Lupasin kirjoitella vielä tanskalaisen ulkomuototuomarin; Ole Staunskjaerin haastattelusta Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisussa. Mielestäni siellä oli hyvinkin tärkeitä ja huomionarvoisia asioita, ainakin minulle itselleni...
Ole Staunskjaer on kieltämättä yksi rodun arvostetuimmista asiantuntijoista. Hän kylläkin itse läpi koko haastattelun muistuttaa, että on niin monta muutakin ihmistä, joita on kiittäminen työpanoksesta tämän rodun hyväksi ja puolesta.
Kysyttäessä Ole Staunskjaerilta, josko hän omistaa pihakoiraa, tai onko koskaan ajatellut hankkia...
Hän vastaa, ettei ole koskaan omistanut, mutta joskus on käynyt mielessä kylläkin, tavattuaan pihakoiran joka on ollut hänen mieleensä. Staunskjaerin perheessä on aina ollut tanskandoggeja ja perhe on kasvattanut niitä vuodesta 1927 lähtien, nyttemmin jo kolmannessa sukupolvessa, joten pihakoiran paikkaa ei vaan ole ollut tarjolla.
Alkuperäinen rotumääritelmä on myös pitkälti tämän miehen käsialaa, kuin myös korjaukset, joita vuosien varrella on toteutettu. Kaikki rotuunotetut koirat Tanskassa ovat Ole Saunskjaerin hyväksymiä. Hän on myös ollut vuosina 2007-2012 mukana jalostustoimikunnassa Tanskassa tekemässä ja toteuttamassa hankalia ja raskaita päätöksiä.
Tanskalaisten pihakoirien rotutyyppi oli tuolloin muuttunut heikompaan suuntaan (koirat olivat liian elegantteja tyypiltään) ja ohjausta asiassa tarvittiin. Jalostustoimikunta antoi tuolloin kasvattajalle vaihtoehdot yhdistelmistä/uroksista, jotka katsottiin kelvollisiksi toteuttaa rotutyypin palauttamiseksi., eli käytännössä lähes kaikki päätösvalta yhdistelmistä/pentueista oli toimikunnalla. Nyttemmin tilanne on parantunut rotutyypin osalta ja kasvattajilla on näinollen vapaammat kädet toteuttaa pentueitaan. Ole Staunskjaer kiittääkin kasvattajia, jotka jaksoivat tämän vaikean ajan yli ja tulokset puhuvat nyt puolestaan.
Hän mainitsee myös, että mm. FCI:n rotumääritelmän kansilehdessä oleva pihakoiran kuva ei ole ollut ihannepihakoira hänen silmissään; Se on aivan liian "sivistyneen" näköinen. Jos koira on "sivistyneen" tai elegantin näköinen, ei se ole pihakoira. Se voi olla valio ja muuten hyvä yksilö, muttei täydellinen pihakoira!
Rodun alkumetreillä Ole Staunskjaeria huolestutti kovasti rodun mahdollisesti kasvava suosio ja hän toivoikin että löytyisi hyviä kasvattajia, jotka paneutuisivat rotuun perinpohjaisesti. Eivätkä siis pelkästään kasvattaisi pihakoiria taloudellinen hyöty mielessään, se on vienyt niin monen muun rodun ahdinkoon.
Poimin haastattelun tekstistä muutamia mielestäni tärkeitä asioita. Asioita joihin tulisi kiinnittää huomiota, esim. pihakoiran rakenteessa ja liikkeissä. Luonteiden Ole Staunskjaer toteaa olevan kunnossa, pihakoira on ulospäinsuuntautunut ja iloinen koira, kuten se on aina ollut.
Rakenteesta hän sanoo että tulisi muistaa tärkeät rungon mittasuhteet. Pihakoira ei ole rakenteeltaan neliömäinen, eikä sen runko saa myöskään olla liian pitkä, eli ei liian pitkän suorakaiteenkaan mallinen. Sen tulee olla jotain tältä väliltä, kohtuullinen suorakaide, jos nyt niin voi asian ilmaista.
Liikkeet ovat sidoksissa koiran rakenteeseen; liian neliömäinen ja lyhytrunkoinen pihakoira joutuu nostamaan raajojaan ylöspäin, jolloin liikkeestä tulee "tikuttava" ja askel on lyhyt. Liian pitkärunkoinen pihakoira liikkuu pitkin askelin, jolloin liikkeistä tulee "lentävät". Pihakoiran ei siis tule liikkua kuten saksanpaimenkoiran, vaan kuten pinserityyppisen koiran.
Ole Staunskjaer sanoo myös pihakoiran pään mallin olevan ainutlaatuinen, sen paras tuntomerkki. Tanskassa keskityttiin hyvin pitkälti pään muotoon ja rakenteeseen vuosina joina jalostustoimikunta ohjasi pihakoiran kasvatusta.
Oikea ilme ja katse on tärkeää. Kuin myös ylälinja, josta ruotsalaiset olivat alkujaan hieman eri mieltä. Ruotsalaisten ajatus oli että ylälinjan tulisi olla suora, kuten terrieriroduilla, eikä lantiolta kevyesti kaartuva. Pihakoiralle on kuitenkin tyypillistä lantiolta kevyesti kaartuva ylälinja (mikä on ainutlaatuista pihakoiralle, poiketen muista pinserityyppisistä roduista) rotumääritelmänkin mukaan.
Kysyttäessä pihakoiran rotumääritelmästä, löytyykö siitä samanlaista aihetta rakenteellisiin yms. ylilyönteihin, kuten esim. joissain roduissa on käynyt. (Joitakin epäterveitä piirteitä ja ominaisuuksia on alettu ylikorostamaan) Vastaa Ole Staunskjaer, että ei, rotumääritelmässä hän ei näe ylilyöntien vaaraa, kuin myös että rodun parhaaksi työskentelee hyviä kynologeja, jotka pitävät silmällä rotua. Hän lopettaa vastauksensa, muistuttaen vielä pihakoiran liikkeiden tärkeydestä; eli liikkeetkään eivät saa olla liian elegantit.
Lähteenä tekstiini käytin Tanskan rotuyhdistyksen juhlajulkaisua, jossa Ole Staunskjaerin haastattelun olivat toteuttaneet Esther Svaneborg & Helene Riisgaard Pedersen.
torstai 4. syyskuuta 2014
tiistai 2. syyskuuta 2014
Viikonvanhat B-pennut
Viikko on kulunut ja pikkupennut kasvavat...
| urospentu |
| narttupentu |
| yhdessä |
| Tyra-mamma hoitaa |
| lepäilyä |
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Gårdhunden-lehdestä luettua
Tanskalaisen pihakoirayhdistyksen juhlajulkaisu Gårdhunden tulla tupsahti kotiin. Tällä kertaa juhlapainos; 25 vuotta ensimmäisestä virallisesta näyttelystä Tanskassa tälle rodulle. Olen lueskellut lehden useampaan kertaan, katsellut kuvia ja tuntuu että lehti oikein inspiroi minua! Ja että on pakko kirjoittaa tuosta lukemastani...sellaista sisäistä paloa, jota ei sammuta kuin kirjoittaminen. Tai ehkei sitä sammuta enää mikään...jaksan aina vaan innostua näistä historiikeistä ja muistakin pihakoira-asioista uudelleen ja uudelleen.
Lehdessä oli aivan upeita vanhoja lehtiartikkeleita kuvineen rodun alkutaipaleelta mm. 1979 alkaen, todella kiinnostavaa luettavaa. Kuin myös kaksi inspiroivaa haastattelua; Tanskan pihakoirayhdistyksen kunniajäsenet Jytte Weiss ja Ole Staunskjaer, joita kumpaakin saamme paljolti kiittää tästä upeasta koirarodusta. Tai ainakin siitä, että rotu on saanut virallisen hyväksynnän ja arvoisensa statuksen.
Haastattelut olivat toteuttaneet Esther Svaneborg ja Helene Riisgaard-Pedersen, suurkiitokset heille, olen hurahtanut täysin lukemaani.
Jytte Weiss, nyt jo 95-vuotias rouva, on ollut tärkeässä tehtävässä pelastamassa vanhoja, melkeinpä unohdettuja tanskalaisia koirarotuja (mm. broholmer, dansk spids, gammel danske hönsehund, herthapointer) kuten myös tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Hän on toiminut mm. 1980-luvulla organisaattorina, eli peräänkuuluttanut lehdissä "Land Fox terriereitä" eli tulevia tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria. Hän on myös omistanut ja kasvattanut muutaman pentueen pihakoiria joskus aikoinaan. Ja kirjoittanut lehtiin artikkeleita/kokemuksiaan rodusta.
Todella hauska oli kertomus, jossa hän etsi urosta pihakoiranartulleen. Eräällä paikallisella venäläisellä papilla oli komea urospihakoira jota Jytte halusi lainata nartulleen. Kumpikaan osapuoli ei osannut puhua toistensa kieltä, joten kommunikoinnissa oli apuna Jyten aviopuoliso (joka oli ammatiltaan tanssija ja näyttelijä teatterissa). Hän ratkaisi hetkessä kielipulman; osoitti kumpaakin koiraa ja näytti omaa vihkisormustaan ja esitti kysyvän katseen tuolle venäläiselle pappismiehelle. Yhteisymmärrys asiasta syntyi heti ja Jyten narttukoira saikin vuoden välein kaksi pentuetta tuon venäläisen papin koiran kanssa.
Ole Stauskjaer, tunnettu ulkomuototuomari, niin meillä kuin muuallakin. Häntä voinemme pitää yhtenä rodun kunnioitettavista opettajista/perustajista/asiantuntijoista. Hänen haastatteluunsa palaan vielä erikseen, sillä siinä oli mielestäni paljon hyvää asiaa koskien pihakoiran ulkomuotoa, kasvatusta, kuin myös "sudenkuoppia" joihin ei tulisi langeta jne.
Lehdessä oli aivan upeita vanhoja lehtiartikkeleita kuvineen rodun alkutaipaleelta mm. 1979 alkaen, todella kiinnostavaa luettavaa. Kuin myös kaksi inspiroivaa haastattelua; Tanskan pihakoirayhdistyksen kunniajäsenet Jytte Weiss ja Ole Staunskjaer, joita kumpaakin saamme paljolti kiittää tästä upeasta koirarodusta. Tai ainakin siitä, että rotu on saanut virallisen hyväksynnän ja arvoisensa statuksen.
Haastattelut olivat toteuttaneet Esther Svaneborg ja Helene Riisgaard-Pedersen, suurkiitokset heille, olen hurahtanut täysin lukemaani.
Jytte Weiss, nyt jo 95-vuotias rouva, on ollut tärkeässä tehtävässä pelastamassa vanhoja, melkeinpä unohdettuja tanskalaisia koirarotuja (mm. broholmer, dansk spids, gammel danske hönsehund, herthapointer) kuten myös tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Hän on toiminut mm. 1980-luvulla organisaattorina, eli peräänkuuluttanut lehdissä "Land Fox terriereitä" eli tulevia tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria. Hän on myös omistanut ja kasvattanut muutaman pentueen pihakoiria joskus aikoinaan. Ja kirjoittanut lehtiin artikkeleita/kokemuksiaan rodusta.
Todella hauska oli kertomus, jossa hän etsi urosta pihakoiranartulleen. Eräällä paikallisella venäläisellä papilla oli komea urospihakoira jota Jytte halusi lainata nartulleen. Kumpikaan osapuoli ei osannut puhua toistensa kieltä, joten kommunikoinnissa oli apuna Jyten aviopuoliso (joka oli ammatiltaan tanssija ja näyttelijä teatterissa). Hän ratkaisi hetkessä kielipulman; osoitti kumpaakin koiraa ja näytti omaa vihkisormustaan ja esitti kysyvän katseen tuolle venäläiselle pappismiehelle. Yhteisymmärrys asiasta syntyi heti ja Jyten narttukoira saikin vuoden välein kaksi pentuetta tuon venäläisen papin koiran kanssa.
Ole Stauskjaer, tunnettu ulkomuototuomari, niin meillä kuin muuallakin. Häntä voinemme pitää yhtenä rodun kunnioitettavista opettajista/perustajista/asiantuntijoista. Hänen haastatteluunsa palaan vielä erikseen, sillä siinä oli mielestäni paljon hyvää asiaa koskien pihakoiran ulkomuotoa, kasvatusta, kuin myös "sudenkuoppia" joihin ei tulisi langeta jne.
![]() |
| Gårdhunden Jubileumsudgave 2014 |
lauantai 30. elokuuta 2014
Kuvia pienistä briljanteistamme
| Nybygårds B pentue, uros edessä & narttu takana |
| Tyra & pennut |
| b-pennut |
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Brilliant!!
tiistai 26. elokuuta 2014
Nybygårds Uppriktiga Urban "Remu"
maanantai 25. elokuuta 2014
Lukemista
Kirja, jonka lukemista/hankintaa suunnittelin joskus aiemmin...sattumoisin sain sen lainaksi kesällä ja olen siitä hyvin iloinen, kiitos Kati! Todennäköisesti tulen kirjan myös jossain vaiheessa itselleni hankkimaan, oli sen verran hyvää luettavaa. Kirjassa on mielenkiintoisia eri rotujen menestyneiden kasvattajien haastatteluja joita lueskellessa voi löytää niitä omia "punaisia lankojaan" siis asioita joita itsekin arvostaa ja pitää hyvin tärkeinä. Kuin myös uudempia/vanhempia ajatuksia joita ei itse ole ehtinyt/uskaltanut vielä sanoiksi pukea. Suosittelen lämpimästi ja erityisesti kasvattajille tai kasvattamista suunnitteleville. Illat pimenevät pikkuhiljaa ja lukeminen kannattaa aina!
Mielestäni hieno lause, jonka poimin kirjasta;
Kasvattamisessa on kyse eteenpäin menosta ja matkasta jonnekin - Espen Engh, Norjalainen greyhoundkasvattaja Jet's haastattelu kirjaan, englanniksi
Tunnisteet:
espen engh,
greyhound,
kansainvälinen kasvattajakirja,
lukuvinkki,
marjo nygård,
pekka hannula
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


