Ilmenemismuotoja on useita, tässä muutamia esimerkkejä; koira puree ja/tai uhkailee ihmisiä; vieraita tai tuttuja, "pelkää" kaikenlaista, ei anna käsitellä itseään, murisee uhkailevasti, haukkuu ja vahtii ylenpalttisesti, vetää hihnassa, jarruttaa hihnassa, puree hihnaa, varastelee ja rikkoo tavaroita, ei kuuntele, ei tottele, tappelee ja haastaa muita koiria, rähisee remmissä kaikelle ja kaikille, häipyy omille teilleen, ei anna ottaa itseään kiinni, merkkailee sisälle, yrittää astua ihmisiä, ei luovuta tavaroita ihmiselle, puolustaa ruokaansa/lelujaan/paikkaansa, ääntelee ylettömästi; vinkuu tai haukkuu...eli ovat hankalia monella tapaa, tai kuka nyt mitäkin hankalana pitää. Koira jolta puuttuu johtaja voi olla myös hyvin epävarma käytökseltään, se saattaa näyttää pelkäävän vähän kaikkea ja kaikenlaista; sillä on liian suuri taakka kannettavanaan, koira ei voi eikä pysty olemaan vastuussa asioista/tilanteista ja ympäristöstä, se tehtävä kuuluu ihmiselle.
Pihakoiran alkuperäinen tehtävä on ollut hyvin itsenäinen, ne ovat mm. vahtineet pihaa ja ilmoittaneet vierailijoista/tunkeutujista haukkumalla ja uskon että jotkut koirat ovat varmaan napanneet tunkeilijaa hampaillaan housunlahkeestakin. Itse pyrin toiminnallani säätelemään vahtimista; eli jos koirat alkavat ulkona haukkua räksyttämään esim. naapurustosta kuuluvia ääniä, on reaktioni varsin selkeä; käsken koiriani hiljentymään! Jos em. ei tuottanut tulosta, niin joutuvat sisälle, johan loppui vahtiminen!
Pihakoiralla on myös saalisviettiä, sen alkuperäisiin tehtäviin maatiloilla on kuulunut rottien ja hiirien yms. pyydystys. Sekin on ollut hyvin itsenäistä työtä. Pihakoiran saalisvietin lopputulos ja päämäärä on saaliin tappaminen, joillakin koiraroduillahan tuo tappamisosio puuttuu tyystin (jalostuksen tulosta). Tiedän pihakoiria jotka ovat olleet oikeita kissantappajiakin... Varsin monella joka rodusta tietoa janoaa on jostain syystä käsitys ettei pihakoiralla ole saalisviettiä lainkaan...
Pihakoira on useimmiten sitkeä, sinnikäs ja vahvaluonteinen koira joka vaatii omistajaltaan yllättävän paljon. Sillä on myös taipumusta dominanssiin ja jollei ihminen huomioi tai huomaa tuota taipumusta, vaan antaa koiran sitä vapaasti soveltaa ja toteuttaa käytännössä, ovat seuraukset usein varsin surullisia. Yksi asia johtaa toiseen ja sitä myötä taas eteenpäin...
Luonteeltaan pehmeät koirat (eli koirat jotka muistavat hyvin ikävät tai epämiellyttävät kokemukset) ovat luku sinänsä, ovat toisaalta helppoja koiria, sillä ne oppivat nopeasti, eikä toistoja tarvita paljoakaan. Mutta niiden kohdalla ihmisen oma tulkinta (inhimillistäminen) ja ihmisen dominanssin-johtajuuden puute tekee näistä koirista nk. "arkoja" jopa sietämättömiä koiria. Tällaiset koirat tarvitsevat rauhallista johtajaa juuri tilanteissa joissa tuo nk."arkuus" näyttää putkahtavan esille, ne eivät suinkaan kaipaa lohdutusta, tyynnyttelyä, rauhoittelua, silittelyä tai nameja, vaan jonkun joka ottaa koko olemuksellaan vastuun vallitsevasta tilanteesta, eli johtajan.
Pihakoira on myös vilkas ja vahva pieni otus. Jos nyt ajatellaan vaikka autoja; voisi ehkä sanoa että sillä on vahva V8 moottori. Jarrujen pitäisi silloin olla todella hyvät, peräti erinomaiset, jotta turvallisuus olisi taattu ja auto pysähtyy tarvittaessa. Jarruiksi voimme ajatella koiralla tottelevaisuuden ja ihmisen perusteellisen johtajuuden...onko siis V8 moottori ja polkupyörän jarrut toimiva yhtälö??? Pysähtyykö masiina???
Kirjoitukseni perustuvat omiin näkemyksiini ja kokemuksiini, joita on kertynyt tässä vuosien varrella koirien kanssa ihan arkea eläessäni. Olen tutustunut monenlaisiin koulutusmenetelmiin, nähnyt omin silmin yhtä jos toista...Nykyisin tuntuu niin monella olevan käsitys ettei koira tarvitse johtajaa...mutta voin kertoa teille, että minun koirani tarvitsevat kyllä! Vallalla on myös käsitys ettei koiralle saa/voi sanoa napakasti EI, minun koirani kyllä tarvitsevat kieltoja ja rajoja, ihan päivittäin!!
Ja rankan aiheen loppukevennys; montako koiraa kuvassa?
Löysin 6, vai onko kasan keskellä vielä piilossa joku :D
VastaaPoistaKuinka hyvä koiran on ollakkaan, kun se voi luottaa siihen, että kyllä omistaja handlaa homman oli tilanne mikä tahansa. Meidän pojissa, etenkin Kåressa huomaa sen, että se jopa odottaa minulta ohjeita. Viggon taas etsii ja kokeilee rajonaan joka päivä ja jatkuvasti. Se varmasti ajattelee jo nimensä olevan EI.
Mainio tietopaketti pihakoirista. Rotuun ihastuneita ihmisiä tuntuu tulevan koko ajan enemmän ja en ihmettele. Pihikset ovat hurmaavia ja niistä saa ihanan kaverin koko perheelle. Mutta kuten kirjoitit, ne ovat kuitenkin sitkeitä ja päättäväisiä koria, jotka osaavat rajojen puutteessa kaikki mahdolliset ei toivottavat temput.
Kauniita kesäpäiviä Inkooseen koko laumalle. Ainakin säätiedotuksessa lupasivat jo aurinkoa :)
Seitsemän=)Tölli siinä keskellä kouluttaa pentua...pennun jalka näkyy Ingeborgin mahan alta=)
VastaaPoistaHienoa Mia! Kårella ja sinulla on homma hallussa, Viggo vielä testailee kaikenlaista ja oppii koko ajan.
Koirat oppivat koko ajan, vaikkei niitä opettaisikaan...Ne linkittävät ja yhdistävät asioita ja osaavat ja tuntuvat tietävän kaiken, uskomattomia otuksia!
Vakuuttavaa analyysiä, vankan kokemuksesi antamalla varmuudella! Oman lyhyen kokemukseni mukaan pihakoira vaatii omistajaltaan rakkautta ja rajoja, mutta palkitsee kaiken vaivännäön moninkertaisesti. Vilkas nuori pihakoira vaatii myös paljon aktivointia, jotta se ei pura energiaansa ei-toivotulla tavalla. Pihakoirasta saa mainion kaverin, mutta toki pohjatyö pitää tehdä kunnolla ennen kuin saa nauttia hedelmistä... Ja senkin jälkeen riittää tekemistä, pihakoira pitää omistajansa virkeänä! ;)
VastaaPoistaAnalysointiini on toki tarvittu paljon koiria ja aikaa ja paljon kokemuksia, joiden perusteella sitten avaa tämän sanaisen arkkunsa=)
VastaaPoistaRajat on tärkeät, kuin myös riittävä aktivointi, rakkauttakaan ei sovi unohtaa...minulla ei olisi ainuttakaan koiraa, jos en niitä rakastaisi=) Ja näillä eväillä toimii tämä meidänkin suuri yksikkö.
Kiitos tästäkin tekstistä, näitäkin on kiva lukea kaiken muunkin lisäksi :)
VastaaPoistaMeillä ollaan vielä matkalla tuohon kunnon johtajuuteen.
Nyt lomalla ollessa on saanut huomata kuinka minä olen se jota totellaan, jos totellaan. Tosin kyllä poika muitakin uskoo, mutta koettelee kuitenkin rajoja enemmän ;)
Monesti on sukulaiset sanonut, kuinka hyvin Tito tottelee minua. Omasta mielestä ei nyt niin hyvin kuitenkaan :D
Ehkä kuitenkin ollaan menossa oikeaan suuntaan koko ajan :)
Mukavaa kesänjatkoa sinne kaikille! :)
Olkaa niin hyvät=)
VastaaPoistaNämä on minulle tärkeitä asioita joita pyörittelen ympäri-ämpäri ja ne on pakko saada ulos ja jäsenneltyä ihan itseäänkin varten!
Juu, ehdottomasti, hyvinhän sinulla ja Titolla menee, senhän näin ihan omin silmin tuolla Karjaalla viimeksi...!! Jatkakaa vaan samaan malliin!
Olipa hyvä teksti! Rajoja ja rakkautta ja nimenomaan tuossa järjestyksessä niin pahasti ei mene pieleen, varsinkin jos vielä antaa koiralleen jotain muutakin toimintaa kuin sohvaa ja lenkkeilyä.
VastaaPoistaVaikkei nyt tähän aiheiseen liitykkään niin isosti onnea Töllille MVA tittelistä!
Kiitos Sohvii=)
PoistaNäinhän se menee työelämässäkin, on esimies joka johtaa omaa ryhmäänsä ja valvoo että työt tulee tehtyä ja että sääntöjä noudatetaan. Työn tekemättä jättämisellä ja sääntöjen rikkomisella on omat seuraumuksensa...