Meiltä löytyy yksi peitsari. Kåre on peitsannut ihan pennusta asti. Olemme saaneet näyttelykehässä toiveitakin, että handlerin pitäisi järjestää vähän ravia nähtäväksi :D Aminahan on Kåren emä. Jospa poitsu on saanut emältään peitsarigeenin :) Kyllä tuo ravaa ja laukkaakin mutta peitsaus on ominaisin tapa liikkua. Kiitolaukassa Kåre on muuten erinomaisen hyvä. Miten voikin pieni koira mennä niin kovaa?!
Geenit ovat mielenkiintoista "porukkaa". Hämmästelin eräänä päivänä poikani ilmeitä, että kuinka voikaan olla kuin isänsä! Muutenhan tuo on tullut ihan minuun. Vaikka koiria ja ihmisiä ei voi täysin rinnastaa toisiinsa, geenit ne säätee kummankin ilmiasua, luonnetta, tapaa tehdä asioita.
No niin, lisää löytyy=) Amina tosiaan välillä käveli kuin kameli=) sekin on peitsari, mutta muuten tykkää kuulemma juosta, vaikka vauhti 11 vuotiaalla tuskin on sama kuin nuoruudessaan.
Niin ja ajatella, kaikki periytyy...kävelytapa, ilmeet, eleet...hämmästyttävää tämä on. Mielenkiintoista kerrassaan.
Täältä löytyy Tyran tapaan Titolta tuo "takapomppu". Poitsu tehnyt sitä pennusta lähtien just kovaa juostessaan :) Axun en ole huomannut vielä tekevän mitään "erikoista", paitsi et askellus on kyllä niin pinserimäistä että! :D
Arvelinkin että näitä siitä suvusta löytyy...vähän joka toisella varmaan menee välillä rytmit sekaisin. Ja Axun suvussa en ole sitä pomppua nähnyt, siellä on enemmänkin niitä koiria jotka peitsaa tai sitten ei. Lotta mielestäni ei niin ahkeraan peitsaa kuin äiteensä;) Ja Connykin taitaa siinä suhteessa olla samaa maata. Niillä ei ehkä ole sitä "peitsarigeeniä" tuplaversiona ainakaan...
Kuten mielenkiintoisessa kirjoituksessasi mainitsitkin, Otto kuuluu peitsareitten sukukuntaan. Se peitsaa sekä kävely- että ravivauhdissa, mutta ei aina, joskus se ravaa hitaassakin vauhdissa. Turhaa puhetta ja tietämättömyyttä, että peitsaavat koirat olisivat automaattisesti jotenkin sairaita. Peitsaavaa koiraa taluttaessa tuntuu kuin taluttaisi minikamelia, mutta minkäs teet, jos se on koiran mielestä mukavin tapa edetä.
Toisella edesmenneistä russeleistani oli vielä yksi askellaji, liitolaukka. :) Kun sillä oli oikein todella kiire, se jätti väliin askeleita ja liiti ilmassa metrin, parikin. Ei olisi uskonut, että niillä nollajaloilla pystyy!
Hevosen selässä olen kokenut kaikki askellajit passia lukuunottamatta. Kiitolaukka on mahtavaa, vaikka aina vähän pelottavaa. Hevonen laskeutuu alemmas, meno on todella tasaista ja matkahan taittuu! Hyvän tölttääjän selässä on kuin istuisi nojatuolissa. :)
Hih, Otto juu, kuuluu siihen sukukuntaan...Werna meillä on tosi taitava peitsaaja ja vauhdikas. Itsekin meinaan kompastua kun yrittän saada sen ravaamaan. Ja toisaalta, kun katsoo peitsaavan koiran selkää joka "aaltoilee" suuntaan jos toiseen...luulisi, että jos on kipuja, niin tekisi vielä pahempaa?
Luulenpa että olen nähnyt moisen liitolaukan, nyt en vaan saa mieleeni mikä rotu? Joku terrieri se kuitenkin oli...hauskan ja vauhdikkaan näköistä kuitenkin.
Niin, sinulla on tuo hevostuntemus myös vahvassa. Itselläni vaan hämäriä muistoja jostain teinivuosilta...kun ratsasteltiin ravureilla. Eräätkin kerrat selästä putosin ja aina vaan piti uudelleen lähteä. Heh, hauskin muisto taitaa olla kun iso suomenhevosori minut vauhdilla ovista sisään ja omaan boxiinsa vei, ihan tosta noin vaan, selässä pysyin ja pitelin kiinni=)
Kun opettelin ratsastamaan, viisas tamma, josta myöhemmin tuli omani, kiikutti minut kerran turvevarastoon, onneksi oviaukko oli tarpeeksi korkea. :) Se teki kaikkia muitakin kurjia temppuja, kunnes ymmärsin yskän: "Ai haluat oppia ratsastamaan? No ratsasta sitten äläkä vaan matkusta kyydissä! Jos et kerro, mitä haluat, mä teen ihan mitä lystään." Minä terästäydyin ja meistä tuli täysin toisiinsa luottava ratsukko.
Ja samahan se on koirienkin kanssa. Samoin kuin hevoset koiratkin haluavat, että niillä on joku, joka kertoo, mitä niiltä odotetaan, ja molemmat täyttävät odotukset ilolla. Hienoja eläimiä!
Hih, kiva kuulla että tekevälle sattuu, ihan kaikenlaista. Niinhän se on, että ohjeita odottavat niin koirat kuin hevoset...kerrassaan loistavia tyyppejä!
Meiltä löytyy yksi peitsari. Kåre on peitsannut ihan pennusta asti. Olemme saaneet näyttelykehässä toiveitakin, että handlerin pitäisi järjestää vähän ravia nähtäväksi :D Aminahan on Kåren emä. Jospa poitsu on saanut emältään peitsarigeenin :) Kyllä tuo ravaa ja laukkaakin mutta peitsaus on ominaisin tapa liikkua. Kiitolaukassa Kåre on muuten erinomaisen hyvä. Miten voikin pieni koira mennä niin kovaa?!
VastaaPoistaGeenit ovat mielenkiintoista "porukkaa". Hämmästelin eräänä päivänä poikani ilmeitä, että kuinka voikaan olla kuin isänsä! Muutenhan tuo on tullut ihan minuun. Vaikka koiria ja ihmisiä ei voi täysin rinnastaa toisiinsa, geenit ne säätee kummankin ilmiasua, luonnetta, tapaa tehdä asioita.
No niin, lisää löytyy=) Amina tosiaan välillä käveli kuin kameli=) sekin on peitsari, mutta muuten tykkää kuulemma juosta, vaikka vauhti 11 vuotiaalla tuskin on sama kuin nuoruudessaan.
PoistaNiin ja ajatella, kaikki periytyy...kävelytapa, ilmeet, eleet...hämmästyttävää tämä on. Mielenkiintoista kerrassaan.
Täältä löytyy Tyran tapaan Titolta tuo "takapomppu". Poitsu tehnyt sitä pennusta lähtien just kovaa juostessaan :)
VastaaPoistaAxun en ole huomannut vielä tekevän mitään "erikoista", paitsi et askellus on kyllä niin pinserimäistä että! :D
Arvelinkin että näitä siitä suvusta löytyy...vähän joka toisella varmaan menee välillä rytmit sekaisin. Ja Axun suvussa en ole sitä pomppua nähnyt, siellä on enemmänkin niitä koiria jotka peitsaa tai sitten ei. Lotta mielestäni ei niin ahkeraan peitsaa kuin äiteensä;) Ja Connykin taitaa siinä suhteessa olla samaa maata. Niillä ei ehkä ole sitä "peitsarigeeniä" tuplaversiona ainakaan...
PoistaKuten mielenkiintoisessa kirjoituksessasi mainitsitkin, Otto kuuluu peitsareitten sukukuntaan. Se peitsaa sekä kävely- että ravivauhdissa, mutta ei aina, joskus se ravaa hitaassakin vauhdissa. Turhaa puhetta ja tietämättömyyttä, että peitsaavat koirat olisivat automaattisesti jotenkin sairaita. Peitsaavaa koiraa taluttaessa tuntuu kuin taluttaisi minikamelia, mutta minkäs teet, jos se on koiran mielestä mukavin tapa edetä.
VastaaPoistaToisella edesmenneistä russeleistani oli vielä yksi askellaji, liitolaukka. :) Kun sillä oli oikein todella kiire, se jätti väliin askeleita ja liiti ilmassa metrin, parikin. Ei olisi uskonut, että niillä nollajaloilla pystyy!
Hevosen selässä olen kokenut kaikki askellajit passia lukuunottamatta. Kiitolaukka on mahtavaa, vaikka aina vähän pelottavaa. Hevonen laskeutuu alemmas, meno on todella tasaista ja matkahan taittuu! Hyvän tölttääjän selässä on kuin istuisi nojatuolissa. :)
Hih, Otto juu, kuuluu siihen sukukuntaan...Werna meillä on tosi taitava peitsaaja ja vauhdikas. Itsekin meinaan kompastua kun yrittän saada sen ravaamaan.
PoistaJa toisaalta, kun katsoo peitsaavan koiran selkää joka "aaltoilee" suuntaan jos toiseen...luulisi, että jos on kipuja, niin tekisi vielä pahempaa?
Luulenpa että olen nähnyt moisen liitolaukan, nyt en vaan saa mieleeni mikä rotu? Joku terrieri se kuitenkin oli...hauskan ja vauhdikkaan näköistä kuitenkin.
Niin, sinulla on tuo hevostuntemus myös vahvassa. Itselläni vaan hämäriä muistoja jostain teinivuosilta...kun ratsasteltiin ravureilla. Eräätkin kerrat selästä putosin ja aina vaan piti uudelleen lähteä. Heh, hauskin muisto taitaa olla kun iso suomenhevosori minut vauhdilla ovista sisään ja omaan boxiinsa vei, ihan tosta noin vaan, selässä pysyin ja pitelin kiinni=)
No hui, onneksi pysyit kyydissä!
PoistaKun opettelin ratsastamaan, viisas tamma, josta myöhemmin tuli omani, kiikutti minut kerran turvevarastoon, onneksi oviaukko oli tarpeeksi korkea. :) Se teki kaikkia muitakin kurjia temppuja, kunnes ymmärsin yskän: "Ai haluat oppia ratsastamaan? No ratsasta sitten äläkä vaan matkusta kyydissä! Jos et kerro, mitä haluat, mä teen ihan mitä lystään." Minä terästäydyin ja meistä tuli täysin toisiinsa luottava ratsukko.
Ja samahan se on koirienkin kanssa. Samoin kuin hevoset koiratkin haluavat, että niillä on joku, joka kertoo, mitä niiltä odotetaan, ja molemmat täyttävät odotukset ilolla. Hienoja eläimiä!
Hih, kiva kuulla että tekevälle sattuu, ihan kaikenlaista.
PoistaNiinhän se on, että ohjeita odottavat niin koirat kuin hevoset...kerrassaan loistavia tyyppejä!