Onko se ehkä maassa elävä lintu, joka on sukua talitiaiselle...? Ei kai nyt sentään!
Wikipediasta löytyy sanalle ihan kelpo määritelmä. Meillä Suomessa on myös yhdistys nimeltä Maatiainen ry joka ajaa näiden omien kotimaisten maatiaistemme parasta, niin kasvien kuin eläintenkin. Ja eläimissä voisin mainita koirista paimensukuisen lapinkoiran, jolle on olemassa ihan oma suojeluohjelmakin.
Vastaavalla tavalla Tanskalais-ruotsalainen pihakoira luokitellaan Ruotsissa maatiaisroduksi ja sen myötä säilyttämisen arvoiseksi. Ruotsalainen Eleanore Gåvsten on tehnyt tutkimusta pihakoiran populaatiogenetiikasta, julkaisu vuodelta 2005; Bevarandegenetisk status hos dansk/svensk gårdshund (vapaasti suom. tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran geneettinen status säilyttämisen kannalta).
Sieltä voisin mainita muutamia tärkeitä asioita...pihakoiranjalostuksen ei tulisi pohjautua yksipuolisesti pelkästään ulkomuotoon, eikä pelkkiin näyttelymeriitteihin, sillä se voi johtaa jalostuspohjan liialliseen kaventumiseen. Vanhoja ja vähemmän käytettyjä sukuja tulisi priorisoida, kuin myös priorisoida yksilötasolla vanhempia koiria, jottei geneettinen katoaminen tapahdu niin nopeasti.
Terveys on tietysti tärkeä asia, mitä tekee täydellisellä ulkomuodolla, jos terveys reistaa? Kumpi on tärkeämpää, oikea hännän ja korvien asento vai hyvä terveys ja pitkä ikä?
Ja luonne, tärkeä asia, joskin monisyinen ja vaikea, sillä ympäristön vaikutus kasvuaikana sisältää ja vaikuttaa niin paljon koiran luonteen kehitykseen.
Pihakoira on mielestäni pikku piskin näköinen ja oloinen ja saa sellaisena pysyäkin!
Maatiaisrotuja siis yritetään säilyttää, että ne pysyisivät mahdollisimman samanlaisina kuin ovat olleet jo aikoja, aikoja sitten. Jalostaminen taas tarkoittaa sitä että pyritään saamaan aikaan muutoksia (parempaan suuntaan?)...tässä kaksi asiaa, joita kannattaa miettiä ja punnita pienen pihakoirankin kohdalla.
Erittäin tärkeä asia kun mietitään edellistä; mitä tiedämme entisajan pihakoirista...tunnemmeko riittävästi rotua ja sen historiaa?
Pihakoirahan on ulkomuodoltaan ja muiltakin ominaisuuksiltaan varsin monimuotoinen koirarotu.
Ylistän näitä pieniä ihania maatiaisotuksiani, olette kaikki niin kelpo koiria!
En tiedä satuitko vaan ihan kohtalon oikusta kirjoittamaan tästä asiasta juuri nyt, vai vinkkasiko joku sulle että olis ajankohtaista... mutta mun pahamieli-kiukku-marttyyri-päivä on nyt pelastettu! :)
VastaaPoistaKiva että saa jonkun paremmalle mielelle, nyt on meitsinkin päiväni pelastettu! No, minulla on näitä tekstejä tulossa ja menossa, enemmin ja vähemmin koko ajan...(joku luova hulluus varmaan)vaan mielestäni tämä maatiaisasia on sellainen juttu, että se pitää muistaa jos pihakoiria kasvattaa! Kiva jos tykkäsit, eikä juttu ole satua vaan ihan totista totta!
PoistaMulla tuli mieleen Maikin kanssa ihan sama juttu. Sattui niin hyvään saumaan....
VastaaPoistaKiva kiva, ajan hermolla siis=) Itse asiassa, suurin vaikuttaja tähän tekstiin oli varmaan tuo uusi suunnitelmani...kaikella on aikansa ja paikkansa! Ja varmaan tarkoituksensakin=)
PoistaMunkin oli nyt pakko kommentoida, että tosi hyvä teksti. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että pihakoiran tulisi ennen kaikkea pysyä monimuotoisena eikä suunnata kohta yhtä tyyppiä. Sinä ja Mia teitte aikanaan upeaa työtä tuodessanne Jenin ja Ingeborgin ja käydässänne läpi pitkän rotuunottoprosessin!
VastaaPoistaKiitos Emmi, kiva kuulla! Oli se rotuunottosessio aikoinaan kyllä työläs projekti ja monitahoinen, ennenkuin löytyi se helppo ja oikea ratkaisu monen vuoden jälkeen. Ja on nuo molemmat koirat kyllä olleet sen työn arvoisia...iloinen saa olla!
PoistaTerkkuja täältä yhdeltä ihanista kasvateistasi, maanmainolta pikkupiskiltä Hipulta <3 ja laumaltaan!!!! Hyvä kirjoitus, komppailen täysillä!!!!
VastaaPoistaKiitos terveisistä ja kiva että komppailet, tärkeitä asioita=) Ja kyllä Hippu on just sellainen, peruspiski ja pikkupiski kanssa, tykkään Hipusta!
Poista