On sanonta joka tarkoittaa että heitetään menemään tärkeä asia muun seikan vuoksi...ennenvanhaan kylpeminen ei ollut yhtä helppoa kuin nykyisin. Vesi kannettiin kaukaa ja lämmitettiin ja koko perhe kylpi samassa vedessä yksi toisensa jälkeen tietyn hierarkian mukaan...ja vauvat viimeisinä, jolloin kylpyvesi taisi jo olla aikamoista sotkua...ja lopuksi vesi sitten heitettiin pois...
Mietintäni pohjaa 1.1.2015 voimaantulleisiin yhdistyksen jalostussuosituksiin, kuin myös nk. kasvattajalistaan. Muutoksia sielläkin ja tärkeänä sanana sitoutuminen. Onko meilläkin rodussa ensi vuonna jo nk. "sitoumuskasvattajia" kuten esim. rottweilereilla?? Ja mitä ne sellaiset ovat...tuottavatko pelkästään taattua huippulaatua sillä sitoutumisellaan tai sen ansiosta?
Innokkuus, suojelu, säännöstely ja varovaisuus on hyvästä jollain tasolla, mutta seurauksia kannattaa aina ajatella tarkoin.
Säilytämmekö näillä uusilla jalostussuosituksilla ja kasvattajalistan avulla pihakoiran sellaisena kuin se on aina ollut? Säilytämmekö näin rotumme ja populaation mahdollisimman monimuotoisena, elinvoimaisena ja terveenä? Pitäisikö katsoa ehkä varoittavia esimerkkejä muista roduista (historia usein toistaa itseään) ja samalla ehkä ihmetellä jo nyt valmiiksi tulevaisuuden roturisteytystä...mistä risteytyksestä olisi pihakoiralle eniten hyötyä?
"Sairaushysteria" loistaa nyt olemassaolollaan rivien välistä. Sairastuneen yksilön sukulaisia ja sisaruksia ja vanhempia poistetaan jalostuksesta nopeasti ja tehokkaasti, koko suku saman tien?? Onko muiden tietämys ja kokemus perinnöllisyydestä erilainen kuin omani? Ymmärtääkseni yhä varsin harvan sairauden todellinen periytymismalli on edes tiedossa...??
Ja se ympäristön osuus...mikä se on? Vai onko sekin lakannut olemasta? Ja ennenkaikkea, yksi ja kaksi sairastapausta, ei tarkoita sitä että kaikki ovat sairaita, tämä on asia joka usein unohtuu...
Kasvattajalista uusin sitoumuksin; eli "Kahtiajako" kasvattajien parissa, mikä on sen anti rodulle??
Parantaako se rotua, sen terveyttä ja luonnetta ja jos niin millä tapaa? Nythän tässä on tekeillä jotain sen kaltaista...kasvattajat noudattavat orjallisesti suosituksia ja sitoutuvat yhdistyksen kasvattajalistalle niin halutessaan?? Kuka valvoo suositusten noudattamista ja poistaa listalta "rikkurin" jos sellainen ilmaantuu ja toivottaa tervemenoa??
Jaottelulla ei saada aikaiseksi kuin eripuraa ja luokittelua kasvattajien kesken (kuin myös koiranomistajien kesken), sekö on tarkoitus? Lisääkö tämä kasvattajien yhteistyötä? Lisääkö tämä avoimuutta sairauksista puhumisen suhteen? Vaiko kasvattajan oman itsetunnon kohotus? Voi luokitella itsensä johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvaksi? Ja samaan hengenvetoon kyselläänkin sitten jo mielipiteitä kasvattajilta yhteistyöstä ???
Mitä on oikea ja laadukas yhteistyö rodun hyväksi???
Ruotsissahan tällainen em. käytänne kasvattajalistasta on jo arkipäivää rotuyhdistyksen parissa. Ja sen anti oli? Kun katsoo heidän kasvattajalistaansa, ei sieltä löydy kuin muutama vanhempi ja kokeneempi pihakoirakasvattaja, missä loput ovat? Listalla on eniten uusia nimiä, tuoreita kasvattajia, vaikka vanhemmillekin kasvattajille niitä pentueita yhä syntyy...kuinka järkevää on ottaa mallia?? Ja se perustuu kokemukseen että?? Arvaan että on kysymyksessä se jokavuotinen "siivousinto" kenties?? Kun kaikki ei sovikaan ihan kaikkien pirtaan?
Jos katsoo Ruotsin terveystutkimustilastoja, niin voi todeta, että pihakoiria tutkitaan vähemmän vuosi vuodelta, vaikka pentujen syntyvyys on samaa luokkaa kuin ennenkin. Miksi näin? Ehkäpä suuri vaikutus lienee mm. sillä, että sisarusten ja sukulaisten tutkimustulokset otetaan huomioon jo jalostussuosituksissa...?? Toki järkevä kasvattaja aina katsoo kokonaisuutta...Tutkimustulokset lonkkaniveldysplasian osalta eivät ole ainakaan parantuneet ohjeiden/sääntöjen tultua voimaan. Miksi??? Oliko toimenpide siis oikea...??
Yhdistyksen terveyspankki? Niin, siellä kerrotaan jotain syylistä, hiivasta ja parin hampaan puutoksista yms....onpa joukkoon jokunen sairauskin eksynyt...??
Onko tämä keskustelua sairauksista??
Ymmärrän hyvin että ohjeita on hyvä olla, jotta voi tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen, avuksi ja tueksi...ymmärrän myös aloittelevan kasvattajan halun mitata asioita jonkun muun toimesta, kun ei itsellään ehkä vielä ole kokemusta ja näkemystä kaikesta....ja kuitenkin loppupeleissä, joku paljon meitä taitavampi ohjaa tätä kaikkea, en minä, etkä sinä, vaan??
Kas tällaisia asioita pohdiskelin. Oli niin monta muutakin asiaan liittyvää aspektia, mutten enää kehtaa pidempää kirjoitella, eiköhän tässä se tärkein jo tullutkin...eli lisää ajateltavaa! Ja taas paljon kysymyksiä...olen yhtä isoa kysymysmerkkiä????? Ja tietysti vailla vastauksia...
Kapeakatseisuus on vaarallista, ihan kaikissa asioissa. Ennemminkin pitäisi suunnata sitä katsetta tulevaisuuteen. Näin maallikkona ajatellen, mihinkään sen kummemmin perehtymättä. Asiat on harvoin ihan mustavalkoisia, säännöt luo raamit, mutta soveltamaankin pitää tarvittaessa pystyä . Ja tämä mielipide koskee siis ihan kaikkia asioita mitä vaan keksin, poislukien kuitenkin lait, niissä ei soveltamisen varaa tietenkään ole. 😉
VastaaPoistaNiin se taitaa olla ihan lyhykäisyydessään vähän joka asiassa.
PoistaMustan ja valkoisen välillä on paljon erilaisia sävyjä...
Näin maallikkona ja yksityishenkilönä, minun käsittääkseni jalostussuositusten loppupuolella oleva "Suosituksista voidaan poiketa, mikäli siitä on jalostuksellisesti hyötyä." tarkoittaa nimenomaan sitä, että suosituksia voi tarpeen vaatiessa soveltaa ja suositukset eivät ole ehdottomia.
PoistaJa lait... niitten soveltamisestahan koko asianajajakunnan leipä on kiinni...
Niin, sitähän se varmaan tarkoittaa sananmukaisesti...ja jokainen sitten omassa päässään "tuomitsee tai jättää tuomitsematta" poikkeaman suosituksista...
PoistaJep, taitaa vaan niillä lakimiehilläkin olla nykyisin paljon töitä, maailma muuttuu=)
Mulla oli hyvin itsekkäät syyt "sitoutua" kasvattajalistalle: saan pentujen omistajille halvemman jäsenyyden ja jotain materiaaleja mukaan, ja pienen hetken välähti mielessä että jos en saakkaan pennuille tarpeeksi kyselyitä jos ei ole näkyvyyttä... Tuleva pentue ei tosin täytä jalostussuosituksia, ei uroksen eikä nartun osalta... :)
VastaaPoistaEn nyt oikein tiedä miten sanoisin ajatukseni sopivan sarkastisesti...
Tämäkin teksti oli tosi hyvää pohdintaa, niinkuin kaikki aiemmatkin. Onneksi yhteistyötä voidaan tehdä myös "yli rajojen" Jaana! Ja siitä olen sinulle todella kiitollinen!
Kiitos Maikki! Ja onnellista odotusta...
PoistaItse aikoinani erosin jalostustoimikunnasta, kun ymmärsin, etten voi olla esimerkkinä kenellekään. Siis puhua yhtä ja tehdä toista...kaikki ei aina ole niin yksinkertaista kuin luulisi, tässä elävässä elämässä elävien eläinten kanssa.
Itse hämmästelin kun tuo kasvattajalista tuli ja sain sitä koskien meilejä, joissa kerrottiin että maksaa sen ja sen verran ja että saa kennelruutuja sinne ja tänne, kuin myös jotain materiaaleja. En jaksanut käydä kyselemään näytekappaleita materiaaleista tai ruuduista...saiko joku sellaisia?
Kiitos, yhteistyötä voidaan tehdä jatkossakin. Itse en siihen näe esteitä=) ja avoimin mielin=)
Nyt vastaan enemmän virallisesti, viime ja tämän vuoden kasvattajalistalaskut lähettäneenä. "Kennelruutu" tarkoittaa konkreettisesti a) yhdistyksen nettisivuilla olevaa kasvattajalistaa http://pihakoirat.net/kasvattajat ja b) listausta Pihauksessa, esim. numerossa 4/2014 sivun 11 oikealla palstalla.
PoistaMateriaalit tarkoittavat tällä hetkellä yhdistyksen esitettä sekä DogsFirst-tuotteita. Esitteitä saa pyytämällä jalostustoimikunnalta, näytekappaleen saa varmasti pyytämällä ihan maksutta ja sitoumuksitta. DogsFirst-paketin tarkemmasta sisällöstä voi kysyä yhdistyksen sponsoriasioita hoitavalta hallituksen jäseneltä eli Janetelta. Lisäksi saa vanhoja Pihauksia siinä laajuudessa kuin niitä on jäljellä, olisikohan karkeasti arvioituna noin 100 kpl eri numeroita noin puolentoista vuoden ajalta.
Kiitos Timo kommentistasi, no, ollut on ollutta ja mennyt mennyttä.
PoistaOlen nähnyt ne kennelruudut sittemmin niin lehdessä kuin yhdistyksen sivuilla. Jatkoa ajatellen, kannattaa informaatioon panostaa enemmin. Kuten kommentissani kerroin, ennenkuin kasvattalistaa ja ruutuja saatiin em. paikkoihin, ei mukana informaatiota kyllä ollut siitä miltä ne tulevat näyttämään...eikä esitteitäkään (edes yhdistyksen) ollut tarjolla...itse en halua "ostaa sikaa säkissä" joten hauska olisi ollut niistä saada tietoa. Sain itse ainakin vaikutelman, että se raha oli tärkein...hinta 20€ luki kyllä jokaisessa meilissä.
Vanhoja Pihauksia kannattaa vaikka laittaa uusille jäsenille...ilahtuvat varmaan, kun saavat "ylimääräistä" luettavaa=)
Hei Jaana! Näin vuoden verran yhdistyksen hallintoa sisältäpäin katselleena toivoisin hartaasti, että hallituksen tekemiä päätöksiä koskeva kritiikki oikeasti tuotaisiin hallituksen tietoon. Keskustelua on hankala käydä, jos toinen osapuoli ei ole edes tietoinen keskustelun tarpeesta.
VastaaPoistaMekin olemme ihmisiä. Hallitus ei myöskään ole mikään kasvatustyön asiantuntijaelin, eikä hallituksessa istu yhtään kasvattajaa. Jos kasvattajan mielestä hallitus tekee päätöksiä, jotka eivät ole koirien ja rodun edun mukaisia, niin asiasta kannattaa sanoa suoraan.
Toki yhdistyksen toimintaa saa ihmetellä ja kritisoidakin julkisesti. Toisaalta veikkaan, etten ole suinkaan ainoa hallituksen jäsen, joka ei säännöllisesti lue kasvattajien blogeja, joten jos tilanteeseen haluaa muutosta, niin toivoisin asian tuotavan ilmi - joko laittamalla sähköpostia hallitukselle, soittamalla jollekulle, lähettämällä kirjeen tai tulemalla yhdistyksen kokouksiin. Tai nykäisemällä hihasta jossain tapahtumassa - nimet ja naamat (missä on tapahtunut huomattava määrä muutoksia parin vuoden aikana...) löytyvät nettisivuilta http://pihakoirat.net/yhteystiedot
Omalta osaltani voin todeta, että annan työpanokseni yhdistyksen käyttöön koirien, rodun sekä koiranomistajien ja koiraharrastajien parhaaksi. Olen ollut siinä käsityksessä, että esimerkiksi viime vuoden hallituksen toimilla on ollut jäsenistön tuki, koska mitään suurempaa poikkipuolista sanaa ei korviini ole kantautunut, ainakaan suoraan. Olen varma myös siitä, että muilla hallituksen jäsenillä on toiminnallaan samat tavoitteet. Yhdistyksen kokous kuitenkin valitsee hallituksen jäsenet ja antaa toimintaa ohjaavat raamit, joten jos henkilöt tai toimet eivät ole parhaita mahdollisia, niin jäsenistö voi henkilöt milloin tahansa vaihtaakin. Oma kaksivuotiskauteni päättyy ensi vuodenvaihteessa, ja jos jostain löytyy parempiin päätöksiin kykenevä henkilö, niin voin vapaaehtoisesti olla asettumatta jatkokaudelle.
Yst. Timo V, rahastonhoitaja, jäsensihteeri, vpj (jonka mielipiteet hallituksen jäsenenä eivät välttämättä edusta hallituksen virallista kantaa saati ole yhdistyksen virallisia lausuntoja)
Hei taas Timo, olet ahkeroinut, kiitos kommenteistasi.
PoistaTietenkään kaikki eivät blogiani lue, se on selvä se. Enpä ole koskaan sellaista kuvitellutkaan=)
Ja tekstini voi ottaa kritiikkinä, kuin myös ihan pohdittavaksi...kuten aina, joka asialla on monta puolta, se kääntöpuolikin.
Kaikki ovat ihmisiä, sekin on selviö ja ihmiset tekevät kaikenlaista, tarkoituksella ja tarkoituksetta, usein myös asioita ymmärretään väärin. Erilaiset ihmiset voivat ymmärtää asian täysin eri tavoin, vaikka kuulisivat tai lukisivat sen samasta lähteestä. Kuten tämäkin kirjoitukseni...heh, oikein nauratti eräs joka melkein ärräpäitä toivotteli...Kommunikointikaan ei ole helppo laji...se oli todiste siitä.
Hyvä että löytyy ihmisiä jotka jaksavat tuota yhdistystoimintaakin, minulle kun se ei sovi lainkaan. Vuosien varrella olen ollut useamman yhdistyksen hallituksessa ja aina todennut sen saman, kun ei sovi, niin ei sovi, kaikista ei ole kaikkeen, niinhän se menee=) Harrastamisen tulee olla mukavaa, muuten ei kannata harrastaa lainkaan.
No, poikkipuolista sanaa tuskin kukaan tulee suoraan sanomaan, sitä rohkenen epäillä. Vaan "rivien välistä" olen kasvatinomistajalta kuullut kommenttia, eipä mitään vakavaa, mutta jäätävää tunnelmaa...
Jäätävää tunnelmaa taisi myös olla ilmoilla kun hallitus edellisen jalostustoimikunnan hajoitti? Monessa asiassa ne henkilökemiat pelaavat kuitenkin niin isoa roolia, väistämättä.
Ja puolueettomuus on yksi tärkeä sana, jonka merkitystä ei saa unohtaa noissa piireissä.
Hallituksen kokousten pöytäkirjat, ovatko ne salaisia? Minä luen säännöllisesti esim. naapurimaidemme rotuyhdistysten hallituksen pöytäkirjat, imen itseeni kaiken minkä vaan löydän.
Kiva kun poikkesit lukemaan kirjoitukseni, kuin myös että vaivauduit kommentoimaan. Ja rivien välistä luin ainakin sen, että olet avoimin mielin liikkeellä, ihan oikeasti. Loistavaa!
Unohdinpa kommentissani mainita asian, joka ainakin minua mietityttää paljon; monella taholla geneetikot ovat tulleet tulokseen, jonka mukaan erilaisia rajoituksia tulisi pohtia tarkkaan...mitä enemmin rajoitetaan ja kehitellään sääntöjä, sitä harvempi yksilö pääsee siirtämään ainutlaatuista perimäänsä eteenpäin. Ja sehän johtaa pikkuhiljaa väärään suuntaan...eikö?
VastaaPoistaLuinpa minäkin vuoden alussa nuo uudet jalostussuositukset. Jos ihmisillä olisi noin paljon rajoitteita, tarkistuksia (nenä,kurkku, polvi, lonkka suu- ja sorkkatauti) ja näyttelyitä ym. uusia määrityksiä olisimme kuolleet sukupuuttoon jo aikapäiviä sitten. Ei ihme, ettei pihisten uroslistalle kauheasti tunkua ole ;). Lisäksi yksi havaittu sairastuminen (moneenko vuoteen) legg-perthes tapaus niin jo heti lisätään määritelmä "•jalostukseen ei tulisi käyttää koiraa, jolla on legg-perthes tai jonka vanhemmalla/sisaruksella/jälkeläisellä on legg-perthes". Pitääkö kaikille tehdä ensin geenitutkimus? Eihän sitä voi tietää, jos se jossakin taustalla on ja tietämättään sen jälkeläiselle saattaa. Minä olen tyytyväinen omiin koiriini ilman suuria tutkimuksia ja se on mielestäni pääasia. Hyvää kevään jatkoa kaikille kuitenkin!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Ulla. Olenpa minäkin joskus miettinyt asiaa samalta kannalta kuin sinäkin; eli mitä jos ihmiset terveystarkastettaisiin...? Minä olisin ainakin jalostuskiellossa...jos en muuten niin ehkä luonteeni vuoksi, heh!
PoistaTuo Legg-Perthes, on iso arvoitus, kuten monet muutkin sairaudet. Mikäli Legg Perthesin periytymismalli olisi sitä mitä yhtäällä luullaan (autosomaali resessiivinen), tapauksia pitäisi olla pilvin pimein, tai ainakin enemmin kuin mitä tähän mennessä on esiintynyt. En ole yksin tämän ajatuksen kanssa...
Geenitutkimus ei ole välttämättä oikotie onneen, vaikka se jotain kertoisikin. Kaikkien sairauksien synty-ja periytymismekanismia ei tunneta vielä.
Maininta Legg-Perthes suosituksista oli kyllä jo ennen vuodenvaihdetta olemassa, nyt se oli vaan muutettu käsittämään kaikkia sairauksia...riippumatta sairaudesta tai sen periytymistavasta... siis koskien sairaan sukulaisia. Poistettu oli myös kohta jossa aiemmin todettiin, että jalostukseen tulisi käyttää mahdollisimman monia/useita terveitä ja hyväluonteisia koiria...
Kiitos Ulla, terveiset Pablolle ja Pipsalle ja koko perheelle. Minäkin olen iloinen, onnellinen ja tyytyväinen kasvatteihini, joista suurin osa tervettä ja hyvää koiranelämää viettää. Toivon niin jatkossakin=)
Hallitus päätti hajoittaa jalostustoimikunnan. Kyllä, huono sitä on yhden kokemattoman henkilön pyörittää, kun muut ei halunnut jatkaa...
VastaaPoistaLoppu hyvin, kaikki hyvin...
PoistaJoo, jos en ihan väärin muista niin taisit olla se joka valitti siitä kokoonpanosta ja siitä, että sinne otetan kokemattomia henkilöitä.
VastaaPoistaJoo, jos en ihan väärin muista, niin taisinpa sanoa, että siellä täytyy ehdottomasti olla mukana joku kokemusta omaava kasvattaja...??
PoistaJoo olen varmaan sanonutkin.
VastaaPoistaHallitus on päättänyt että sinne valitaan henkilöt, jotka ovat jalostusneuvojakursseja käyneet. Useampia henkilöitä pyydettiin mukaan, mutta eivät haluneet ja jonkunhan täytyy nämäkin vapaaehtoishommat tehdä.
Kyllä vaan, ihan varta vasten soitinkin sinulle silloin asiasta, luettuani yhdistyksen sivuilta sen silloisen jalostustoimikunnan kokoonpanon, johon ei kuulunut yhtäkään kokenutta kasvattajaa...se oli sen verran huolestuttavaa...
PoistaLoistavaa että innokkaita vapaaehtoisia löytyy, niitä tarvitaan aina!
Asiaa Jaana!! Tekstissä on tärkeää asiaa ja näkökulmaa jota ei tulisi unohtaa, vaikka täysin maallikkona kommentoinkin. Mielestäni tuo avoimuus on todella tärkeää ja olennaista; niin kasvattajille (ja heidän väliselle yhteistyölle) kuin pihakoirien nykyisille ja tuleville omistajille! Arvostan suuresti kokemustasi, näkemystäsi ja avoimuuttasi. Kiitos siitä!
VastaaPoistaKiitos Riina, tarkoituksenani herättää ajatuksia...monesta asiasta, sellaisistakin, joista ei julkisesti puhuta.
Poista