 |
| Rodeo Riding! |
torstai 28. helmikuuta 2013
tiistai 26. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
Ihana Ilma!
Eilen oli aivan ihana valoilmiö...auringonpaiste! Margitin ja Ellenin kanssa menimme metsään...
 |
| parijonossa kauniisti...ei etuilla! |
 |
| Tölli, Tyra, Ellen, Werna, Ylva |
 |
| sama porukka kasassa |
lauantai 23. helmikuuta 2013
Onnenpäivä!
Aamutuimaan sain kuvia Oton kolmevuotissyntymäpäiväjuhlallisuuksista, kiitos Nanna ja Onnittelut Otolle!
Onnittelut myös muille O-pentueen koirille, Ellenille, Miinalle, Ossille, Oskulle ja Olelle!
Myös Z-pentueen emänemänemä Qira tänään 9 vuotta, onnittelut naapuriin!
Pentuset täällä kasvavat ja komistuvat, syntymäpainot ovat kaksinkertaistuneet kaikilla. Nemi jakselee hyvin ja hoitaa pentujaan erinomaisesti. Pennut syövät ja nukkuvat ja nukkuvat ja syövät...
 |
| Oton 3-vuotiskakku photo Nanna Salmi |
 |
| Nybygårds Ovanliga Ottar "Otto" photo Nanna Salmi |
Myös Z-pentueen emänemänemä Qira tänään 9 vuotta, onnittelut naapuriin!
Pentuset täällä kasvavat ja komistuvat, syntymäpainot ovat kaksinkertaistuneet kaikilla. Nemi jakselee hyvin ja hoitaa pentujaan erinomaisesti. Pennut syövät ja nukkuvat ja nukkuvat ja syövät...
 |
| Nybygårds Z-pentue viikonvanhana |
 |
| Nybygårds Näpna Nemi & Z-pentue |
perjantai 22. helmikuuta 2013
Viritän ja väritän...
Pihakoiran väritystä pohdiskelen, varsinkin saatuani äskettäin Tanskan rotuyhdistyksen uusimman jäsenlehden. Siinä on kirjoitus jossa pohdiskellaan rotumääritelmän pohjalta pihakoirien väritystä. Miten esimerkiksi ulkomuototuomareiden tulisi puuttua/vaikuttaa asiaan (kuin myös tietysti kasvattajien), mainita koirien värityksestä ja alentaa laatuarvostelua ja palkintosijaa liiallisen värityksen osalta. Kirjoituksessa mainittiin myös nämä pienet pilkut (ns. ticking) ja että ne näyttävät vain lisääntyvän pihakoirapopulaatiossa. Pitänee varmaan hyvin paikkansa, sillä em. pilkutusgeenin sanotaan periytyvän dominoivasti...
Sama aihe putkahti meilläkin esille, viime vuoden OpenShow tuomarin terveisissä rodun kasvattajille ("...että väritys säilyy rodunomaisena. Valkoisen pitää säilyä selkeästi pohjavärinä ja laikkujen laikkuina, ne eivät saisi yhdistyä laajoiksi yhtenäisiksi väripinnoiksi".-Lainaus; Pihaus 3/2012)
Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran rotumääritelmä sanoo näin:
VÄRI: Valkoinen väri on vallitseva. Yksi- tai monivärisiä läiskiä, joiden koko ja
väri (musta, punaruskea, ruskea sekä kellertävänruskean eri sävyt) voivat
vaihdella; koiralla voi olla punaruskeat merkit. Pilkullisuus sallitaan.
Omat ajatukseni värityksestä ovat seuraavanlaiset; että väri on vain yksi osa kokonaisuutta, detalji joka tulee ottaa huomioon, mutta joka ei saa olla se ainoa määräävä kriteeri, jonka perusteella omat koirani valitsen. Minulla on useitakin koiria, joilla ehkä väriä ripaus tai kaksikin enemmän kuin mitä rotumääritelmä sanoo, mutta kyseisillä koirilla on paljon muita tavoittelemisen arvoisia ominaisuuksia...Tämä edellämainitsemani ei suinkaan tarkoita sitä, että haluaisin kokomustia, kokoruskeita jne. pihakoiria, vaan että koira on suuri kokonaisuus, monen pienen tekijän yhteissumma.
Valkoinenhan ei oikeastaan ole väri vaan pikemminkin pigmentinpuutos. Ja kun ajatellaan sanaa puutos - se kuullostaa korvaan aika pahalta.!. Nisäkäsmaailmassa valkoinen väritys ja terveys eivät suinkaan aina kulje käsi kädessä. Jokainen on varmaan kuullut puhuttavan valkoisista sinisilmäisistä kissoista, jotka usein saattavat olla kuuroja...
Olen katsellut nyt mm. muutamien muiden valkovoittoisten rotujen terveystilannetta ja yhteyksiä terveyshaittoihin löytyy kyllä...
Parsonrusselinterriereillä on mainittu kuurouden olevan sidoksissa valkoiseen väriin, kuurojen koirien ollessa kokovalkoisia, vähäpigmenttisiä tai värittyneitäkin. Jackrusselinterriereillä samaten, valkovoittoinen väritys on lisännyt kuurousriskiä. Rodussa monet kasvattajat ovatkin alkaneet kuulotestaamaan pentueitaan, testauksien myötä myös kuuroiksi paljastuneiden pentujen lukumäärä näyttäisi olevan kasvussa. Myös dalmatiankoirilla kuurous liitetään pigmentin puutokseen, dalmatialaisten kuuroutta ja sen periytymistä on tutkittu paljonkin mm. USA:ssa.
Muistan myös lukeneeni Ruotsin pihakoirayhdistyksen jäsenlehdestä useita vuosia sitten, kuinka rodun kasvattajille luentoa pitänyt luennoitsija (nimeä en muista) oli maininnut kuurouden yhtenä riskinä rodussa.
Oli hämmästyttävää lukea muutamien kasvattajien kommentit em. luennolta; asia sivuutettiin kevyesti sanomalla etteivät ole tavanneet kuuroja pihakoiria...no, enpä ole tavannut minäkään...vielä!!
Viritän ja väritän vaan...!
Sama aihe putkahti meilläkin esille, viime vuoden OpenShow tuomarin terveisissä rodun kasvattajille ("...että väritys säilyy rodunomaisena. Valkoisen pitää säilyä selkeästi pohjavärinä ja laikkujen laikkuina, ne eivät saisi yhdistyä laajoiksi yhtenäisiksi väripinnoiksi".-Lainaus; Pihaus 3/2012)
Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran rotumääritelmä sanoo näin:
VÄRI: Valkoinen väri on vallitseva. Yksi- tai monivärisiä läiskiä, joiden koko ja
väri (musta, punaruskea, ruskea sekä kellertävänruskean eri sävyt) voivat
vaihdella; koiralla voi olla punaruskeat merkit. Pilkullisuus sallitaan.
Omat ajatukseni värityksestä ovat seuraavanlaiset; että väri on vain yksi osa kokonaisuutta, detalji joka tulee ottaa huomioon, mutta joka ei saa olla se ainoa määräävä kriteeri, jonka perusteella omat koirani valitsen. Minulla on useitakin koiria, joilla ehkä väriä ripaus tai kaksikin enemmän kuin mitä rotumääritelmä sanoo, mutta kyseisillä koirilla on paljon muita tavoittelemisen arvoisia ominaisuuksia...Tämä edellämainitsemani ei suinkaan tarkoita sitä, että haluaisin kokomustia, kokoruskeita jne. pihakoiria, vaan että koira on suuri kokonaisuus, monen pienen tekijän yhteissumma.
Valkoinenhan ei oikeastaan ole väri vaan pikemminkin pigmentinpuutos. Ja kun ajatellaan sanaa puutos - se kuullostaa korvaan aika pahalta.!. Nisäkäsmaailmassa valkoinen väritys ja terveys eivät suinkaan aina kulje käsi kädessä. Jokainen on varmaan kuullut puhuttavan valkoisista sinisilmäisistä kissoista, jotka usein saattavat olla kuuroja...
Olen katsellut nyt mm. muutamien muiden valkovoittoisten rotujen terveystilannetta ja yhteyksiä terveyshaittoihin löytyy kyllä...
Parsonrusselinterriereillä on mainittu kuurouden olevan sidoksissa valkoiseen väriin, kuurojen koirien ollessa kokovalkoisia, vähäpigmenttisiä tai värittyneitäkin. Jackrusselinterriereillä samaten, valkovoittoinen väritys on lisännyt kuurousriskiä. Rodussa monet kasvattajat ovatkin alkaneet kuulotestaamaan pentueitaan, testauksien myötä myös kuuroiksi paljastuneiden pentujen lukumäärä näyttäisi olevan kasvussa. Myös dalmatiankoirilla kuurous liitetään pigmentin puutokseen, dalmatialaisten kuuroutta ja sen periytymistä on tutkittu paljonkin mm. USA:ssa.
Muistan myös lukeneeni Ruotsin pihakoirayhdistyksen jäsenlehdestä useita vuosia sitten, kuinka rodun kasvattajille luentoa pitänyt luennoitsija (nimeä en muista) oli maininnut kuurouden yhtenä riskinä rodussa.
Oli hämmästyttävää lukea muutamien kasvattajien kommentit em. luennolta; asia sivuutettiin kevyesti sanomalla etteivät ole tavanneet kuuroja pihakoiria...no, enpä ole tavannut minäkään...vielä!!
Viritän ja väritän vaan...!
 |
| kolme polvea omia pilkkuja vas. Ingeborg, Werna kesk., Lotta oik. |
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
tiistai 19. helmikuuta 2013
Rambo!
Nybygårds Yngsta Ylva var lite på äventyr igår. Först en promenad på åkern med stora hundarna, sen kaffestund hos Tarja och där fanns katten Rambo! Det var spännande att se hur Ylva reagerade; första katten i livet! Tack Tarja och Denice för en trevlig eftermiddag och foton! Ylva tackar för en fin socialiseringsstund!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)