Tässä viime päivinä ovat pennut saaneet eväitä tulevaan ja lisää tarjoillaan... Muutamana päivänä meillä on ollut ohjelmassa tiivis tutustuminen pölynimuriin. Pölynimuri on ensin tavattu pelkkänä esineenä keittiössä ja myöhemmin se on alkanut vaan soittelemaan niitä omia ääniään. Ensimmäinen luonnollinen reaktio pennuilla on ollut pako pesään, mutta pennut ovat tulleet pesästään kutsuttaessa toteamaan, ettei maailmanlopun aika ollutkaan vielä. Ovat olleet täysin toimintakykyisiä pelästymisestään huolimatta.
Eilen sain aivan ihania koulutushetkiä, kun Nemi tuli pölynimurin viereen syömään, huolimatta siitä että se kone möykkäsi omiaan. Ja pennut tietysti rynnistävät nisille aina kun Nemi jonnekin pysähtyy ja vaikkei pysähtyisikään. Kuva jonka nappasin tapahtumasta ei ole paras mahdollinen ja ääntähän siihen ei mukaan saanut=) Pennut nisillä, Nemi syö ja pölynimuri pauhaa vieressä...
 |
| Nemi, pölynimuri ja z-pennut. |
Tässä aamutuimaan pakkasin pennut kevythäkkiin ja lähdimme pienelle autoajelulle. Alkumatkasta kuului muutama pieni piipitys, ei mitään häiritsevää mekkalaa ja hiljenivät matkan jatkuessa. Ohjelmassa oli pentuetarkastus eläinlääkärillä. Jokainen pentu tutkittiin yksitellen ja löydökset, joita oli vain yksi, eli Zöta Ziv, jolla pieni napatyrä merkittiin todistukseen. Muuten kaikki normaalia ja hyvin pennuilla. Nemi emo lähtee huomenna kotiinsa, luulenpa että tulee nauttimaan olostaan ilman naskalihampaisia pikkuriiviöitä. Meille kyllä tulee Nepparia ikävä...siitä on tullut mieheni lemmikki ja lellikki, nimeltään "merenneito".
Hihi meilläkin välillä pölynimuri on pelottava kapistus. Tosin voisin melkein väittää että meidän muksut pelkää sitä eniten sillä he eivät mielellään tule sen lähelle ;) Hienoa kuulla että kaikki meni hyvin eläinlääkärissä. Koska minulla ei ole kokemusta koirien napatyrästä, niin pitää heti kysyä :) Haittaako tuollainen pieni napatyrä pennun arkea vai onko se vain "kauneuspilkku"? Kaikkea hyvää pennuille ja Nemille muutoksessa! Aurinkoista perjantaita!
VastaaPoistaKiitos samoin Emmi, auringonpaistetta! Meillä sanoisin että minä pelkään imuria ja ihan kamalasti, hih!
VastaaPoistaNapatyrästä ja muistakin tyristä löytyy tietoa esim. http://www.delivet.net/tyrat.php
Tämä Zivin tyrä on ihan pikkuinen, ei todennäköisesti tule haittaamaan ikuna ja toivon mukaan sulkeutuu itsekseen ihan lähiaikoina. Sellainen pikkurillinpään kokoinen pallukka rasvakudosta, jonka aina pentua käsitellessäni painan hellästi takaisin. Ihmisilläkin näitä erilaisia tyriä tavataan eriasteisina.
Nemin perheessä ollaan varmaan ikionnellisia, kun saadaan tyttö vihdoin kotiin! Ja niin hyvinvoivalta näyttää, ainakin näin peräpäästä katsottuna. :) Turkki kiiltää ja ruoka maistuu. Ja pennut näyttävät tuumaavan, että pauhaavan imurinkin lähellä on aivan turvallista, kun mamma näyttää esimerkkiä.
VastaaPoistaTouhuakin näyttää riittäneen, pentueen oma kämppähän on aivan hyrskynmyrskyn! :)
Uskon kyllä että ovat iloisia ja onnellisia Nepparin paluusta, vaan meillä nyt tulee kyllä vähän suru puseroon...=(
PoistaNemi on urakkansa todella hienosti hoitanut ja pysynyt oikein loistokunnossa koko ajan, siitä olen todella iloinen!
Heh, pentujen mörskää ei enää kukaan pysty pitämään järjestyksessä kuin muutaman minuutin; leikkivät vesikupissa, repivät ja riipivät sanomalehtiä ja menevät penturallia!
Ylva pelkäs täällä kovin imuria, mut onneks Tito meni sen seuraksi sänkyyn. Ei tarvinnut yksin olla :)
VastaaPoistaHeh, Ylva on käynyt imurikoulussa sekin. Koiran pelkotiloja ei ikinä saa vahvistaa voivottelemalla ja surkuttelemalla=) oot vaan itse ihan pokkana, siihen ei kuole vaikka pelästyykin=)
PoistaNäin on. En mie välittänyt vaikka pelkäs, annoin aluksi haistella imuria hiljasena ollessaan ja käynnissä ollessaan. Ilmeisesti se sitten oli ihan kamalaa kun heiluin sen kanssa pitkin huoneita :D
PoistaOikein tehty=) Minustakin tuntuu, että koirat lähinnä katsovat minun mielentilaani/elekieltäni siinä imuroidessa - nopeesti alta pois tää kamala homma - en varmaan näytä kovinkaan luotettavalta tyypiltä imuroidessani=)
Poista