Tito siis on merkinnyt itselleen reviirin, oman tilan ja "omistaa alueen"!
Samantyyppisestä toiminnasta löysin hyvän esimerkin Bill Campbellin kirjasta (Behavior problems in Dogs), jossa hän kertoi, ettei erään vartiointiyrityksen koulutettu koira osoittanut aggressiota/vartioimiskäytöstä edes käskystä, ennenkuin oli virtsallaan merkinnyt alueen omakseen.
Katselin muutamaa kirjaa aiheesta ja mitä muut tuumaavat asiasta, siis miksi koira kuopii maata ulostettuaan tai virtsattuaan? Desmond Morris kertoo kirjassaan "Miksi koira hautaa luun" että koiran tarkoituksena on laajentaa jättämänsä yksilöllisen hajun alaa ja levittää sitä. Kuin myös että koiran hikirauhasista, jotka sijaitsevat varpaiden välissä, koira saisi vielä yhden lisäkomponentin, lisähajun jätetyksi paikan päälle.
Myös Helena Koskentalon kirjasta; Pelkopurija ja huomionhakija löytyy hyvää tietoa asiasta!
Koiran hajuaistin täytyy olla suuren luokan laboratorio verrattuna meidän ihmisten vajavaiseen hajuaistiin!
Koiraeläimet siis merkitsevät oman reviirinsä sekä virtsaamalla että ulostamalla, erityisesti urokset merkkailevat virtsaten, mutta myös nartuilla tätä toimintaa nähdään. Urokset nostavat koipeaan ja nartutkin tekevät sitä, narttujen merkkamistyylit saattavat olla mitä moninaisemmat, riippuen koirasta ja sen "arvoasemasta".
Näin on myös uroksilla, hyvin alistuvat yksilöt saattavat virtsata kuin nartut, kaikki 4 jalkaa maassa.
Ajatella, että koiran virtsaamistyylilläkin voi olla suuri merkitys, sitäkin kannattaa siis tarkkailla ja pohtia!
Meillä on ollut parikin narttukoiraa, jotka nostavat koko takapäänsä ilmaan, seisten vain etutassuillaan ja virtsaavat näin. Nämä tyypit ovat yleensä sosiaalisessa hierarkiassa korkea-arvoisempia, dominoivampia koiria, ainakin oman arvioni suhteen. Nämä koirat myös usein sudittelevat, kuten Tito videossa ja virtsaavat toisten virtsamerkkien päälle.
Sitten on näitä narttuja, jotka kyykistäessään hieman kohottavat toista takajalkaansa, tekevät ehkä pieniä "pumppausliikkeitä" ilmassa olevalla koivellaan, nämäkin koirat ovat hyvin tietoisia omasta asemastaan. Merkkaavat usein toisten jättämien virtsamerkkien päälle, sudittelevat myös kuten Tito videoissa,ovat myös korkeampiarvosia lauman hierarkiassa.
Meillä kotosalla tällä erää esimerkiksi Ingeborg, Göta ja Jappi kuuluvat tähän kategoriaan. Ingeborg muuten myös merkitsee muiden ulosteet omalla virtsallaan, jos sille tuulelle sattuu.
Ja sitten on narttuja joilla on kaikki jalat tiiviisti maassa, ne ovat usein nuoria, ei vielä niin korkealle kivunneita arvo-asteikossa. Ne eivät merkkaa/virtsaa toisten virtsojen päälle lainkaan ja oikestaan voisi sanoa että tyhjentävät vain rakkonsa, koska on hätä. Usein huomaa myös etteivät pennut/nuoret koirat edes halua virtsata sellaiseen paikkaan jossa on jonkun korkea-arvoisemman yksilön virtsamerkit ennestään. Tämä asia kannattaa huomioida kun yrittää saada pentukoiraansa pissalle.
Eli mitä tästä nyt voisi ajatella? Heidi esitti Titon tapauksessa kysymyksen otsikossaan "Hyvä vai huono juttu"
Mielestäni se nyt vähän riippuu...jos tulee ongelmia (voisin kuvitella että äijän ego alkaa kasvaa), esim. liiallista vahtimista, dominanssia muita koiria/ihmisiä kohtaan, tulisi merkkailukäytöstä ilman muuta rajusti rajoittaa ja puuttua siihen. Itse puutun aina liialliseen merkkailuun, mutta, esimerkiksi tänään sai Töllipoika metsässä merkkailla omistukseensa ne paikat joihin Otto eilen meillä käydessään oli omat "puumerkkinsä" jättänyt...
 |
| Otto, Nemi ja z-pentue, perhepotretti photo by Nanna Salmi |
Kiitos paljon tästä tekstistä! :)
VastaaPoistaOle hyvä! Tässä taas näitä omia kokemuksia jakamassa=)mietin vaan ettet vahingossakaan kritiikkinä ota, sellaiseksi ei ole missään nimessä tarkoitettu, vaan lähinnä avuksi siihen kun pohtii onko asia hyvä vai huono...
PoistaEn näe tuossa pientäkään kritiikkiä :)
PoistaItsekkin miettinyt, että jonkin verran on "luvallista" tehdä tuollaista merkkaamista, mutta rajansa kaikella.
Toistaiseksi olen ollut sillä kannalla, että se ei ole mennyt liiallisuuksiin. Tosin tämä toiminta on tosiaan alkanut tässä tämän talven aikana, joten hyvä on tarkkailla käytöstä tarkkaan.
Kyllä on mahtavaa, että aikanaan Lindan kanssa löydettiin sinut ja sinulta saatiin Tito. Hyvin saa aina asiaan kuin asiaan vastausta, ilman millään pahalla tarkoitettuna :)
Kiitos! :)
Niin, sehän piti kirjoittaa vielä, että kun itse on tämmöinen täysin keltanokka koirien asioissa, niin arvosta kasvattajan kokemuksia ja tietämystä asioissa :)
PoistaHyvä, nyt on päiväni pelastettu! Ja ihan oikein olet itsekin asioita pohdiskellut.
PoistaMinustakin on aivan mahtavaa, että Titolla on hyvä ja rakastava koti, kiitokset siitä!
Haa! Tunnistin heti meidän tytöt sun kuvauksista :)
VastaaPoistaJonna on tuollainen kyykistäjä, joka nostaa usein toisen takatassun ilmaan, merkkailee lenkillä paljon, ja sudittelee kyllä aina silloin tällöin. Jonna jonkin verran nykyään myös haukkuu ja/tai murahtelee muille koirille lenkeillä, liittyyköhän nämä siis toisiinsa... (Ja mahtaako tuolla laumakoon kasvamisella yhden pikkukoiran verran olla merkitystä, kun tuntuu, että tuo käytös sen jälkeen oisi selvästi lisääntynyt.)
Vickan taas tiukasti kaikki tassut maassa ja ei selvästi muutenkaan merkkaile, vaan tyhjentää vaan rakkonsa. :)
Kiva Riina, eikö olekin jännää=)
PoistaNo, Jonnan käytös on varmaan vahvistunut, kun on se Vickan rinsessa tullut. Ja Jonnan emä se vasta kunnon merkkailija onkin, se merkkailee ihan kaiken ja moneen kertaan=)
Mielenkiintoinen tietopläjäys, kiitos Jaana. Ellen merkkasi jo ihan pentuna kotona virtsaamalla paikat joissa kyläilevät koirat olivat makoilleet ja se oli kyllä yllättävää ja ärsyttävää, mutta tapa jäi onneksi pois ja nyt merkkaillaan vaan lenkillä, mutta maltillisesti.
PoistaIhana perhepotretti Otosta ja Nemistä sekä pentueesta. Nemin ilme kertoo selvästi Otolle, että "kato nyt mitä sä olet saanut aikaan".
Ole hyvä Margit, kokemuksia asiasta tuntuu olevan monella ja hieman erilaisia, niitäkin on hyvä jakaa ja vertailla.
PoistaHeh, itsekin olen törmännyt tuohon, että jos on joku ollut vierailulla, niin tarkkaa saa katsella, johonkin voi ilmestyä jotain merkkausjälkiä...
Eikös olekin, ihana koiraperhe!
Meillä Kerttu varovasti nostaa toista takajalkaa max 5cm maasta, ja mieluiten pissii jonkun toisen koiran pissijäljen päälle. Armi taas näyttää miten se narttukoirankin koipi voi oikeasti nousta hyvinkin korkealle, ja jopa molemmat takakoivet yhtä aikaa. Joka kerta pitäisi myös ruopsutella perään. Kerttu kaapii maata vain ja ainoastaan omalla pihalla. Mä olen aina mielessäni liittänyt tämän dominanssi-asioihin, enkä siis olekaan ollut väärässä :)
VastaaPoistaMeillä siis normaalisti koirat kulkee hihnassa tienpuolella, EI ojanpuolella, ja lenkin aikana on pari taukoa tarpeiden tekoon, ja ne käytetään kyllä tehokkaasti hyväksi.
Niin, ja Armi ja Kerttu ei oikeastaan ikinä pissi samaan paikkaan, vaan molemmat valitsevat eri jäljet joiden päälle pitää merkata... :) Joskus tosi harvoin samaan kohtaan.
Niinpä, minusta on jännää että siis oikeesti pissimistyylilläkin kommunikoidaan...ja hajuaistista olis kiva tietää, että mitä kaikkea infoa koira saakaan toisesta yksilöstä haistelemalla sen jätöksiä??
PoistaMeillä on joskus nähty sellaisia "kilpapissimisiä" eli koirat ovat samaa länttiä merkkailleet yksi toisensa jälkeen ja uudestaan ja uudestaan...senkin tarkoitusta miettii itsekseen. Ehkä joskus ymmärtää, tai sitten se jää salaisuudeksi=) Tarkoitushan silläkin on, niinkuin kaikella muullakin mitä koira tekee.
Hmm.. Kuten Jaana tietää, Saga nostaa koko takamuksensa ylös pissatessaan ja merkailee, ei välttämättä ihan suoraan toisten pissien päälle ( ei sillä tavalla kuin monet urokset, esim Hukka pissii aina Sagan pissien päälle.. Saga ei Hukaan/Unon pissien päälle) :-) Mutta merkkailee paljon. Ja on tehnyt sitä ihan pennusta.
VastaaPoistaSaga ei juurikaan rähise, ehkä nykyään joillekin ihan pennuille - pitää näyttää ikä (ja arvo). Tämä lisääntynyt/tullut tavaksi joskus nyt pentujen jälkeen, ennen harvoin. Edelleen Saga varsin monen koiran eteen kellahtaa selälleen, antautuu (iästä, koosta tai sukupuolesta riippumatta). Erityisesti tutuille koirille tekee noin. Ja muutenkaan Saga ei juurikaan hauku...
Mielenkiintoista :-)
Koirat (ja erityisesti pihikset) ovat kyllä niin mainioita!!! :-)
Hih, Sagan pissimistyyli on kyllä loistava=) siihen tekstissä viittasinkin. Saga on mielestäni vahvaluonteinen koira, tervepäinen, alistuu tarvittaessa, mutta antaa jo elekielellään vaikutelman vahvasta yksilöstä. Kun näyttää ulospäin vahvalta ja voimakkaalta, ei tarvitse rähistä, sillä kaikkihan sen näkee jo kauas. Saga on kyllä mainio ja ihana, melkeinpä tuli ikävä Snäksiä. Onneksi on tää minisnäks kotosalla.
PoistaMinisnäks on kyllä varsin Saga-mamman näköinen -toivottavasti on perinyt myös hyvät luonteenpiirteet. Ja isä-Joikukin kun on mahtava tyyppi niin varmasti Ylva on mitä mainioin pihis :-) Pitää tulla joskus moikkaamaan! Snäks lähettää terkkuja!!!
PoistaJuu, tulkaahan moikkaamaan jossain välissä, terkkuja ja aurinkoista viikonloppua teillekin!
PoistaNiin ja Saga kuopsuttaa usein kakattuaan, välillä myös pissittyään.
VastaaPoistaNiin muistinkin, risut ja männynkävyt vaan lentää kun Saga sudittaa kunnolla...
PoistaJoo, se on niin huvittavaa :-D
PoistaUseampi vuosi sitten juttelin pissityylistä Pertti Vilanderin kanssa. Hän oli aikakin lailla samoilla linjoilla kuin sinä ja nuo löytämäsi viittaukset kirjoista. Tosin hän tähdensi sitä, että kun koira on hihnassa ja aloittaa kunnon ruopimisen, ja erityisesti jos se sattuu katsomaan omistajaansa ruopsuttaessaan, niin kannattaa kyllä puuttua asiaan, koska siitä voi kehkeytyä ongelmia jos ei niitä jo ole. Silloin kun koira on irti, ei tuohon käytökseen ole kuulema mitään syytä puuttua.
VastaaPoistaAikaisempien uroksieni kohdalla allekirjoitan täysin, että pissityylistä pystyi tietämään mitä koira funtsii itsestään ja kuinka korkealla arvo-asteikossa se itseään pitää. Tinka puolestaan, no, mulla ei ole koskaan ollut narttua joka ruikkisi ja merkkailisi noin usein, se ei kuitenkaan ruopsuta maata, takakoipi kyllä nousee, mutta se tyttö ei kyllä itsestään suuria kuvittele :-)
Kiitos Hannele kommentistasi=) Mainitsemasi esimerkki; jos koira tosiaan katsoo omistajaansa...voisi kuvitella että se joko kysyy että onks hyvä? ja teenkö näin? tai sitten jotain kauheampaa=)sitä ei ihan viitsis ajatellakaan, hih!
VastaaPoistaNiin, jotenkin minusta tuntuu että pihakoirilla on yleensä aikas hyvä "itsetunto" ja kaikista ei kasva "suuruudenhulluja", mikä on hyvä juttu! Toki uskon että sekin olisi helppo toteuttaa...