Markkinoillahan löytyy koirille vaikka mitä ruokaa...jotkut vannovat tietynmerkkisen teollisen muonan nimiin, toisille barf on se ainoa oikea jne. jne. Kaiken perusteena ja lähtökohtana tulisi kuitenkin muistaa pitää koiraa itseään ja sen hyvinvointia. Mielestäni se on kaiken a ja o! Ei ruokamerkki, ei oma mielipide sen varjolla että haluaa vain parasta koiralleen. (Sitähän me kaikki haluamme?) Ei nimittäin paljoakaan auta, vaikka syöttäisit kalleinta markkinoilla olevaa, uusinta uutta...tai vastapyydettyä tai ekologista ruokaa, jos se ei koirallesi sovi, tai jos se ei sille kelpaa. Ravintoarvo on tuolloin yhtä kuin nolla.
Otsikkona on kutinoita...sen vuoksi että varsin usein ravinnon epätasapaino ja erilaiset puutokset näkyy ensimmäisenä ihossa...karva on eloton, karvaa lähtee, koira kutisee, hilseilee, raapii ja rapsuttelee itseään. Iho on iso elin, joka tarvitsee hyvinvointiinsa paljon ravinteita, iho ja karvapeite myös uudistuu koko ajan, sekin tulisi huomioida. Moni koira joskus kutisee satunnaisesti..ehkä karvanlähdön aikaan tai talvella kun sisäilma on kuivaa. Niihin kutinoihin usein riittää kun lisää ruokaan hieman öljyä, moni on saanut avun siitä helposti ja nopeasti. Myös liian tiheät pesut rasittavat ihoa...ja jos olen rehellinen, niin meiltä löytyy kotoa koiria, joita en ole joutunut ikinä kokonaan pesemään...saatte vapaasti nauraa ja kauhistella, mutta vastapainoksi voin kertoa; eipä niillä ole ollut iho-ongelmiakaan. Terve iho ja turkki pitää itse itsensä puhtaana, niin se vaan on.
Olen myös hämmästellyt suuresti, kuinka nopeasti pienissä iho-ongelmissa lähdetään todella radikaalille linjalle...varsinkin nuorten kasvavien koirien ollessa kyseessä. Kasvu syö tuhottomasti energiaa...kasvava koira tarvitsee paljon "rakennuspalikoita" ja energiaa ravinnossaan. Pieni iho-ongelma ja monet (eläinlääkäritkin) usein jo siinä vaiheessa alkavat ehdottelemaan ja kokeilemaan eliminaatiodieettiä tai allergiamuonaa. Monesti nuo em. vielä entisestään köyhdyttävät ja kaventavat ruokavaliota...
Tässä syksyllä yhdellä nuorella kasvatillani oli kainaloissa punotusta (itse epäilin sitä valjaiden aiheuttamaksi mekaaniseksi hankaumaksi). Karvat ajeltiin, kainaloita desinfioitiin ja hoidettiin jollain suihkeella, lisäksi samoin tein ehdotettiin allergiadieettiä, erikoisruokaa, eläinlääkärin toimesta.
Olin tavannut kyseisen koiran jokunen päivä ennen tuota iho-ongelmaa ja antanut varovaisesti ohjeita koiran ruokinnasta, että lisää ruokaa kuppiin!, sillä nuorukainen oli mielestäni hivenen hoikahko. Omistaja oli juuri ostanut säkillisen käyttämäänsä koiranruokaa ja pohti kovasti noudattaako eläinlääkärin dieettiohjeita, vaiko jatkaa samalla ruoalla määrää lisäten? Pohdimme yhdessä tätä ja tulimme tulokseen että hän syöttää tuon säkillisen ja jos koiran tila ei kohene, on tehtävä jotain muuta. Kului muutama viikko, koira sai reilumpia annoksia ja kun tapasin koiran seuraavan kerran, oli se aivan eri näköinen, terveemmän näköinen. Eikä tämä tarina ollut varmaankaan ainutlaatuinen...??
Itse olen "saanut aikaiseksi" samantyyppistä ongelmaa kahdella nartulla pentueiden jälkeen. Molemmilla kävi turkki ja iho elottoman näköiseksi pentujen ollessa 4-5 viikkoisia ja sen jälkeen (imetys ja tiineys olivat verottaneet kuntoa). Lisäksi kummallekin tuli varvasvälitulehdus, sellainen pieni patti varpaiden välissä. Toisen varvasvälitulehdus hoidettiin muistaakseni antibiootilla, sillä en tuolloin vielä omannut näin paljoa kokemusta ja tietoa asiasta. Toisen vaiva parani pelkällä hyvällä vapaalla ja runsaalla ruokinnalla hyvin nopeasti. Nykyisin annan ohjeet kotiutuvalle sijoitusnartulle; paljon hyvää ravitsevaa ruokaa ja rakkautta...liikuntaa ja lenkkeilyä vain maltillisesti, pitkille lenkeille ehditte sitten myöhemmin. Eli annetaan aikaa ja rauhaa ja ravintoa palautumiseen riittävästi.
Muutamat viimeisimmät pentueemme...Vickanin iho ja turkki oli loistokunnossa koko ajan, kuin myös Tyran...Lotalla sama juttu, enkä nyt oikein saa mieleeni että yksikään narttu olisi ihan kapiselta, karvattomalta ja kärsineeltä pentujen jälkeen/aikana näyttänyt...Pentueen jälkeinen nartun hyvä hoito ja ruokinta on erittäin tärkeää, kuin myös nuorten kasvavien koirien, ne vaativat erityistä ravitsemuksellista huolenpitoa pysyäkseen terveinä ja hyvinvoivina!
Sama pätee kaikkiin erityistilanteisiin koiran elämässä...myös urokset narttujen juoksujen aikaan kuluttavat äärettömän paljon enemmin, joten niidenkin ruokintaan tulee kiinnittää tuolloin tarvittavaa huomiota. Eli lisää ruokaa...ja stressinhallintaa.
Omaksi onnekseni urokseni täällä kotona, syövät reippaasti huolimatta narttujen juoksuista. Nytkin meillä on kolme juoksunarttua, Tölli ja Poika käyvät kovemmilla kierroksilla, painelevat ulkona tuhatta ja sataa etsien...on ne vaan rautaisia poikia!!
 |
| Missä ruoka viipyy? |
Kaikki koirat elämäni aikana ovat pääasiassa aina syöneet nappuloita ja joskus lisänä kotiruokaa tai jotain muuta murkinaa. Hyvin ovat kaikki kasvanee. Nyt oottelen tuon pikkumiehen ruokahalun kiihtymistä, mutta ei se nyt onneksi miltään "luurangoltakaan" näytä. Syö, mutta hitaasti omaan tahtiin :)
VastaaPoistaNiin, se on todella helppoa syöttää teollista muonaa ja jos vielä omat kokemukset on hyvät, niin mikäs siinä. Kuvassa on muuten sun pikkumiehen isomummu, jolla on aina ollut superhyvä ruokahalu! eikä muuten aina istunut nätisti tuolilla...sen saattoi löytää usein ihan pöydältäkin=)
PoistaKiitos taas hyvästä kirjoituksesta.
VastaaPoistaHih, meiltä löytyy myös hyvän ruokahalun omaavat koirat. (Ronja saattaa joskus käydä omin luvin pöydällä) Samoin turkki ja iho on loistokunnossa. Nappulaa syövät säännöllisesti ja raakaa lihaa silloin tällöin ja kotiruuan jämät ovat super herkkua.
Olehyvänen=) niitä omia kokemuksia taas kerran.
PoistaJoo, kotiruoka on meilläkin tosi herkkua koirien mielestä. Sitä tuntee itsensä melkeinpä loistavaksi kokiksi, kun katsoo miten koirat pöperöistäni tykkäävät=) Gordon Ramsay olis varmaan eri mieltä...mutta häneltä emme kysy mitään;)
Itse puolestani olen saanut kuulla useamman kerran kysymyksen: "Mitä oikein syötät koirallesi, kun sen turkki on noin kiiltävä?" Vastaukseni on, että enpä mitään erikoista. Rufus syö puoliksi nappuloita ja puoliksi liharuokaa (joko valmiita makkaroita tai lihaseoksia tai jauheliha-riisiseosta). Koulutuksessa nautitaan palkkioina nakkeja, lihapullia tai juustoa... Että ei mikään kovin tiukkapipoinen ruokavalio. Koira kuitenkin on energinen ja hyvinvoiva.
VastaaPoistaKiva kuulla, niin Rufuksen siskon Neminkin turkki, oikein kiiltää ja loistaa. Ja näkyy se hyvä kunto jotenkin paremmin mustassa värissä. Eli sekaruokaa sielläkin=) ilmeisen sopiva ruokavalio koiralle.
PoistaIngeborg oli kyläillessään kranttuillut ja jättänyt syömättä mm.nappuloita ja jotain muuta. Nakit ja kinkku maistuivat kyllä. Naureskelin seuraavana päivänä, kun kuorin perunoita ja raaka perunankuori putosi lattialle...kukapa sen sieltä sukkelaan söi? no Ingeborg tietysti=)
Hyvä kirjoitus ..ja kuvitus. :-) Tota ruokaöljyä meilläkin on lorauteltu nappuloiden sekaan välillä (kiitos vaan vinkistä jo aiemmin). Se tekee myös tolle välillä nirsoilevalle Nyytillekin nappuloista ihan vastustamattomia, oikean herkkuannoksen. ;-)
VastaaPoistaKiitos, hih, se on Nyytinkin isomummu siinä kuvassa ja Rufuksen mummu=) hyvä syömäri=)
PoistaIhan tavallista ruokaöljyä minäkin joskus muistaissani lorauttelen ruokaan. Minulla on olo että ne nappulat on kyllä suunniteltu niin, että normikoira niistä kaiken tarvitsemansa saa.
Meillä kun on iso porukka, ruoka syödään vauhdilla, kaverille ei jätetä!
Tässä syksyllä Hjördis kenkkuili aamuisin ja jätti ruoan syömättä...iltaisin sitten maistui ja muuten oli kyllä kunnossa. En tiedä mikä sitä vaivasi, kesti ehkä viikonpäivät, jonka jälkeen taas alkoi aamuruokakin mennä. Pohdin josko sillä oli joku lievä nielutulehdus, kurkkukipu tms. joka sitten parani kuitenkin itsekseen...
Ajattelinkin, että Qira taitaa olla kuvassa. Ilmeessä on paljon tuttua...
VastaaPoistaJep, juuri hän, mainio mummeli, juuri tapasin sen metsässä ja oli iloinen kuin peipponen=) aivan ihanaa kun löytää tuttuja piirteitä koirista, niitä parhaita aarteita minulle=)
PoistaMinäkin kattelin et ihan kuin Jonna;) mutta äiteehän se olikin! :D
PoistaJuu, äitee se siinä ja nälkäisenä kuten aina=)
PoistaKoiran ruokavalioon onkin tärkeätä kiinnittää huomiota kuitenkin muistaen, että se, mikä sopii yhdelle ei kenties sovikaan toiselle. Ennen Ottoa minulla oli yhtä aikaa kaksi russelia, jotka söivät kuusi - seitsemän ensimmäistä elinvuottaan kuivamuonaa höystettynä piimällä ja ihmisten ruoan jämillä, sekä koirien purkkiruokaa.
VastaaPoistaSitten molemmat alkoivat saada erilaisia oireita kuten tassu- ja korvatulehduksia ja ihon kutinaa, joita yritettiin hoitaa kalliilla erikoisnappuloilla, voiteilla ja antibiooteilla. Mikään ei auttanut, ja sairastelukierteen huipentumana molemmat alkoivat oksennella ruokailun jälkeen ja lopulta alkoivat ajoittain kieltäytyä syömästä. Eläinlääkäriltä loppuivat keinot.
Aloin etsiä tietoa koiran ruokinnasta ja löysin mm. yrjölänpuuron ja barffauksen. Jätin pois kaikki teollisesti valmistetut ruoat ja aloin valmistaa koirille puuro-raakaliharuokaa, ja oli kuin hyvä haltia olisi heilauttanut taikasauvaansa. Kaikki oireet hävisivät välittömästi, ja molemmat koirat saivat elää ilman mitään tulehduksia tai kutinoita yli neljäntoista vuoden ikään.
Niinpä, eli kuten kirjoitinkin, koira itse on se lähtökohta. Yksilöitähän nämä ovat kaikki, reagoivat kehollaan eri tavoin eri asioihin. Stressiä pidän itse yhtenä kaikkein ihmeellisempänä asiana, sen vaikutukset ulottuvat pitkälle ja joka paikkaan. Suuri osa erilaisista sairauksista juontavat varmaan juurensa stressiin, niin ihmisillä kuin eläimillä.
PoistaMm. uusimmassa Tiede lehdessä on mielenkiintoinen artikkeli joka käsittelee loismatotartuntoja ja autoimmuunitauteja; autoimmuunijärjestelmä vaivaa ihmisiä siellä, missä madot eivät ihmisiä vaivaa...Koiriahan suositellaan madotettavaksi alvariinsa (nykyisin ehkä jo vähemmin) onkohan näillä asioilla jotain yhteyttä toisiinsa koirillakin? Mene ja tiedä...