen tappelua tai koiran hyökkäystä kuullaan murinaa, sen sävy on aika selkeä; poistu nyt hetivälittömästi tai tulee hammasta!!! Uhkaavasti murisevan koiran edessä ei kannata tehdä äkkinäisiä liikkeitä mihinkään suuntaan, jos haluaa välttää pureman. Eli etäisyyttä siinäkin yritetään saada aikaiseksi...
Ja sitten sokerina pohjalla, rakas Töllikoirani! Luulin se jo menettäneen pienen koiranjärkensä! Istuin sohvalla katsellen telkkaria, Tölli makasi sohvan toisessa päässä pää tyynyllä (aivan, meillä koirat voivat tehdä niinkin) kun tuli Pedigreen Dentastiks-mainos...(ensin en tätä oikein tajunnut itsekään yhdistää, vasta kun näin saman toistamiseen)...Tölli nousi jäykästi seisomaan, alkoi murisemaan kumeasti niskakarvat koholla tuijottaen televisioon...Mrrrrrrrhhhh!!!
Testasinpa äsken vielä huvikseni Tölliä ja Pedigree- mainosta tietsikalla, se löytyy täältä ...kova ja uhkaava oli murina tälläkin kertaa!!
Tämäkin mielestäni kertoo hyvin yksinkertaisesti miten koira toimii. Ja että kaikkeen löytyy aina jonkin syy...
Etäisyyttähän Töllikin halusi tuohon tunkeilijaan joka pyrki olohuoneeseemme Tv-ruudun kautta ja näytti niitä rumia hampaitaan...eikä suinkaan, kuten koiraa inhimillistäen voisi ajatella; ettei Tölli tykkää tekohammas-ajatuksesta!!
Samalla tässä muistuttelen kurkkimaan sinne koiran suuhun ja hoitamaan hampaita tarvittaessa...Ylva pentumme (5kk) tuli sunnuntaina kotiin Helsingin visiitiltään ilman maitokulmahampaitaan, minne lie ne jättänyt?
Yleensä se haluaa yksinkertaisesti vain lisää etäisyyttä kohteeseen jolle se murisee. Murina voi myös olla tavallaan varoitus tai merkki luottamuspulasta, pelosta jne..ja silloinkin koira haluaa lisätä etäisyyttä murinansa kohteeseen.
Valaisenpa asiaa esimerkillä, tai parilla...tai useammallakin.
Meillä Tölli koira joskus innostuu pesemään Jappi koiran naamaa, silmiä, korvia jne. Jappia tämä toimitus ei suinkaan ilahduta ja se alkaa murisemaan, haukahtaakin joskus välillä ja murisee lisää. Eli Jappi haluaa Töllin lopettavan pesutoimituksen heti. Tölli saattaa siitä huolimatta vaan jatkaa ja Jappi jatkaa murinoitaan...usein säälin Jappimummelia ja puutun peliin käskemällä Töllin pois. Jappi halusi siis Töllin lopettavan ja mielestäni se jopa pyytää minua apuun katseellaan ja on tyytyväinen kun tilanne korjaantui, eikä sen itse tarvinnut alkaa enempiin toimenpiteisiin. Tehdään Japin kanssa siis hyvää yhteistyötä ja yhteisymmärrys pelaa.
Pienet pennut joskus innostuvat puremaan esim. emäänsä leikkiessään. Emo murisee pennulle hetken ja toisen ja kolmannenkin ja jos pentu siitä huolimatta ei lopeta pureskeluaan, rähähtää emo pennulle ja saattaa ottaa pennusta suullaan otteen niskasta tai jopa koko pään suuhunsa. Eli emo murisemalla varoitti pentua ja halusi sen lopettavan pureskelun ja koska pentu ei varoitusta totellut olivat seuraukset sen mukaiset.
Koiran ruoan & puruluiden kanssa ei muuten ikinä saa pelleillä. Olen joskus ennenvanhaan kuullut sanottavan, että koiraa pitäisi testailla, josko se puolustaa ruokaansa? Eli yrittämällä ottaa siltä ruoka tai luu pois ja katsomalla muriseeko, käykö näpeille vaiko mitä?? Toivon todellakin koko sydämestäni ettei kukaan enää tänä päivänä tällaista tee, edes leikillään! Ruoka on koiralle ja minullekin pyhä asia, se on sille elintärkeä ja sitä tulisi kunnioittaa aina! Ruokarauha on tärkeä! Omat koirani eivät murise ihmiselle joka lähestyy ruokakuppia tai puruluuta, mutta toiselle koiralle kylläkin, eli varoittavat ja haluavat vain etäisyyttä.
Voin huoletta syöttää seitsemän koiraa samassa tilassa, vieri vieressä kun itse seison tattina ja vahdin toimitusta. On minun vastuullani, että kaikki pysyvät omilla kupeillaan ja syövät oman osuutensa. Jos ikinä edes tulee tilanne että joku lähtee toisen kupille, puutun siihen välittömästi käskien tunkeilijan pois. Voin myös ottaa jokaiselta ruokakupin pois tarvittaessa. Joskus olen vahingossa antanut väärän annoksen väärälle koiralle ja joutunut näinollen ottamaan kupin pois. Koirani luottavat minuun näissä asioissa, sillä jokaiselle riittää ruokaa. Eivätkä murise minulle, koska se perusluottamus on olemassa.
Koira voi murista myös leikkiessään. Meidän Tyra on sen suhteen oikein pelottava! Sillä on pieneksi koiraksi aika mahtava ääni, kuin myös emällään ja emänemällään. Tuntuu että olisi sekin ominaisuus vähän "sukuvika", siis se kova ääni. Leikkimurinat kuuluvat koirien painileikkien luonteeseen ja ovat vain leikkiä. On myös koiria, jotka päästelevät murinan tyylisiä öriseviä ääniä kun ovat oikein mielissään ja hyväntuulisia, vaikkapa kun niitä rapsuttaa juuri oikeasta kutisevasta kohdasta.
Niin ja hetki sitten Jappi tuossa sängyllämme murisi ja haukkui unissaan...eli sekin on mahdollista.
Myös hetki ennen tappelua tai koiran hyökkäystä kuullaan murinaa, sen sävy on aika selkeä; poistu nyt hetivälittömästi tai tulee hammasta!!! Uhkaavasti murisevan koiran edessä ei kannata tehdä äkkinäisiä liikkeitä mihinkään suuntaan, jos haluaa välttää pureman. Eli etäisyyttä siinäkin yritetään saada aikaiseksi...
Ja sitten sokerina pohjalla, rakas Töllikoirani! Luulin se jo menettäneen pienen koiranjärkensä! Istuin sohvalla katsellen telkkaria, Tölli makasi sohvan toisessa päässä pää tyynyllä (aivan, meillä koirat voivat tehdä niinkin) kun tuli Pedigreen Dentastiks-mainos...(ensin en tätä oikein tajunnut itsekään yhdistää, vasta kun näin saman toistamiseen)...Tölli nousi jäykästi seisomaan, alkoi murisemaan kumeasti niskakarvat koholla tuijottaen televisioon...Mrrrrrrrhhhh!!!
Testasinpa äsken vielä huvikseni Tölliä ja Pedigree- mainosta tietsikalla, se löytyy täältä ...kova ja uhkaava oli murina tälläkin kertaa!!
Tämäkin mielestäni kertoo hyvin yksinkertaisesti miten koira toimii. Ja että kaikkeen löytyy aina jonkin syy...
Etäisyyttähän Töllikin halusi tuohon tunkeilijaan joka pyrki olohuoneeseemme Tv-ruudun kautta ja näytti niitä rumia hampaitaan...eikä suinkaan, kuten koiraa inhimillistäen voisi ajatella; ettei Tölli tykkää tekohammas-ajatuksesta!!
Samalla tässä muistuttelen kurkkimaan sinne koiran suuhun ja hoitamaan hampaita tarvittaessa...Ylva pentumme (5kk) tuli sunnuntaina kotiin Helsingin visiitiltään ilman maitokulmahampaitaan, minne lie ne jättänyt?
lauantai 16. maaliskuuta 2013
2012 Näyttelykoira & Agilitytulokas!
Inkoon koirakerho Canidaen Vuoden 2012 Näyttelykoira, FI MVA High West Terry "Tölli"
Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat; 2012 Agilitytulokas; Nybygårds Passliga Pamela "Tiiru"
Onnittelut & kiitokset Paulalle hyvästä työstä ja menestyksestä Tiirun kanssa agilitykentillä...ja jatkoa seuraa...!!
Z-pentueella menee myös hetkittäin lujaa...suut on täynnä teräviä hampaita, niillä tehdään jo paljon pikkujuttuja. Kiinteää ravintoa maistellaan, sekä Nemin kupista kuin myös lautaselta...vähän on kilpajuoksun makua välillä, että ehdin tarjoamaan sapuskaa pennuille ennen Nemiä...Pieniä leikkihetkiä pitävät välillä, nukkuvat paljon ja onpa jo ensimmäinen "pako pesästä" tehty. Pennut ovat kasvaneet tasaisesti ja hyvin, painot 1200g-1600g välillä. Tänään oli myös ohjelmassa kynsienleikkuu & madotus. Hieman myöhemmin päivällä tapaavat ensimmäisiä vierailijoita. Pari kuvaa aamulta=)
Aurinkoista & keväistä viikonloppua!
Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat; 2012 Agilitytulokas; Nybygårds Passliga Pamela "Tiiru"
Onnittelut & kiitokset Paulalle hyvästä työstä ja menestyksestä Tiirun kanssa agilitykentillä...ja jatkoa seuraa...!!
Z-pentueella menee myös hetkittäin lujaa...suut on täynnä teräviä hampaita, niillä tehdään jo paljon pikkujuttuja. Kiinteää ravintoa maistellaan, sekä Nemin kupista kuin myös lautaselta...vähän on kilpajuoksun makua välillä, että ehdin tarjoamaan sapuskaa pennuille ennen Nemiä...Pieniä leikkihetkiä pitävät välillä, nukkuvat paljon ja onpa jo ensimmäinen "pako pesästä" tehty. Pennut ovat kasvaneet tasaisesti ja hyvin, painot 1200g-1600g välillä. Tänään oli myös ohjelmassa kynsienleikkuu & madotus. Hieman myöhemmin päivällä tapaavat ensimmäisiä vierailijoita. Pari kuvaa aamulta=)
 |
| Nemi & zetat |
 |
| Neppari & Z-pentue |
Aurinkoista & keväistä viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)