Peiliin jo aamulla kurkkasinkin...ei ollut nenään kasvanut syyliä, hih!
Juttelin eilen erään pihakoiraihmisen kanssa, hän kyseli kovasti ja oli aidon huolestunut asioista. Hienoa että ihmiset ovat valveutuneita ja vielä hienompaa kun uskaltavat kysellä. Lähinnä juttelimme uroskoirastani Digistä, jonka pennut syntyivät viime sunnuntaina...suloisia pieniä palleroita (tai no, jos pienin painoi reilut 200g, niin sanoisin että olivat ihan kunnon palleroita).
Koirani taustat kiinnostivat häntä ja vielä enemmin terveystulokset. Laitanpa ne tähän ihan omasta mielenkiinnosta; Digi HD A/A polvet 0/0, Digin kolmesta siskosta kahden lonkat on kuvattu B ja B. Digin isä C (ei sisaruksia), isänemä C, isänisä D. Digin emä A (sen sisarukset 1xA, 2xB, 1xC), emänisä B, emänemä-ei kuvattu, emänemän veli B. Polvia ei Ruotsissa systemaattisesti tarkasteta, joten niistä ei ole tuloksia.
Tuo D-lonkkainen isoisä on elänyt pitkän ja hyvän elämän. Sen maallinen taival päättyi 14 vuotiaana. Olen ollut yhteydessä isoisän omistajaan, hänellä on nyt Digin sisko itsellään. Tapasimme ensi kerran Helsingissä PMV-05 näyttelyssä, jossa Digin isoisä voitti 9 vuotiaana PMV-05 tittelin ja minun koirani Jappi oli vastakkaisen sukupuolen paras.
Tuolla isoisällä on oma kotisivukin. Reissanut ympäri Eurooppaa näyttelyissä vielä vanhanakin. Maailman veteraanivoittajatittelin sai 12 vuotiaana...tittelit eivät periydy, mutta en usko että sitä saa, jos kovasti ontuu ja on vaivainen...?
Samaan hengenvetoon tuli käytyä vielä läpi Digin "morsmaikun" taustat...kun innostun kertomaan, ei jutuista meinaa tulla ikinä loppua=)
No, Namin 5 veljeä ovat kaikki terveystarkastettuja. Polvet kaikilla 0/0 ja kahdella lonkat mallia A/A ja kolmella B/B...olkoonkin, että yksi veljistä on tarkastettu epävirallisesti ja eläinlääkärin lausuman mukaan B.
Namin isän lonkat B/C ja isän siskot myös. Isän siskojen jälkeläisillä, joita yhteensä 8 kpl on lonkkajärjestys seuraava 3xA, 3xB ja 2xC. Namin isänpuolen isoisä ja -äiti A ja B. Namin emä A/A emänisä A, emänemä B...Namin emänemänemä C -rotuunotettu koira. Näin pääpiirteittäin...
Jep jep! Siinäpä sitä, faktaa koirista koirien taustalla. Voi tarkastaa avelsdatasta ja koiranetistä=) kasvateistani on noin 70% tutkittuja...
Eräs ystäväni laittoi minulle tällaisen linkin jo reilu pari viikkoa sitten http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/435204.html
Kiinnitin huomioni siihen, että em. linkin keskustelussa mainittiin että D-lonkkaisia on surutta astutettu...kun mietin asiaa, miksi kirjoittaja mainitsi sen monikossa? Vuonna 2008 on näin käynyt...ja tuloksethan olivat näköjään ihan kohtuulliset.
Samaisessa keskustelussa kommentoitiin myös sitä etteivät kasvattajat tutkituta koiriaan...? Omat prosenttini ovat lonkkien osalta 71% kasvateistani tutkittu ja polvet 69% tällä erää. Ja suht normaalijakaumaa tulosten osalta...
 |
| Hjördis ei nauranut vitsilleni |
Meinasit, että tulevana pääsiäisenä otat luudan oven pielestä ja kurvailet pitkin Inkoon ilmatilaa? :D Piipahtaa kylässä, keitä vahvat kahvit!
VastaaPoistaTosiaan, keskustelu käy tällä hetkellä vilkkaana ja mielipiteet rönsyilevät laidasta toiseen. Hyvä että sitä käydään mutta sävy saattaa toisinaan olla hyvin kyseenalainen.
Lemmieläinpalstoja pitäisi kenenkään lukea koskaan, koska sieltä saa aivan vääristyneen kuvan mistä tahansa rodusta.
No, kun ei ole luutaa, niin paha on kurvailla...eikä ole syylätkään vielä kasvaneet.
PoistaKahvit keitän jos muita pääsiäiskoristeita tänne tussahtaa, se on selvä.
Niin sen pitääkin olla, kaikilla ei ole samaa mielipidettä ja jokaisella on oikeus omaansa. Kyseenalainen sävy kannattaa unohtaa, ettei mene överiksi ja tule pahaa mieltä.
Niinkö? Varsin asiantuntevasti siellä kuitenkin esitettiin "tietoa ja arvailua" joka oli peräisin joltain pihakoiraharrastajalta...
Ja Börje ja Maya oli niin pikkasia niissä kuvissa=) en muistanutkaan=)
PoistaOlen tässä ihmetellen seurannut miten pihakoiraa laitetaan nyt siihen ja tähän määritykseen, siis sen suhteen kuka kelpaa toisen listan mukaan jalostukseen ja kuka taas toisen ja kuka ei sitten lainkaan... Pihakoirien facebookissa keskustelut näyttävät käyvän kuumina ja puolesta ja vastaan kommentteja löytyy. Minä en kasvattamisesta tiedä ja olen aina ajatellut, että se puuha on kovin vastuullista hommaa. Olen myös ehkä hieman tyhmänä uskonut, että pihakoiria on sen verran vähän, että kasvattaminen ei voi olla pelkkää pentujen tekemistä ja myymistä hinnalla millä hyvänsä.. vaan kasvattajat oikeasti miettivät ja pohtivat. On asia sitten melkein mikä tahansa niin jotain määrityksiä on aina hyvä olla, tässä kohtaa tutkimusten tulisi ymmärtääkseni olla kasvattajien avuksi mutta ei haitaksi. Olen miettinyt, että mennäänkö nyt jossain kohtaa liian radikaaleihin muutoksiin? Facebookissa tuumitaan, että "muotirodut" sen kautta "kappaleiden" lisääntyminen tuo ongelmia koirien vointiin. No, mikä nyt sitten on "muotirotu"? jos nyt sitten tässä kohtaa vertaisin vaikka jackrusseleihin niin niitä pentuja syntyy n.800-900 per.vuosi eli ollaan vielä kait aika eri luokassa... ainakin vielä..
VastaaPoistaOlenkohan ymmärtänyt oikein? pevisa ei salli D lonkkaa, mutta sallii nartun viemisen ulkomaille astutukseen sellaiselle urokselle jota ei ole välttämättä tutkittu lainkaan. Nämä pennut hyväksytään rekisteriin, mutta suomessa rekisteröity D lonkkainen uros ei käy vaikka se voi muutoin olla 100 kertaa terveempi tai laajempi geeniperimältään?
Toinen asia jota kummastelen on sairaitten sukulaisten käyttäminen jalostuksessa jalostussuosituksien mukaan.. jos ajatellaan tilannetta (en tiedä kuinka todellinen;)..) että narttu saa 10 pentua 3,3,4, eri pentueissa. Myöhemmin näistä 10 pennusta jalostukseen käytetään 6 koiraa ja heistä jokainen saa 3 pentua eli yhteensä 18 jälkeläistä. Vuosia on kulunut ja sitten vanhemmalla iällä tällä nartulla joka alun perin sain 10 pentua eri pentueissa todetaan jokin ns. perinnöllinen sairaus. Sairaus voi puhjeta koska vaan.. Jos suosituksia noudatettaisiin niin tarkoittaisiko tämä että jalostuksesta tulisi sulkea pois 29 koiraa vaikka niitä olisikin jo käytetty niin nämä 18 jälkeläistä eivät jättäisi enää perimäänsä rotuun. 29 tai 18 koiraa on minusta aika iso luku, mitähän hyvää jää puuttumaan jos näin menee. En tiedä, voi olla että olen käsittänyt jotain tosi väärin, mutta näitä olen tässä tuumaillut.. Hyvää viikonloppua!!
Niin, suositukset muuttuivat vuoden alusta...ja mielipiteitä voi ja pitääkin varmaan olla. Kasvattaminen on vastuullista ja maltti on valttia. Kasvattaminen ei ole pelkkiä numeroita ja kirjaimia ja tilastoja, niitäkin on hyvä olla, mutta sattuman ja ympäristön vaikutus on suuri. Sanotaan myös, ettei pitäisi olla liian montaa ominaisuutta yhdellä kertaa parannettavana, se ei tule onnistumaan, kaikkea ei voi hallita yhdellä kertaa.
PoistaPihakoirapopulaatio on meillä pieni, tänään 1005 rekisteröityä (joista osa jo edesmenneitä) ja rekisteröintimäärät ovat mielestäni maltillisia, siinä sadan koiran luokkaa ollut jo useamman vuoden, sisältäen tuontikoirat. Oikeasti, kyllä varmaan mietitään ja pohditaan, muttei aina populaation parasta ajatellen. Mahdollisimman laaja eri sukujen ja yksilöiden jalostuskäyttö pitää rodun monipuolisena ja muotoisena. Ja yhteistyö olisi tärkeää...
No periaatteessa, ei salli ei jos siihen raja-arvoksi tulee D...ja kyllä, ulkomaan elävä kelpuutetaan, vaikkei siitä mitään tiedettäisikään. Se on hassua, tuontikoirissa on aina riskinsä, aina ei tiedä tai saa tietoonsa kaikkea, sen näkee sitten ajan kanssa mitä syntyy...itse olen omieni kanssa ollut varovainen, ensin pentue tai pari ja sitten katsotaan...ja sen jälkeen ihmetellään lisää. Ja urostahan voi käyttää sitten vielä myöhemmälläkin iällä, jos siltä tuntuu. Nartun kanssa on ajallisesti rajallisempaa.
No, ainakin se sairas narttu itse ja sen sisarukset ja jälkeläiset, eli 1 + ? +10 tuleehan siitä aika monta. Ja miten kaikki periytyy onkin sitten toinen juttu, johon harvalla on vastauksia. Ja sairaus voi kyllä puhjeta milloin vaan, usein sitä koiraa on ehkä jo käytettykin...kaikkea ei ehkä pysty hallitsemaan, mutta maltti on valttia. Ja kun tuntee suvun ja tietää mitä siellä saattaa olla...ei välttämättä etsi sille kumppania jonka suvussa olisi samaa vikaa...mutta siihen tarvitaan sitä yhteistyötä ja rehellisyyttä ja avoimuutta.
Hankalaahan tämä on juu...jos/kun yrittää karsia yhtä vikaa, voi olla että saa tilalle sitten toisen joka onkin vakavampi vika/sairaus...niinkin voi käydä. Ihminen haluaa hallita...mutta pystyykö kaikkea hallitsemaan tuottamatta hallaa?
Iloista viikonloppua, auringonpaistetta toivoisin=)
Vaikea kirjoitella, kun ei näe koko tekstiä kerralla ja ajatukset lentää...ja tottakai pelistä poistuu sen sairastuneen vanhemmat...vaan olisko aika jo niistä jättänyt? Ja jos jälkeläiset jätetään, niin eipä kait niidenkään jälkeläiset voi sitten enää...heh! Puh pah pelistä pois...kaikki kantaa jotain sairautta.
PoistaKiitos Jaana! Näin minä vähän "pelkäsinkin". Juu...Onhan tässä ihmeteltävää ja kummasteltavaa...
PoistaOh, ne suloiset pennut oli sinun... Mitä tästä nyt pitäisi ajatella..
VastaaPoistaTyra & Gem pentuja juu...kaverini kävi kylässä ja sattui niitä kuvaaman ja oli kuvat sinne sitten esille laittanut=)
PoistaNäiden vanhemmista toinenhan on se tutkimaton (ei ole lonkkia kuvattu, eikä polviakaan) hui sentään!
Ja kehtaan tunnustaakin...mutten ollut kyllä itse ihan koirien suunnitelmien tasalla sillä kertaa, niinkin voi käydä=)
Olen Hjördiksen kanssa samoilla linjoilla, minuakaan eivät pentue-vitsit naurata. Sen verran tosikko olen, että poistin Rufuksen uroslistalta. Tämä peräkammarinpoika pysyköön kamarissaan ainakin siihen asti, että myrsky vesilasissa laantuu. Tai tarpeeksi hehkeä morsian tulee kotoa hakemaan...
VastaaPoistaKiitos Kukka kommentistasi. Ei naurata minuakaan, päinvastoin hävettää olla ihminen=(
PoistaHups, vai läks pois listalta Rufus...peräkammarinpoikia on Suomessa paljon, terveitä, hyväluonteisia, koiria joilla on rodulle annettavaa...vaikkeivät ole täydellisiä. Viime syksynä minulle ilmoittautui kohta 8 vuotias uros, joka haluaisi lisääntyä...käynyt vain rokotuksilla eläinlääkärissä. Perusterve, loistava luonteeltaan...muttei ole titteleitä tarjota...
Tämähän ei myöskään ole ollut hyvästä, että olen itse sillä kannalla, että kasvattajia tarvitaan meille lisää...ja että olen antanut uudemmille kasvattajille urosteni tietoja ja kertonut niiden taustoista tietämäni. Mutta moni päätyy valitsemaan sen "hienon tuontikoiran", jonka sisaruksissa saattaa olla useampikin nuorena kuollut, tietämättä mikä ne vei?
Minäkin olen mielenkiinnolla seurannut tuota keskustelua facebookissa. Olen melko uusi pihiksen omistaja. Rotuun ihastun jo muutama vuosi sitten ja kauhea hinku tuli saada oma sellainen. Kyllä täytyy nyt sanoa, että odotukset pihakoirasta ovat täyttyneet ja ylittyneet. On se niin mukava kaveri. Olen ihan noviisi noissa jalostus- ja kasvatus ym. asioissa ja olen ajatellut että pysyttelen ihan koiranomistajana ja osallistun vaan näyttelyihin ja muihin mahd. harrastuksiin ajan ja resurssien puitteissa. Toki jos vain koiramme kelpaa niin jalostukseenkin annan sitten kun se aika tulee. Kysyin tuolla ko. ryhmässä miksi rotu ei ole pevisassa ja sitten tulikin pian vastaus että hallitus on tehnyt siitä esityksen että liittyisi. Onhan se tietenkin hyvä että raamit on olemassa, mutta luulen että järjestö jo on kovasti työtä tehnyt tuon jalostuksen kanssa jo muutenkin ja onko joissakin jutuissa menty jo vähän överiksi. Jotenkin olen tullut siihen käsitykseen rivien välistä lukiessani. Kyllä tämä on varmasti vaikeaa. Ehkä maalaisjärjen käyttökin on suositeltavaa ja se keskitien kulkeminen. Jos yhtä seikkaa tuijotetaan liikaa niin toisessa hävitään. Huh, kuka tietää. Kauheea jos meidän ihmistenkin pitäsi lukea omia sukutauluja opiskella rotuoppia ja kenen kanssa pitäis mennä naimisiin että tulisi hyviä lapsia?
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anna-Leena, muistankin sinut yhteydenotostasi silloin joskus=) Tervetuloa riemukkaaseen pihisjoukkoon ja rehtien ihmisten pariin.
PoistaPihakoirien kanssa olen minäkin tässä elellyt ne vimoset 12 vuotta, kokoonpanot kotona ovat vaihdelleet, mutta hauskaa on ollut...joka päivä jotain huippua=)
Harrastuksiin kannattaa mennä rohkeesti mukaan vaan. Ja ajan myötä ehkä selviää onko koirallasi jalostuskäyttöä...
Mielipiteitä on monia, kuin myös tapoja ja keinoja. Ja mikä niistä on se oikea? Oikotietä onneen ei ole...
Maalaisjärki on nykyisin katoava luonnonvara, ihmiset ovat vieraantuneet monesta luonnollisesta asiasta tai niistä on tekemällä tehty vaikeampia kuin mitä ne oikeasti ovat=)
No, jos leikitään ajatuksella, hih, ihanaa!! En ole miestäni valinnut lonkkien, polvien tai silmien takia, näyttelyssä ei ole käynytkään kuin yleisönä, sukusiitosprosentti on ehkä olematon. Eikä hänellä ole dna-passiakaan...summanmutikassa mentiin, fiilispohjalla ja lopputulos on omien sanojeni mukaan ihan kiitettävä=) että näin. Ai niin ja naimisiin me unohdettiin mennä...mutta lapset rekisteröitiin silti=)
Ihana ajatusleikki, kiitos Anna-Leena!
Ja vielä sairauspuolelta, että kummankin suvuista löytyy erinäisiä sairauksia ja rasitteita. Eivät haittaa jokapäiväistä elämää. Itselläni on geenimutaatio, jonka olen periyttänyt eteenpäin...mutta tervettä ja hyvää elämää on saatu elää. Eikä ole minuakaan tutkittu noiden ensinmainittujen ominaisuuksien osalta...hih!
PoistaEi naurata ei :(
VastaaPoistaSe minun täytyy kyllä sanoa ja KIITTÄÄ JAANAA että häneltä olen todellakin saanut paljon tietoa pihiksistä, vaikkei minulla ole aikaisemmin ollutkaan hänen kasvattiaan. Olisi niin hienoa, kuin kaikki muutkin kasvattajat olisivat samanlaisia rehellisiä ja avoimia, niin uusien kuin vanhojenkin kasvattajien olisi paljon helpompaa tätä hommaa tehdä.
Uusimmassa Pihauksessa kysyttiin kasvattajilta miten tärkeänä pidät kasvattajien yhteistyötä kotimaassa sekä ulkomailla. Vain kaksi oli vastannut. Itsekkin jätin vastaamatta mutta kantani on että tärkeäähän se todellakin olisi. Kumma vain, että meissä ihmisissä on jokin vika kun meidän pitää etsiä toisistamme niitä pieniäkin virheitä ja panetella toisiamme. Eikö tässä maailmassa ole jo ihan tarpeeksi pahaa? Meistä kukaan ei ole täydellinen.
Toivon teille kaikille rauhaa ja hyvää mieltä :)
Kiitokset kauniista kommentistasi Johanna. Ja kiitokset kiitoksista=)
PoistaNo niinpä, iloista mieltä ja auringonpaistetta!
Ja onneksi voin kertoa, että paistaa se aurinko risukasaankin, olen itse nähnyt! Hih!
Hyvää työtä Jaana on tehnyt ja tekee rodun eteen. Koiriensa tutkimus% on korkeampi kun rodun keskimääräinen, Jaanan koirat käyvät paitsi terveystarkastuksissa myös luonnetestissä, ei "terveen" papereilla mitään tee jos pääkopassa viiraa ;) Peace on earth kaikille!
VastaaPoistaTa det lugnt Jaana :)
Kiitos Tarja=) tässä halusin tuoda esille sen, että tarkkaan on kaikki kyllä pohdittu=) ei hetken mielijohteesta suinkaan. Oikeassa olet...jos kopassa viiraa, ei lonkat pysty auttamaa;)
PoistaRauhaa juu, toivotellaan kaikille ja taas kerran tokasen, että maltti on valttia!
Jag är så lugn som jag bara kan vara...hih!