lauantai 19. toukokuuta 2012

Suuri onni ja kunnia...

On kohdannut minua, olen enemmän kuin onnellinen ja kiitollinen, melkeinpä voisin sanoa "hurmoksessa!
Olen talven aikana kirjoitellut erään henkilön kanssa, jolla on ensinnäkin suuri kokemus koirista, ihan ammatillisellakin tasolla. Toisekseen tällä henkilöllä on kokemusta minulle niin rakkaasta ja tärkeästä rodusta; tuolloisesta skånenterrieristä tai rottakoirasta, siis tämän päivän tanskalais-ruotsalaisesta pihakoirasta!

Kyseinen henkilö on kertonut minulle paljon tärkeitä asioita omasta koirastaan joka eli ja vaikutti jo pitkälti yli kolmekymmentä vuotta sitten.
On myös ollut ilahduttavaa vertailla hänen arviotaan oman koiransa luonteesta ja todeta, että monelta kasvatiltani löytyy yhä, kaikkien näiden vuosien ja sukupolvien jälkeen täysin samoja ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.

Meidän Fina, eli FI MVA Nybygårds Fina Flickan on luonteeltaan lähestulkoon tuon mainitsemani koiran kopio, vain hermorakenteessa pienenpieni ero; Fina on hieman rauhaton ja tuo toinen suhteellisen rauhallinen. Tulen aivan lähitulevaisuudessa, tuotapikaa esittelemään teille kyseisen henkilön ja hänen koiransa, jakamaan kanssanne palan historiaa...


Täällä kotosalla on hieman hiljaisempaa...sunnuntaina muuttivat Jonna & Vickan, keskiviikkona lähti Viggo Haminaan, torstaina Vivan Espooseen ja eilen Vera Helsinkiin...onnea, menestystä, terveyttä ja pitkää ikää teille kaikille! Erityisesti muistakaa olla kunnon laumanjohtajia koirillenne, asettakaa rajat jotta koira tietää sallitun ja kielletyn, olkaa niin johdonmukaisia ja selkeitä kuin ikinä pystytte!

Pari kuvaa meidän pahnanpohjimmaisistamme tänään; Nybygårds Will Wara Walter, Nybygårds Wiktiga Wilma, Nybygårds Wettiga Werna...pikkuiset suloiset lupaavat palleroni!


8 kommenttia:

  1. Jonna-mamma lähettää kovasti terkkuja pennuilleen uusiin koteihin! Toivottavasti pääsemme tapaamaan heitä joskus esim. näyttelyissä tai pihistreffeillä :)

    Mielenkiinnolla odotan esittelyä, kenestä on kyse!

    Suloisilta näyttävät W-pennut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloisia ovat...eikös sitä sanota että ympäri käydään, yhtehen tullaan...

      Poista
  2. Ihanaa, pihakoirahistoriaa! Ja esittelemäsi ihminen on varmasti mielenkiintoinen tuttavuus. Jään odottamaan :)

    On ollut hirmuinen onni ja ilo saada uusi perheenjäsen V-pentueesta. Jonna-mammalle terkut takaisin. Viggo on hieno kaveri! Kova poika kuljettelemaan puruluita ympäri kämppää ja erityisen ihastunut Aino-tossujen tupsuihin. (Niitä ei varmaan tossuissa kohta ole).

    Wee-pennuista upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Mia, kiitos, ilo oli minullekin saada luovuttaa pentu teille Kåren kaveriksi!
      Vinkki: Ostapa itselles seuraavaksi Reinot...niissä ei ole tupsuja!

      Poista
  3. Tuntuu varmasti upealta tutustua tuollaiseen henkilöön ja saada hänen kauttaan syvällistä tietoa kasvattamastaan rodusta. Olen jatkuvasti kiitollinen siitä, että sillä hetkellä, kun etsin pihakoiranpentua, maassa oli vapaana yksi ainoa ja se sattui olemaan minun Ottoni! Vain vastuullinen, rotuunsa perehtynyt kasvattaja tuottaa Oton kaltaisia superhienoja koiria.

    Weet näyttävät varsinaisilta sydäntenmurskaajilta, onnea uusiin koteihin, kunhan niihin ennättävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh, kiitos Nanna!
      Mutta Ottohan tarvitsi juuri sinunkaltaisesi omistajan, joka on panostanut täysillä Oton koulutukseen tuoksi superhienoksi koiraksi!
      Ilman sinua ja panostasi voisi Otto olla ihan erilainen...jopa ongelmakoira!

      Poista
    2. Tästä asiastahan olemme taittaneet peistä usein aiemminkin. Tehdäänkö rauha ja sovitaan, että matsku oli korkealaatuista ja jatkojalostus on mennyt ihan nappiin. :)

      Poista
    3. Juu, rauha ja sovinto...onnistuneeseen lopputulokseen pääsee kun kaikki osaset palapelissä osuvat paikalleen!

      Poista