Potentiaalia

Olette ehkä kuulleet tuon Jukka Pojan biisin...? Oletteko kuunnelleet ja miettineet niitä sanoja ja sanomaa tarkemmin? Jos ette, niin tässä alkua ihan tekstimuodossa;

Jos sä vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo
( loput voi käydä lukemassa vaikka täältä jos kiinnostaa )

Itselläni se on herättänyt paljon ajatuksia ihan elävästä elämästä, omasta suhtautumisestani asioihin ja tietysti paljon ajatuksia koirista, varsinkin niistä joita "aroiksi" sanotaan, tai jotka pelkäävät jotain tiettyä asiaa, tai niiden sanotaan pelkäävän...ja koiran kouluttamisesta ja arjesta ja miksei juhlastakin. Elämästä siis!

Pelkohan on toisaalta luonnollista ja tervettä, se estää tekemästä "vaarallisia" asioita, joilla voi olla yksilön eloonjäämisen kannalta suuri merkitys. Pieni pelko voi joissakin tapauksissa olla siis hyvästä, mutta kun pelko kohdistuu asioihin joita yksilö kohtaa päivittäin (tai usein), asioihin jotka kuuluvat normaaliin elämään ja yhteiskuntaan, ei se enää ole tervettä. Pelko rampauttaa/invalidisoi yksilön, joka alkaa pelätä entistä enemmän ja yleistää ja siirtää pelkotilojaan myös muihin kohteisiin. Pelko myös ruokkii itse itseään ja aiheuttaa stressiä...ja stressi puolestaan saa elimistön sekaisin; yksilö sairastuu tai ehkä oirehtii ja oireethan voivat olla monenlaisia vaihdellen pienistä "vatsanpuruista" ihan kuolemanvakaviin sairastumisiin. Ja tämä siis pätee niin ihmisiin kuin eläimiin. Elämä on elämistä varten, ei pelkäämistä varten, elämästä täytyy myös voida nauttia! Ja omat pelkonsa täytyy kohdata, jotta ne voi voittaa!

Viimeksihän kirjoittelin tänne pienen tekstin tunnetiloista "Tunteiden tulkki" ja kuinka etevästi koirat meitä lukevat ja nappaavat elekielestämme tunnetiloja. Mietinkin tässä kuinka monella koiralla ja sen omistajalla on yhteiset pelon aiheet? Tai että koiran ja omistajan pelot ovat sidoksissa toisiinsa? Voisiko niille tehdä jotain?

Jo pelkästään se, ettei koiraa inhimillistä (eli ajattele että koirat ajattelisivat ja suunnittelisivat kuten ihmiset) auttaa paljon asiaa. Koirat näkevät ja kokevat asioita, ne myös tuntevat kaikenlaista, ne ovat elollisia ihania olentoja! Mutta miksi usein selitämme jo etukäteen, että koirani pelkää sitä ja sitä ja tätä ja tätä...?? Koira on ehkä kokenut jonkin pelkotilan aiemmin ja me ihmiset jäämme tähän varsin usein jumiin...eli muistamme sen tapahtuneen asian ja tuomme sen muiston siihen nykyhetkeen mukaan. Ennakkoasetelma on jo mielestäni väärä; koirat eivät muistele menneitä taikka suunnittele tulevia, sillä ne elävät tätä hetkeä, tässä ja nyt, vain tämä hetki on olemassa. Usein pelkkä omistajan asenne ratkaisee! Puhtain mielin ja ilman ennakko-odotuksia/asenteita liikkeelle...älä vaali koiran pelkoa, kuin farmari peltoa...ole reipas ja rohkea, kohtaa pelottavat asiat, tietysti hallitusti ja suunnitelman kera! Peloista täytyy päästä yli, jottei elämästä tulisi liian vaikeaa.

kuvan koirat, Xilla ja Xena eivät liity tekstiin