keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kasvettu on!

Tänään V-pennut 7 viikkoa ja W-pennut 6 viikkoa, mihin on aika mennyt? Kuinka se on näin nopeaa kulunut? Torstaina V-pennuilla eläinlääkärillä pentuetarkastus, jonka jälkeen ovat valmiita uusiin haasteisiin...Jonna ja Vickan lähtevät ensimmäisinä...ja muut perässä!




Kuvissa hienoa laumaelämää. Jos katsotte ensimmäistä kuvaa, Diggi on löytänyt kepin jota pureskelee makuulla, oli jännää seurata miten pennutkin löysivät pikkurisun ja pistivät maata sitä pureskelemaan (joskin kuvaa otettaessa sitten osa pennuista taas kapsahti pystyyn)...eli ne imitoivat "aikuisen käytöstä".

Minusta tuntuu että nämä urokset ovat varsin hyviä opettajia pennuille, niin vanha pappa-Paavo, kuin Diggi-nuorukainen ja Töllikin, ne ovat suht kärsivällisiä ja sanovat tiukasti kun on sanottavaa. Nartut, ainakin nämä joilla on omia pentuja ollut, hakeutuvat mieluummin esim. terassille istumaan ja makoilemaan, sinne eivät pennut pääse=)

Ja tänään aamulla näin jotain aivan ihanaa...pennut olivat jo syöneet ja ulkoilleet, kuten muutkin koiramme. Juuri kun olin lähdössä, näin Jonnan loikkaavan pentujen luo ja oksentavan niille ruokaa, esilämmitettyä herkkua, näinhän koiraeläimet tekevät...luonnollista, alkukantaista toimintaa!

Jaksan ihailla näiden upeiden otusten luonnetta, tänäänkin ulkona tarhassa yhtaikaa 9 aikuista koiraa ja nämä 7 pentua, sulassa sovussa kaikkea tutkiskellen ja ihmetellen. No, mainittakoon että villikkorinsessa Tyra taas kerran kiroili ja paini Digin kanssa...tanner tömisi ja vauhti oli kamala...siinäkin hienosti kun komensin Digiä, se pysähtyi ja alistui minulle upeasti Digimäiseen tapaansa, eli kellahti kyljelleen ja pysyi siinä...upeeta! Koiranhan kuuluukin alistua johtajalleen ja ylempiarvoisilleen laumassa! Se on luonnollista!!

12 kommenttia:

  1. Hieno lauma sinulla siellä :) Pennut näyttävät tosiaan ottavan mallia vanhemmista koirista. Kunpa ihmisillä kunnioitus kokemusta kohtaan olisi samalla mallilla. Voisi monet asiat toimia paremmin. Luonto on niin viisas!

    Täällä odotellaan meidän laumaan uutta jäsentä :) Otan tämän päivän rauhallisesti flunssan takia ja sen jälkeen alkaa mattojen rullaus ym. kämpän järjestely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ihmisellä on vielä paljon opittavaa luonnosta!
      Iloista mattorullaa ja -rallaa!

      Poista
  2. Upea koiralauma nauttimassa kevätauringosta! Melkein kadehtien ajattelen niitä perheitä, joita odottaa tuollainen suloinen pieni vintiö...

    VastaaPoista
  3. Onpa tosiaan ihania kuvia, kuinka sulassa sovussa ovatkaan! :)
    Ja totta tosiaan on aika mennyt järjettömän nopsaan!! Vastahan Jonna teille tuotiin! :D

    Meillä rullattiin matot veks jo viime sunnuntaina :) kaikki aikalailla valmista koirulien kotiutumista varten... On uusi petikin ja kaikki :)

    Pian nähdään!

    VastaaPoista
  4. Voi Jaana, melkein itkettää kun lukee onnellisia sanojasi! Hienoa työtä, kyllä pennut saavat loistavat lähtökohdat elämälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen, tosi onnellinen, näistä pennuista ja kaikista ihanista aikuisista koiristani ja ihmisistä jotka kukin omalla tavallaan auttavat ja ovat auttaneet näiden pentujen kehitystä kelpo koiriksi. Melkein itsekin liikutun...kohta hiljenee...

      Poista
    2. Härliga bilder av fina hundar! Diggi är en super uppfostrare och den ljusa tiken ser jättefin ut!! Vi kommer gärna innan de alla åker till sina nya hem. Jag hör av mej:)

      Poista
    3. Tack, spännande, han är ju så ung ännu, 10 månader...
      Välkommen bara, första flyttningen sker på morsdagen...

      Poista
  5. Olipa IHANAA käydä taas katsomassa pentuja. Sosiaalisia, terhakoita ja kauniita, aaah!!! Ja mammat olivat myös niin lutuisia. Jonnan pää tuoksuu todella ihanalle parfyymille - saa nähdä, kehittyykö pentusista myös tuoksukoiria? Hienoa oli nähdä, miten Lotta, Jonna ja kaikenkarvaiset pennut elivät sulassa sovussa - mitä nyt pieniä tappelunujakointia aika ajoin kuului pentulasta :). Ja yhteistuumin yrittivät kaataa pentulan väliaikaisia seiniä - pihakoira on kekseliäs rotu. Ja se yksi oli kyllä edelleen ylitse muiden, huokaus. Kiitos Jaanalle että jaksoit ottaa vastaan! Arvaa vaan, näinkö unta pienistä pihiksistä koko viime yön :). Terveisin "kummitäti".

    VastaaPoista