Testaajana toimi Eva Jonsson, hyvä ystäväni jo vuosien takaa, suurkiitokset Evalle.
Evan blogi löytyy täältä.
Olipa mielenkiintoista ja antoisaa, varsin tasainen pentue, kaikkien loppupisteet asettuivat viiden pisteen marginaalilla samalle tasolle. Alimpien pisteiden ollessa siis 51p ja ylimmät 56p. Todella tasaista.
Testissä oli 14 eri kohtaa/osa-aluetta, joissa jokaisessa maksimipisteet 5p ja minimi 1p.
Muutamia kohtia voisin poimia testistä, näin yleisellä tasolla.
Pentujen rohkeus testitilanteessa oli loistava, kaikilla täydet pisteet, tulivat testaajan luo rohkeasti ja reippaasti, hännät ylhäällä, ei minkäänlaista epäröintiä.
Kontakti ihmiseen oli myös kaikilla erittäin hyvä, avoimia, ystävällisiä, vapautuneita pentuja.
Leikki patukalla/lelulla toi esiin pentujen taistelutahtoa, taistelivat kohtuullisesti, hyvällä otteella, ilman murinaa. Myös saalisviettiä pennuilta löytyi himpun verran, kaikki ryntäsivät lelun perään, vain yksi toi lelun takaisin, muut jäivät ja omivat lelun itselleen, mikä onkin mielestäni luonteenomaista pihakoiran pennulle.
Koulutettavuudessa (istumaharjoituksia namin kera) tuli esiin pentujen suuri kiinnostus myös ympäristöön...ja ehkei ollut ihan hirmuinen nälkäkään=)
Dominoivuudessa/ Alistumisessa (pentu selälleen ja pidetään paikoillaan) pennut tasaisesti rentoutuivat nopeasti, mutta siihen lienee suurin syy se, että olen tietysti pentuja tähän harjoittanut jo alusta pitäen. Tästä selätyksestä palautuminen oli kaikilla myös huippuluokkaa, välittömästi palautuivat ja lähtivät hännät ylhäällä liikkeelle.
Ääniherkkyys, rämisevä tölkki joka heitettiin pennun eteen...kaikki säilyttivät hienosti toimintakykynsä äänestä huolimatta.
Kivun sietokyky pennun tassua puristetaan...todettiin että tätäkin on harjoiteltu meillä, kynsien leikkuu viikottain, eli ei reaktiota. Täydet pisteet!
Käyttäytyminen pöydällä, pennut liikkuivat järkevästi ja rohkeasti, joku hieman rohkeammin kuin toinen, erot pieniä.
Toimintakyky (sateenvarjon nopea aukaisu pennun edessä) ei varsinaisia pakoreaktioita, puolet pennuista jäi paikalleen tapittamaan ja toinen puoli lähestyi sateenvarjoa varovasti. Peilitestissä (pennun eteen laitettiin peili josta siis heijastui sen oma kuva) kaikki lähestyivät peiliä rohkeasti ja haistelivat sitä.
Laumavietti (miten pentu seuraa ihmistä), kaikki seurasivat ihmistä, toinen hieman kauempana kuin toinen, mutta tässä ilmeisesti myös vireystila tuli kuvioon, sillä viimeinen testatuista pennuista oli jo selkeästi väsyneempi...
Summa summarum, pennut ovat itsevarmoja mutta tasapainoisia. Tarvitsevat kuitenkin johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Eikös se päde kaikille pennuille???
Ja tämä tietysti vakuutti minun ajatuksiani pentujen luonne-eroista, joista niin moni kyselee...vastauksenihan on yleensä etten näe niissä juurikaan eroja, jotain hienonhienoja "sävyeroja" siinä kaikki!
Toimintatapani edesauttaa pentuja kehittymään "samaan muottiin" eli haluan että kaikilla olisi samat hyvät lähtökohdat niiden lähtiessä maailmanvalloitukselleen täältä meiltä. Muokkaan ja koulin pentuja käsitellen niitä mahdollisimman paljon järkevällä tavalla jo syntymäpäivästään...
 |
| Nybygårds Xbox Xara |
Olipa mielenkiintoista luettavaa (taas!) - en ole aiemmin kuullut tällaisista pentutesteistä! Ja upeat lähtökohdat on pennuilla, sen voi omakohtaisesti allekirjoittaa ;) Loppu on tosissaan kiinni sitten kuinka jatkossa koulutetaan ym. Itse olen yrittänyt pitää huolen, että hyvistä lähtökohdista myös jatkossa on tullut hienoja yksilöitä, ja ovathan meidän tytöt kyllä tosi hyväluonteisia, jotain tainnut mennä oikein siis :)
VastaaPoistaPentutestejä on olemassa, monenlaisiakin. Sattui niin sopiva sauma kun Eva tuli käymään, Evan kanssa pikkusen testailtiin aikoinaan N-pentuettakin...
PoistaKiitos Riina, te olette onnistuneet aivan mainiosti, Jonnahan on aivan ihana, muistaakseni hehkuttelin Jonnaa keväällä, kun oli meillä pentuineen=)
Ja todellakin, riippuu paljon pennun tulevasta kodista, mitä asioita siellä opetetaan ja mitä puolia pennussa vahvistetaan...töitä se teettää, mutta lopussa kiitos seisoo! Ja pennusta kasvaa kunnon koira, jonka kanssa on ilo olla ja elää!
Vad roligt att läsa! Testresultaten visade det som man kunde vänta sej, en jämn grupp valpar som fått en fin start i livet hos dej med hantering, mänsko- och hundkontakter i normal hemmiljö. Blev Eva inspirerad av att skaffa en dansk-svensk? :)
PoistaTack Tarja för kommentarerna, du har ju sett alla våra kullar så du vet vad du pratar om=) Och du min kära vän (och dina döttrar också), är en viktig del av valpsocialiseringen hos oss, tusen tack för det!!!
PoistaHeh, tror att Eva hade planer på att skaffa en likadan som Valle...med mera färg på=)
Muistuu hyvin mieleen, kun olin valitsemassa pentua itselleni. Niin oli tasaista sakkia, ettei mitään eroa löytynyt, vaikka kuinka tarkkailtiin, väännettiin ja käännettiin. Jouduin sitten valitsemaan pentuni pelkän ulkonäön perusteella. :) Silloin en vielä ymmärtänyt, mistä tasaisuus johtuu. Nyt tiedän paremmin, miten paljon kasvattaja ja kodin tasapainoinen koiralauma mukaanlukien emä ja sisarukset voivat vaikuttaa pentuihin. Hienoa työtä, Jaana!
VastaaPoistaKiitos Nanna!
PoistaMinäkin muistan, kuinka voisin unohtaa=)käänneltiin ja väänneltiin pentuja...hih!
Joskus alkuun epäilin että jotain on vialla kun en kunnon isoja eroja pennuistamme löydä...nyt tiedän paremmin. Osa puuhastelusta pentujen kanssa on jopa niin vaistomaista, ettei sitä enää edes rekisteröi itse...tekee automaattisesti ne tietyt jutut.
Hurjan mielenkiintoista! Täytyy pitää mielessä ja tavoittena tulevaisuudelle se, että meidänkin pennut olisivat käytökseltään suurinpiirtein tasalaatuisia (ulkonäön tasaisuuteen kun ei enää yhdistelmän valinnan jälkeen voi vaikuttaa...)
VastaaPoistaLuulen tietäväni nyt ilman testiäkin että osa pennuista kyllä käyttäytyisi eri tavalla kuin joku toinen.
On aika kannustavaa kun on tavoitteita joihin panostaa! =) Ja hienoa että kerroit tämänkin asian meille kaikille!
Mielenkiintoistahan tämä koirankasvatus on=)ja aina oppii uutta, valitettavasti uskon etten minä ehdi kaikkea ikinä oppiakaan=)
PoistaTasaisuus on asia jota mielestäni kannattaa tavoitella. Jos havaitsen pentueessa esim. yksilön joka jännittää käsittelyä, saa se tietysti enemmän käsittelyä osakseen, jotta tottuu. Pennut myös tarvitsevat sellaista "napakkaa, jämäkkää" käsittelyä, ei pelkkää varovaista silittelyä ja hissuttelua...normaalia elämää siis!
Kannustimia ja tavoitteita pitää aina olla ja asettaa!
Haastaa välillä itseään parempaan ja parempaan=)
Eipä minulla ole salattavaa, heh! Autan missä kykenen ja toivon itsekin saavani apua, kun sitä tarvitsen! Tavoitteenahan meillä on kuitenkin (piha)koiran paras, hyvä onnellinen elämä kaikille!
Ylpeä isoäiti Milou toteaa että eivät ole ihan kauas puusta pudonneet, nuo Äxät! ;) Isoäiti onnittelee poikaansa Nojsiga Noaa saavutuksesta, ja lähettää Ingeborgille onnentoivotukset myös! Tuota Evaa pitäisi nyt hiukan pehmittää että hänkin taipuisi pihistelyyn! ;)
VastaaPoistaHih, kiitos Skini & Milou!
PoistaNämä ovat oikeita onnenomenoita, ihania pampuloita!
Pehmitystyö jää suurelta osin kyllä sinulle. Minulla on aina varauksessa koira Evalle, jos hän sattuu tarvitsemaan...hehhhee!