perjantai 21. maaliskuuta 2014

Käytösongelmia ja ratkaisujako?

Silloin ja tällöin vierailen Tanskan kennelliiton Hundenyt sivustolla. Siellä on monenlaisia uutisia koirista ja kaikesta niihin liittyvästä ja koirauutisia jopa ympäri maailmaa.

Minut pysäytti taas kerran uutinen siitä, kuin monta täysin tervettä koiraa Tanskassa vuosittain lopetetaan käytösongelmien vuoksi. Lukumäärä oli kerrassaan hämmästyttävä n. 5000 koiraa vuosittain! Tieto perustuu eläinlääkäreiltä kerättyyn tietoon, raportti on vuodelta 2007 ja Tanskan kennelliiton arvion mukaan samanmoinen lukumäärä käytösongelmaisia koiria lopetetaan todennäköisesti tänäkin vuonna...Mikä lienee tilanne meillä Suomessa? Onkohan se yhtä synkkä?

Uutinen täällä
Uutisessa myös kritisoidaan koiranhankintaan liittyvää problematiikkaa, eli hankitaan vääränlainen koira vääränlaisin odotuksin. Rodusta ja sen erityistarpeista ja koiran luonnollisesta käyttäytymisestä ei ehkä tiedetä tarpeeksi, mikä voi johtaa monenlaisiin ongelmatilanteisiin. Haastatellun kokeneen koirankouluttajan mukaan noin 9 koiraa kymmenestä voitaisiin pelastaa koulutuksella. Useimmiten ongelmat kärjistyvät ja esim. suurin osa koirien purematapauksista tapahtuukin kotona; koiralle on jätetty/annettu liian suuri vastuu asioista.

Kyseisen kouluttajan ajatuksia lisää täällä hundetraener hänen mukaansa on myös valitettavan yleistä että ihmiset kohtelevat koiraansa väärin.

Jos en väärin muista, on pihakoirienkin yleisin lopetussyy ollut Tanskassa tuon vuoden 2007 raportin mukaan käytösongelmat ja ennenkaikkea ne aggressiot...mitä tästä pitäisi ajatella?

Minulla kävi täällä jokunen aika sitten koira, jonka omistajat olivat kovasti huolestuneita ja halusivat että katsastaisin tilanteen. Koiralla oli heidän mukaansa "rasistisia" piirteitä. Se ei omistajan kertoman mukaan tullut samanrotuisten lajitoveriensa kanssa toimeen; joissain tapauksissa tilanne eteni tappelun asteelle ja toisissa ei vaan koirat päässeet yhteisymmärrykseen, syystä, toisesta taikka kolmannesta...

Pohdin kovasti tilannetta etukäteen, kuin myös omia koiriani, joita voisin käyttää tilanteen katsastuksessa apuna. Sinänsä erikoinen tilanne, sillä minulla oli kotona kaksi juoksunarttua, kuin myös kaksi urosta, jotka tietysti kävivät kierroksilla juoksunarttujen hajuista. Lisäksi yksi narttu, jolla pennut, ja kaksi valeraskasta ja yksi dominantti tyyppi (jota en moiseen voinut ajatellakaan) ja sitten vielä 11 viikkoinen pentu...näistähän oli helppoa valita se sopivin=)

Päätös tuli sitten tehtyä ihan sukkelasti, kun ensin tapasin tuon koiran. Menimme kävelylle metsään ja otin mukaani urokset, toinen nuori vuotias ja toinen jo kypsemmässä iässä. Alkuun pihallamme ja hihnoissa kyseinen vieras koira hieman irvisteli uroksille. Jatkoimme matkaa metsään ja päästimme koirat irti...urokset kävivät haistelemassa tulijan tarkkaan ja matka jatkui sen kummemitta kommeluksitta. Ei mitään örinöitä eikä pörinöitä suuntaan taikka toiseen. Täysin normaalia menoa, koirat juoksivat edestakaisin ja ympäri haistellen maastoa ja käyttäytyen aivan normaalisti. Nuori urokseni ja tuo vieras koira jopa leikkivät keskenään hippasta.

Halusin vielä testata koiraa narttujen kanssa...eli takaisin kotipihalle ja koirat vaihtoon. Nyt otin mukaani toisen valeraskaista nartuista ja toisen juoksuisen (juoksu oli vasta aluillaan). Sama kuvio toistui...ei mitään ongelmia ja vieras koira leikki hippasta nuoren juoksunartun kanssa. Valeraskas koirani teki ihan oman lenkin alkuun, poistuen paikalta ja palaten pikapuoliin katsastamaan meitä...ei mitään ongelmia senkään kanssa. Eli summa summarum, mielestäni koira oli täysin normaali, vailla ongelmia ja käyttäytyi täysin koiramaisesti.

Ongelma lienee muualla...ehkäpä koirissakin on tyyppejä, joiden kemiat ei vaan jostain syystä kohtaa?
En itsekään oleta tai vaadi omilta koiriltani että niiden tulisi olla kaikken kanssa ihan bestiksiä, mutta tuolloin joudun käyttämään tilanteissa omaa auktoriteettiäni apuna. En jätä vastuuta koirilleni niissä tilanteissa.

Iloista viikonloppua!

Nybygårds Gulliga Göta, 3 kk


 Jostain syystä Göta on ajatuksissani paljon...tässä kaunis kuva Götasta noin kolmikuisena.

4 kommenttia:

  1. Ei lisättävää, ei kommentoitavaa. Erittäin tyhjentävä kirjoitus. Lähentelee neroutta. Piste.
    =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki kommentistasi...mielestäni on todella kurjaa, että avun hakeminen mahdollisiin ongelmiin on vaikeaa...ja se että ongelmat olisi ehkä voitu estää alusta pitäen toimimalla oikein. On todella haastavaa "prepata" pennunomistajia tulevaan...omat kokemukset auttavat paljon, kunhan niitä tässä riittävästi kertyy.

      Poista
  2. Koiran omistamisessa palkitsevinta on se, kun oma älli ja ymmärrys kasvaa.... Toki myös tyytyväiset koirat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, niin fiksuja otuksia nuo koirat! Niiltä voi oppia paljon, jos vaan vaivautuu niitä seuraamaan...

      Poista