Pentu vaikuttaa tervepäiseltä pikkukoiralta, vaikka ikää on vasta reilut 10 viikkoa. Se pysyy hyvin mukana, eli seuraa. Ollaan käyty naapurissa vierailulla Ylvan isänemän Qiran luona, ja minä siis vanhempieni luona. Seuraa minua koko kävelymatkan hienosti, pimeässäkin, en houkuttele enkä juttele pennulle, vaan tyynen rauhallisesti kävelen selkä suorana eteenpäin...on pennun tehtävä pysyä minun mukana. Hyvin tärkeää on muistaa, että pennun tulee seurata johtajaansa, eikä päinvastoin, tässä jo luodaan sitä johtajuutta ja kunnioitusta. Jos koirat eläisivät luonnossa ja pentu joutuisi eroon laumastaan, voisivat seuraukset olla kohtalokkaita...
Tulee luokse kun kutsun sitä. En tuolloin itse kyykistele tai houkuttele, käytän tavallista omaa ääntäni, en mitään piipitystä tms. olen reilusti ihan oma itseni. Piipittävä ääni on mielestäni jo osoitus siitä kuka on "orkesterissa kapellimestari ja kuka vaan piipittää"...
Edellämainittu "orkesterivertaus" pätee myös pennun puremiseen ja hampaittenkäyttöön yhtälailla. Ylva tänään yritti roikkua housunlahkeessani ja minä murahdin ja tuijotin intensiivisesti, pentu päästi sukkelaan irti...kokeillakseen tietysti uudelleen miten "homma toimii" ja toimihan se, samalla murahduksella ja tuijotuksella toisenkin kerran. Toistoja tullaan tekemään kerta kerran perään, se on tiedossa hyvin. Olen lukenut useita pennunkasvatusopuksia joissa sanotaan, että kun pentu puree, tulee ihmisen kiljahtaa kimeästi...mielestäni tämä oppi ei kuitenkaan toimi toivotulla tavalla, joten käytänkin itse koirien omaa kieltä.
Tänään pentu pääsi metsään kävelylle Japin ja Qiran kanssa, pysytteli lähettyvillä koko ajan, joskin oli jatkuvasti mielistelemässä ja lipomassa Qiraa.
On melkein sisäsiisti, tapahtuneet vahingot voi laittaa ihan emännän piikkiin. Ei ole tehnyt tarpeitaan sisälle edes öisin enää, mikä on todella hienoa...olen todella ylpeä pienestä pennustani.
Se on myös nukkunut yönsä hyvin ja huutamatta, vaikka velipoika Yngve vasta vajaa viikko sitten muutti ja Ylva-pentu jäi yksin. Monesti aiemmin on se kotiin yksin jäänyt pentu pitänyt ensimmäiset yöt jos jonkinmoista mekkalaa.
On ollut autoilemassa, ihan yksin kuljetusboxissa. Päästi alkumatkasta ehkä piippauksen tai pari ja sen jälkeen hiljeni. Odotti autossa kauppareissun ajan, näytti nukkuneen ja heräsi kun kuuli oven avautuvan.
Tottakai tämänkin pennun kasvatuksessa kohtaan vielä monenmoisia koukeroita ja takapakkeja ja ehkäpä tämä alku on vaan jotenkin tuntunut yllättävän helpolta. Kaikkeen on varauduttava, ihan kaikkeen...ja aina ei kaikki menekään kuin elokuvissa, teki mitä tahansa...sitkeä, sinnikäs, rauhallinen ja johdonmukainen tulee aina olla, tässäpä sitä haastetta onkin kerrakseen!
 |
| Nybygårds Yngsta Ylva nukkumassa metsälenkin jälkeen |
No niin, Ylva on pakannut repun ja aloittanut esikouluun. Onnea matkaan, pikku Ylva!
VastaaPoistaReppu on pakattuna juu. Ja heti saan olla toteamassa, että aamupisut ehtivät tulla sisälle ja että ainakin kaksi kertaa on roikkunut lahkeessa aamuriehakkaana...pennut on pentuja, mutta tästä se lähtee...hiljaa hyvä tulee=)
PoistaMeillä Viggo opetteli eilen, että saako vauvan nenää mennä nuolemaan. No ei saa! Ja sen ymmärtäminen vaati ainakin sata toistoa ja runsaasti namipaloja. Vauvan hihkuva ääni on niiiiin houkutteleva. Kuin koiranpennun leikkiin kutsu!
VastaaPoistaNiinpä, oppia ikä kaikki, aina tulee uusia juttuja ja asioita vastaan.
PoistaJahas. Koiralauma se kasvoi taas yhdellä teitin perheessä :D
VastaaPoistaNoh...siltähän tämä nyt toistaiseksi näyttää=) Yksi hyvä ystäväni oli kyllä nähnyt unia että Ylva asui heillä...=)
PoistaNo hyvät hyrinät...onneksi olkoon! Mutta nimiä voi olla vaikea löytää jos tulee vaikka 10 pentua!! Tässä muutama ehdotus: http://vovve.net/Hundnamn/index.asp?name=Z
VastaaPoistaKiitos=)Ja suurkiitokset linkistä! Siellä oli ihan kivoja zetoja...huh, en nyt kymmentä toivo kuitenkaan, se olisi kaikille ihan liian rankka homma, keskiverto 4 pentua on sopiva, kaikkiin ehtii halutessaan panostaa riittävästi. Rodun ennätyspentue Ruotsissa on kyllä 12 pentua...
Poista