Mentalist!

Olen huomannut etten juurikaan enää juttele turhia koirilleni. Joskus vuosia sitten höpöttelin kaikenlaista merkityksetöntä ja jatkuvalla syötöllä, kuin papupata konsanaan...pulinaa, pulinaa ja pulinaa.

Nyt ymmärrän paremmin ja olen useimmiten hiljaa. Koira ei kaipaa eikä ymmärrä höpötyksiäni liiemmälti. Enemmin merkitystä on omalla mielentilallani ja kehoni kielellä, sanoja ei juurikaan tarvita. Kun höpötän vähemmän, on koiran helpompi keskittyä olennaiseen ilman ylimääräisiä ja sekoittavia ääniä ja pulinoita, nekin varmaan aiheuttavat koiralle ylimääräistä stressiä. Eli pyrin siis olemaan mahdollisimman selkeä luettava koirilleni kaikin tavoin, myös kehonkieleni osalta, jätetään pois kaikki turha viuhtominen ja vipatus.

Myös ihmisten kesken on sanatonta viestintää todella paljon, miettikääpä vaikka...kaikki ilmeet ja eleet ja asennot jotka kertovat niin paljon. Ja tunnetilatkin välittyvät ja tarttuvat ihmisestä toiseen varsin helposti.

Tottakai koirat ymmärtävät sanoja jotka useasti toistuvat puheessamme, ne ovat oppineet yhdistämään  äänteiden merkityksen ja tarkoituksen. Osan sanoista olemme tarkoituksella oikein opettaneetkin...

Voisinpa kertoa pari esimerkkiä, minusta ne ovat aika hauskoja.
Äitini ihana Qira koira (kuvan Pippi-koiran emänemä), oppi ihan itsekseen yhdistämään tietokoneen sulkemisen yhteydessä kuuluvan lurituksen (kun windows sulkeutuu, tulee sellainen luritusmusiikki) ja ulkoilun. Koira oli itsekseen yhdistänyt tietokoneen sulkemisen ja uloslähdön, koska äitini oli toiminut usein juuri tässä järjestyksessä. Musiikista oli tullut koiralle tärkeä merkki tulevasta ja sille niin tärkeästä tapahtumasta.
Toinen hauskuus samaisella koiralla; äitini oli usein ennen lenkille lähtöä jutellut koiralle ja ilmeisesti toistellut useinkin samaa mantraa; mentäiskös...ulos. Qira koira oli oppinut tuon sanan mentäiskös varsin hyvin...eräänä iltana oli isäni kysynyt äidiltäni, että mikä ohjelma Tv-stä on seuraavaksi tulossa. Johon äitini oli hetken mietittyään vastannut, että Mentalist (niminen tv-sarja) ja arvaatteko mitä? Koira oli pinkaissut kuin vieteriukko ylös pedistään ja juossut kiitolaukkaa eteiseen...vanhempani olivat ihmeissään ja demonstroivat minulle uudelleen saman asian, ja toden totta, Mentalist kuullostaa koiran korvissa varmaan niin samantapaiselta kuin mentäiskös...

Ihmetellä saa kuinka fiksuja otuksia ovatkaan koirat ja miten vaivattomasti ne aistejaan käyttämällä yhdistelevät erilaisia asioita! Oppiminen ja havainnointi on niillä jatkuvasti päällä...tämä meidän tulisi pitää mielessä aina...koirat oppivat siis koko ajan!!

Entäpä katse? Usein sanotaan että pelkkä katse riittää...ja totta, koiraa pystyy liikuttamaan pelkän katseenkin voimalla, enkä tässä nyt suinkaan tarkoita minkään sortin levitointia, se jätettäköön niille jotka sen hallitsevat. Koira voi myös kokea katseeni palkintona ja hyväksyntänäkin. Koirat myös usein katsovat kysyvästi, pyytävät lupaa tai hyväksyntää tai kertovat jotain.  Tarkkana tulee olla tässäkin, ettei anna katsettaan väärään aikaan ja väärällä tavalla, ettei koira sitä tulkitse hyväksyntänä johonkin asiaan, josta itsellään ei ole tietoa tai aavistustakaan.

Esimerkkinä katseen voimasta voisin kertoa meidän Japista, joka on isännän oma kultamussu ja kerjää julkeasti ruokaa häneltä. Ja tietysti saa useimmiten sen haluamansa makupalan sen kummemmitta kyselyittä, automaattisesti...Mutta jos minulla on vaikkapa omena (Japin suuri herkku) ja syön sitä, saattaa Jappi tulla hieman etäämmälle istumaan/makaamaan ja katselemaan ja toivomaan parasta. Jos tuolloin siirrän katseeni Jappiin, se kääntää ensin päänsä sivulle. Jos tällöinkin vielä katson sitä, se nousee istumasta ja siirtyy kauemmas ja jos yhä edelleen katson, se menee kokonaan pois. Eli koira liikkui pelkän katseeni voimalla, siinä oli sitä sanatonta viestintää...ja koiran dominointia hienoimmillaan!

"Pippi" Nybygårds Vackra Vera & Tallinnantuliaiset
photo by Ripa